Oleellinen osa lahtelaista vappua on nykyisin musiikki. Teatteri Vanha Juko aloitti vappupäivän Perkele-konserttinsa
jo 1990-luvulla, ja muutenkin Vanhan Jukon vuosikalenteriin kuuluu runsaasti
musiikkia. Vakiovieras on säveltäjä Kaj
Chydenius, jota olen alkanut pitää jo Vanhan Jukon kalustoon kuuluvana. Muutama
viikko sitten Chydeniuksen lauluja esittivät siellä Minja Koski ja Mikael Saari,
ja sama kokoonpano esiintyi Fellmanin pellon performanssitapahtuman jälkeen
vanhassa konserttitalossa, jossa voimakkaita työväenlauluja esittivät myös
Vanhan Jukon yhtä voimakas bändi ja laulukvartetti; tuon konsertin kevyemmästä
osasta vastasivat M.A. Numminen ja Pedro Hietanen.
Siitäkään ei ole pitkä aika, kun Kaj Chydenius esiintyi Lahden kaupunginteatterissa yhdessä Ritva Sorvalin ja Kari Hevossaaren kanssa. Katsomossa oli myös Aulikki Oksanen, jonka runoihin kaikki konsertin laulut Chydenius oli tehnyt.
Mutta vappu perkele! Olihan torilla perinteistä mieskuorolauluakin, sekä sinistä että punaista, mutta varsinaiseen asiaan päästiin vasta Vasemmistoliiton vapputilaisuudessa, jossa vanhoja, yhteiskunnallisesti virittyneitä kupletteja esittivät Vanhan Jukon Hannu Salminen, Jussi Sorjanen ja Minja Koski. Olisi kuunnellut pitempäänkin, mutta kun esittäjien oli lähdettävä valmistautumaan illan Perkele-konserttiin.
Vasemmistoliiton ja SDP:n vapputilaisuuksien jälkeen torilla piti siirtyä SAK:n vappupaikalle, jossa riemua piti yllä tänäkin vuonna Slaavilainen duo. Se on kumma soittokunta. Levyjä ei löydy mistään, eikä Youtubesta pätkääkään. Hauskan kummallista on sen musiikkikin, kuin yhdistelmä slaavilaista kaihoa, vielä kaihoisampaa suomalaista melankoliaa ja sitten rajua balkanilaista poljentoa. Kappalevalinnat menevät Lännen lokarista Surujen kitaraan, Hintriikin surumarssista Swayneen, ja välillä ikkunasta kurkistaa Glendora.
Tätä juttuani varten yritin etsiä kuvaa Slaavilaisesta duosta, mutta missään ei tunnu olevan muuta kuin se yksi ja sama, minkä jo edellisen kerran bändistä kirjoittaessani käytin (Mustaa valkoisella 2.5.2011). Slaavilaisen duon vetäjänä toimivasta Johannes Wileniuksesta kuitenkin löytyi netistä tuo jutun alussa oleva kuva. Tänä vappuna ei kaktushattua kuitenkaan enää ollut.
Slaavilaisen duon nettisivullakin kävin, mutta huonolla tuloksella. Siellä oli teksti: ”Vanhat sivut hävis, kun joku paskiainen hakkeroi ne.”
Koska kysymyksessä on tällainen harvinaisuus, panen tähän nyt kaikki tänä vappuna siinä mukana olleet:
Johannes Wilenius (laulu, kitara)
Aleksi Saraskari (tuuba)
Visa Haarala (flyygelitorvi)
Mizuho Kojima (pasuuna)
Seppo Pohjoisaho (trumpetti)
Lari Lius (rummut)
Ilmari Myllynen (hanuri)
Pekka Virtanen (kitara)
Sirkku Hilanko (viulu)
Annukka Heinänen (viulu)
Anette Grevberg (alttoviulu)
Tanja Saranen (huilu)
Mikko Peltoniemi (percussion)
Samuli Mikkonen (percussion)
Noora Laiho (percussion)
Liisa Ojantausta (percussion)
Sini Ylönen (percussion)
Joonas Mäyrä (percussion)
SAK:n aitauksessa meininki oli niin vetävää, että ajantaju hävisi (vähän muukin taju), joten Perkele-konserttiin en ehtinytkään. Siellä esiintyivät jukolaisten itsensä lisäksi Ari Numminen ja Hannu Kella, jotka esittivät työväenliikkeen vanhoja lauluja. Hyvä että näitä lauluja saa nykyisin esittää – toisinkin on joskus ollut, esimerkiksi Mikkelin raastuvanoikeus teki 1934 päätöksen, jolla kiellettiin työväenlaulujen julkinen esittäminen, tallentaminen ja kaikenlaisen painetun materiaalin hallussapito.
Kun tässä nyt asialla olen, niin tiedoksi, että Ritva Sorvali esittää lauluiltansa Älä elämää pelkää 300. kerran perjantaina 10.5.2013 Lahden kaupunginteatterin Eero-näyttämöllä. Sävellykset ovat Chydeniuksen, mutta tämän ohjelman läpiviennissä on Ritva Sorvalilla ollut pianistina Saku Koskelainen, tai ehkä muutaman kerran Sakun flunssan tms. takia isänsä Timo Koskelainen. Laulujen tekstit ovat mm. Kahlil Gibranin, Pablo Nerudan, Pentti Saarikosken, Kaarlo Sarkian, Märta Tikkasen ja Aale Tynnin.
