On yllättävää, että Shellin asema ei saanut jäädä paikalleen. Se edustaa arkkitehtuuriltaan sitä funktionalistista tyyliä, johon kuuluvia rakennuksia on pyritty säilyttämään. Jalkarannantien Shelliä ei kuitenkaan mainita edes kaupunginmuseon tutkijan, fil. tri Riitta Niskasen kahdessa laajassa kirjassa, joissa käydään läpi Lahden historiallisesti arvokkaita kohteita.
Shell avasi huoltamonsa kesällä 1950. Polttoainemittareita oli kuusi ja huoltohalleja neljä. Lisäksi rakennuksessa toimi Shellin piirikonttori vuoteen 1992 asti.
Huoltamon henkilöhistoriakin on mielenkiintoinen, sillä sotien jälkeen sen esimiehenä toimi Erkki Tähtinen, joka sotavuosina oli toiminut suomalaisista vapaaehtoisista muodostetussa natsi-Saksan SS-pataljoonassa, sen 3. komppaniassa. Muita Jalkarannantien Shellin pomoja ovat olleet ainakin Heikki Teppinen ja Kyösti Keskinen, joka toimi Shellin tiloissa itsenäisenä yrittäjänä.
Nyt kun Jalkarannantien Shell siirtyy muistojen joukkoon, niin lyhyt katsaus sitä vanhempaan bensa-asemahistoriaan, lähteenä Reino Walleniuksen tekemä Lahden seudun autoalan historia 1906-2000:
Vuonna 1923 aloitti Lahden Maanviljelyskauppa Oy bensiini-, petroli- ja öljynmyynnin Vesijärvenkadulla (tarkempi paikka vielä hakusessa).
Syksyllä 1924 avattiin Ab Bentsiin Oy:n poltto- ja voiteluaineliikkeet Rautatientorilla ja Aleksanterinkadun itäpäässä. Yhtiön perustaja oli tunnettu lahtelainen autoalan mies Paavo Siltanen. Myynnissä oli Rekord-bensiiniä ja Nobel Standardin tuotteita.
Vuonna 1928 Lahden seudun autoilijain yhdistys aloitti polttoainemyynnin Aleksanterinkatu 28:ssa Suomelan tontilla, ja 1935 myynti jatkui Aleksanterinkatu 6:ssa. Bensiinin toimitti Pohjoismainen Rohdoskauppa Oy. Vuonna 1935 avattiin huoltoasema myös Vesijärvenkatu 1:ssä, vuonna 1955 se muuttui Gulfista Unioniksi.
Vuonna 1930 avasi Hjalmar Lahti bensiiniaseman Rautatienkatu 16:ssa. Myynnissä oli myös Mohawk-renkaita.
Vuonna 1930 Suomen Mineraaliöljy Oy avasi Shell-huoltamon kauppatorille, oikeammin alatorin kohdalle. Esimiehenä oli Yrjö Johansson ja kakkosmiehenä Uuno Wallenius. Tiloissa toimi myös Linja-autoliiton paikallisosaston ylläpitämä linja-autoasema, joka siirtyi Matkahuollolle 1933. Nykyinen linja-autoasema valmistui 1939, jolloin alatorille jäi kuitenkin vielä paikallisliikenne. Rakennus purettiin 1950.
Vuosina 1930-35 toimi Rauhankatu 15:ssä Autoilijayhdistyksen ”Bensiinikioski”.
Vuonna 1931 valmistui Nobel Standardin huoltoasema Vesijärvenkatu 7:ään. Esimies oli Eino Lusila. Myöhemmin nimi muuttui ensin Standard Oiliksi ja sitten Essoksi, jota piti yrittäjä Harry Salo, kunnes kaupunki osti sen ja vuokrasi 1978 Sairaankuljetus Ahonen Oy:lle. Nykyisin rakennuksen omistaa Riku Motor Oy, mutta sen siirrettyä toimintansa muualle on tiloissa nyt kahvila-myymälä Snackpoint.
Vuosina 1934-63 toimi Aleksanterinkatu 24:ssä Trustivapaa Bensiini Oy (TB). Huoltamo purettiin, kun Suomen Työväen Säästöpankki osti tontin.
Vuonna 1935 avattiin Bensiini-Kuluttajain Oy:n asema Santamäen ylikäytävän luona. Ylikäytävän kohdalle rakennettiin myöhemmin Helsingintien silta Starckjohannin kohdalle.
Ensimmäisenä otti seteliautomaatin käyttöön Gulf-huoltamo Vesijärvenkadun ja Lahdenkadun risteyksessä 1966.
Yksi nykypäivän erikoisuus on Möysän Esso, joka 1961 aloitti toimintansa Viipurin valtatie 2:ssa. Enää ei bensaa saa, mutta kevätkaudella 2014 saa ravintolaksi muuttuneella bensa-asemalla nähdä esiintyjinä mm. Tuula Amberlan, Dave Lindholmin, Laura Voutilaisen, Veeti Kallion ja Turos Hevi Geen, joka voisi esiintymistään varten tehdä huoltoasemalaulunkin.
kari.naskinen@gmail.com