Laulullisesti, soitannollisesti ja liikunnallisesti tämäkin kolmikko on niin hyvää laatuluokkaa, että olisi ihme, ellei musiikkiteatterikoulutus tulisi Lahden jälkeen jatkumaan jollakin muulla paikkakunnalla. Näytöt ovat vahvoja, mutta ne eivät riittäneet asioista tietämättömälle Lahden amk:n johdolle.
Eurooppa Neljän kesäteatteriesitys on juuri sitä lajia, missä tällaisia musikaalisesti monipuolisia tekijöitä tarvitaan. On heitä tarvittu myös isojen teattereiden musikaaleissa, ja varsinkin Lahden kaupunginteatterille nämä lahjakkaat nuoret ovat viime vuosina olleet tärkeitä apuja.
Väliajalla tapasin pari tuttua näyttelijää, jotka ihmettelivät Lahdessa tehtyä ratkaisua. – ”Kun kuultiin, niin tuntui kuin olisi halolla päähän lyöty. Aivan käsittämätöntä”, sanoi Lahden kaupunginteatterin entinen näyttelijä Paavo Honkimäki.
Duunarimusikaalin erikoisuus on, että se esitetään Kankaan paperitehtaan alueella. Paperitehtaan lopetettua toimintansa muutama vuosi sitten osti Jyväskylän kaupunki koko 26 hehtaarin alueen rakennuksineen. Eiköhän sinne kaavoiteta uutta asuntoaluetta, ja joitakin historiallisia tehdasrakennuksia varmaan jätetään pystyyn.
Tehdas oli aloittanut toimintansa 1873, ja suurimman osan historiastaan se kuului metsäperkele Serlachiuksen omistukseen. Meikäläiselle Jyväskylässä syntyneelle käynti alueella nyt oli mielenkiintoinen, koska tehtaan aitojen sisäpuolelle ei silloin aikoinaan ollut asiaa meillä ulkopuolisilla. Tehtaan tuotteistakaan en paljon tiedä – hienoja papereita kuitenkin teki, ainakin vesileimalla varustettuja Linen Bank -papereita, joista silloin sanottiin, että Linen Bank A4 on ”virallinen kirjepaperi”.
Tähän nostalgiseen ympäristöön Eurooppa Neljän esitys istuu hienosti. Tiiliseinäinen tehdas taustana ja siihen eteen rakennettu paperikoneen ohjaushuoneen laitteita tai jotakin sellaista. Katettuun katsomoon mahtuu 500 ihmistä. Sitten vain täysi meno päälle. Välillä vierailulla käy neuvostoliittolainen delegaatio ja päähenkilö Aku (Honkimäki) piipahtaa Tukholmassakin etsimässä äitiään Slussenilta – tapaakin hänet, ja myös kaksi Peppi Pitkätossua. Taava Hakalan käsikirjoitus antaa näyttelijöille rennosti vapauksia ilmentää paperiduunareiden työtä ja vapaa-aikaa, mutta oleellista kuitenkin on, että suurin rakkaus on Anna, paperikone PK 2. Mahtoikohan Paperiliiton puheenjohtaja Jouko Ahonenkin olla yksi Annan rakastajista?
kari.naskinen@gmail.com