Siitäkään ei ole pitkä aika, kun Kaj Chydenius esiintyi Lahden kaupunginteatterissa yhdessä Ritva Sorvalin ja Kari Hevossaaren kanssa. Katsomossa oli myös Aulikki Oksanen, jonka runoihin kaikki konsertin laulut Chydenius oli tehnyt.
Mutta vappu perkele! Olihan torilla perinteistä mieskuorolauluakin, sekä sinistä että punaista, mutta varsinaiseen asiaan päästiin vasta Vasemmistoliiton vapputilaisuudessa, jossa vanhoja, yhteiskunnallisesti virittyneitä kupletteja esittivät Vanhan Jukon Hannu Salminen, Jussi Sorjanen ja Minja Koski. Olisi kuunnellut pitempäänkin, mutta kun esittäjien oli lähdettävä valmistautumaan illan Perkele-konserttiin.
Vasemmistoliiton ja SDP:n vapputilaisuuksien jälkeen torilla piti siirtyä SAK:n vappupaikalle, jossa riemua piti yllä tänäkin vuonna Slaavilainen duo. Se on kumma soittokunta. Levyjä ei löydy mistään, eikä Youtubesta pätkääkään. Hauskan kummallista on sen musiikkikin, kuin yhdistelmä slaavilaista kaihoa, vielä kaihoisampaa suomalaista melankoliaa ja sitten rajua balkanilaista poljentoa. Kappalevalinnat menevät Lännen lokarista Surujen kitaraan, Hintriikin surumarssista Swayneen, ja välillä ikkunasta kurkistaa Glendora.
Tätä juttuani varten yritin etsiä kuvaa Slaavilaisesta duosta, mutta missään ei tunnu olevan muuta kuin se yksi ja sama, minkä jo edellisen kerran bändistä kirjoittaessani käytin (Mustaa valkoisella 2.5.2011). Slaavilaisen duon vetäjänä toimivasta Johannes Wileniuksesta kuitenkin löytyi netistä tuo jutun alussa oleva kuva. Tänä vappuna ei kaktushattua kuitenkaan enää ollut.
Slaavilaisen duon nettisivullakin kävin, mutta huonolla tuloksella. Siellä oli teksti: ”Vanhat sivut hävis, kun joku paskiainen hakkeroi ne.”
Koska kysymyksessä on tällainen harvinaisuus, panen tähän nyt kaikki tänä vappuna siinä mukana olleet:
Johannes Wilenius (laulu, kitara)
Aleksi Saraskari (tuuba)
Visa Haarala (flyygelitorvi)
Mizuho Kojima (pasuuna)
Seppo Pohjoisaho (trumpetti)
Lari Lius (rummut)
Ilmari Myllynen (hanuri)
Pekka Virtanen (kitara)
Sirkku Hilanko (viulu)
Annukka Heinänen (viulu)
Anette Grevberg (alttoviulu)
Tanja Saranen (huilu)
Mikko Peltoniemi (percussion)
Samuli Mikkonen (percussion)
Noora Laiho (percussion)
Liisa Ojantausta (percussion)
Sini Ylönen (percussion)
Joonas Mäyrä (percussion)
SAK:n aitauksessa meininki oli niin vetävää, että ajantaju hävisi (vähän muukin taju), joten Perkele-konserttiin en ehtinytkään. Siellä esiintyivät jukolaisten itsensä lisäksi Ari Numminen ja Hannu Kella, jotka esittivät työväenliikkeen vanhoja lauluja. Hyvä että näitä lauluja saa nykyisin esittää – toisinkin on joskus ollut, esimerkiksi Mikkelin raastuvanoikeus teki 1934 päätöksen, jolla kiellettiin työväenlaulujen julkinen esittäminen, tallentaminen ja kaikenlaisen painetun materiaalin hallussapito.
Kun tässä nyt asialla olen, niin tiedoksi, että Ritva Sorvali esittää lauluiltansa Älä elämää pelkää 300. kerran perjantaina 10.5.2013 Lahden kaupunginteatterin Eero-näyttämöllä. Sävellykset ovat Chydeniuksen, mutta tämän ohjelman läpiviennissä on Ritva Sorvalilla ollut pianistina Saku Koskelainen, tai ehkä muutaman kerran Sakun flunssan tms. takia isänsä Timo Koskelainen. Laulujen tekstit ovat mm. Kahlil Gibranin, Pablo Nerudan, Pentti Saarikosken, Kaarlo Sarkian, Märta Tikkasen ja Aale Tynnin.
Kaj Chydeniuksen ja Ritva Sorvalin yhteistyöstä syntynyt Älä elämää pelkää -esitys sai ensi-iltansa jo yli 15 vuotta Teatteri Vanhassa Jukossa. Tänä aikana Ritva Sorvali on lauluiltansa kanssa kiertänyt Suomea laajasti.
Suomen näyttelijäliitto palkitsi Ritva Sorvalin vuoden 2010 parhaana naisnäyttelijänä kutsumusammatissaan puurtavan perushoitajan roolista Anna Krogeruksen näytelmässä Kuin ensimmäistä päivää.
kari.naskinen@gmail.com