Cianfrancen The Place Beyond the Pines on viime aikojen parhaita teatterilevityksessä olevia elokuvia, ja kun sen oli nähnyt, piti ottaa selvää Cianfrancen muusta tuotannosta. Paljon sitä ei vielä ole 39-vuotiaalla ohjaajalla, mutta löytyi kuitenkin kolme vuotta sitten valmistunut pitkä elokuva Blue Valentine, joka ei ole Suomessa ollut teatterilevityksessä. Siispä tutkimaan nettikauppojen elokuvatarjontaa. Sieltähän se löytyi, hinta 9,95, klikkaus tilauskohdasta ja viiden päivän kuluttua dvd-paketti kolahti postiluukusta.
Dvd-tarjonta on nykyisin hyvin laajaa. Sen avulla pystyy erinomaisesti paikkaamaan aukkoja ja katsomaan uudelleen vanhoja mestariteoksia, kun täältä kauempaa ei tule lähdetyksi katsomaan Kavan esityksiä Helsinkiin. Dvd-levyinä on ostettavissa on vanhoja klassikoita sekä tuoreempiakin elokuvia, jos on jostakin syystä jäänyt katsomatta. Nykyisin useimmat elokuvat ilmestyvät dvd:nä jo puolen vuoden kuluttua siitä, kun ovat saaneet ensiesityksensä Suomessa.
Nettikauppojen lisäksi dvd-valikoimia on myös tavallisissa kaupoissa. Kotikaupungissani Lahdessa paras dvd-osasto on Anttilassa, mutta surkeus on siinä, että elokuvat on huonosti järjestetty. Jonkinlaisia lajityyppilohkoja on, mutta niiden sisällä elokuvat eivät ole minkäänlaisessa aakkosjärjestyksessä, ei nimien eikä ohjaajien perusteella. Etsivä silti löytää.
Blue Valentine (2010) joka tapauksessa on nyt katsottu. Se ei yllä lähellekään The Place Beyond the Pinesin tasoa, mutta on laatutavaraa sekin. Tarina on yksinkertainen, jopa voi sanoa ”se tavallinen tarina”. Se kertoo koruttoman surullisesti, miten käy, kun avioliitto ei kestä arkea. Elokuvan mies ja vaimo elävät tavallista elämää, mitään katastrofaalista ei tapahdu, mutta liekki vain sammuu. Hiillosta on vielä vähän, mutta siihen ei enää saa puhalletuksi kunnolla kipinää. Rakasteleminenkin on muuttunut pakkonaimiseksi. Mies yrittää vielä perustella jatkamista lapsen takia, mutta mikään ei auta. Vaimo on saanut tarpeekseen, ja kyllä katsojakin pitää parempana, että eroavat.
Elokuva käy takaumien avulla nuorten tutustumisvaiheessa. Suuri rakkaus näkyy kaikessa. Sitten vain ollaan tässä ja nyt. Perheväkivaltaa ei ole ollut, eikä mitään muutakaan elokuvakäsikirjoittajien tavallisimpia kriisiaiheita. Kyllähän mies oluen aina aamuisin ottaa, mutta alkoholismikaan ei silti ole syynä hiillokseen. Tunteet vain ovat kuolleet, eivätkä ne palaa.
Näinhän nämä asiat menivät aikaisempina vuosikymmeninä enemmänkin. Elokuvan naisen vanhemmat ovat elossa, ovat tapelleet pitkään, mutta siinä vain istuvat yhä samassa ruokapöydässä ja kiukuttelevat toisilleen. Ennen ei erottu.
Ryan Gosling ja Michelle Williams ovat rooleissaan erinomaisia. He näyttelevät arkisen kertomuksen juuri niin tavallisesti kuin tällainen kertomus edellyttää. Suuret tunteet ovat suuria takautumissa, mutta nykytilanne on harmaa ja iloton.
Michelle Williams sai roolistaan Oscar-ehdokkuuden, mutta varsinainen läpimurto oli hänen Marilyn Monroe -roolinsa (2011), josta hän sai Golden Globen. Goslingia palkinnot vielä odottavat.
Sitten juhannukseen. Dvd-kiekkoina odottavat Jean-Luc Godardin Elää elämäänsä, Luchino Viscontin Tiikerikissa sekä Andrzej Wajdan Tuhkaa ja timanttia.
kari.naskinen@gmail.com