Lahkolaisjohtajaa esittää loistavasti Philip Seymour Hoffman (kuvassa oik.). Roolinimenä hänellä on Lancaster Dodd, joka Hubbardin tavoin on tuottelias kirjailija. Hubbard kirjoitti mystis-filosofista kirjallisuutta, itsehoitokirjoja, runoja ja muita tekstejä niin ison määrän, että vuonna 2005 hänet mainittiin Guinnessin ennätysten kirjassa maailman käännetyimmäksi kirjailijaksi; Hubbardin teoksia on käännetty yli 70 kielelle.
Elokuva tapahtuu 1950-luvulla. Mestariin törmää sattumalta toisesta maailmansodasta palannut Freddie, jonka pää on mennyt sotatraumoista sekaisin. Joaquin Phoenix (vas.) esittää umpikujaan ajautunutta ihmistä, joka tarttuu mihin tahansa, mikä ehkä vähänkin voisi auttaa. Hetkellisiä helpotuksia hän saakin mestarinsa opastuksella, mutta lopullista selvyyttä ei tule. Väkivaltaisuus ei hellitä, eikä pakkomielteinen suhtautuminen seksiin – parasta seksiä on runkkaaminen.
Hoffman roolissaan on kuin profeetta. Hän tekee heikkoihin, epävarmoihin ihmisiin voimakkaan vaikutuksen. Mestari on myös Pelastaja. Eikä kaukaa hae yhtymäkohta siihen mestariin, joka taitavalla massapsykologiallaan sai 1930-luvulla kokonaisen kansakunnan valtaansa.
Paul Thomas Anderson on tämän hetken yhdysvaltalaisista elokuvaohjaajista persoonallisin. Hänen elokuvansa tuovat toistuvasti esille ikään kuin kääntöpuolen siitä kuuluisasta amerikkalaisesta unelmasta. Tätä unelmaa ovat aina rakentaneet myös uskonnolliset yhteisöt, jotka kerta toisensa jälkeen ovat onnistuneet höynäyttämään suuria joukkoja pauloihinsa. Tässä ovat auttaneet myös monet julkkikset, jotka kummallisesti ovat lähteneet erikoisten lahkoliikkeiden mannekiineiksi. Tunnettuja skientologiuskovaisia ovat mm. Tom Cruise ja John Travolta. Vai pitääkö varsinkin Cruisen kohdalla ymmärtää niin, että hän samaistuu elokuviensa seikkailijarooleissa skientologi-ihmiseen, joka on kuolematon henkiolento ja jolla on rajattomat kyvyt?
kari.naskinen@gmail.com