Vallan mittareita on monia, joista yksi on taloudellinen. Tällä mittarilla mitaten valtaa on viime aikoina siirtynyt Tyynenmeren ranta-alueille, koska siellä tuotanto on eniten kasvanut. Teollisuustuotanto on viimeisten 3-4 vuoden aikana kasvanut selvästi Kiinassa ja Intiassa (suurista maista myös Brasiliassa), kun taas Yhdysvalloissa ja Euroopassa suunta on ollut laskeva.
”Tämä heijastuu valtapolitiikassa nyt sillä tavalla, että Yhdysvallat on siirtämässä sotilaskapasiteettiaan enenevässä määrin Tyynelle valtamerelle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että USA on panostamassa lisää merelliseen sotilasvaltaansa”, sanoi Aaltola ja arvioi, että Yhdysvaltojen sotilaskapasiteetista 60 prosenttia on tällä hetkellä Tyynellämerellä.
Merimahti on kova sana, sillä yhdellä lentotukialuksella on hävittäjiä enemmän kuin esimerkiksi Iranilla on hävittäjiä yhteensä. Kun tällainen alus ilmestyy jonkin maan rannikkovartioston kiikareihin, niin kyllä se on aina vaikuttava asia.
Laivastoon satsaamisen ohella pitää kuitenkin muistaa, että Yhdysvalloilla on edelleen noin 800 maanpäällistä sotilastukikohtaa ympäri maailman.
Sotilaallisen liikehdinnän suunnasta huolimatta Aaltola sanoi, että esimerkiksi USA ja Kiina eivät ole mitenkään potentiaalisia sotijoita toisiaan vastaan. Niillä on niin paljon taloudellisia sidoksia keskenään, ettei sotimisessa olisi mitään järkeä kummankaan kannalta.
Asevarustelu on joka tapauksessa tärkein vallan mittari, ja siinä suhteessa USA on edelleen ylivoimainen. Tuoreimmat vertailukelpoiset tilastotiedot ovat vuodelta 2010, ja silloin USA:n puolustusbudjetti oli noin 700 miljardia dollaria, Kiinan vain runsaat 100 miljardia. Seuraaviksi suurimpina ovat Britannia, Ranska, Venäjä, Japani ja Saudi-Arabia, jokainen selvästi alle 100 miljardia dollaria.
Ulkopolitiikassa Barack Obaman presidenttikausi on johtanut osittaiseen paluuseen 1990-luvun monenvälisyyteen. Sotilaallisesti ja turvallisuuspoliittisesti Yhdysvaltojen painopiste on siirtynyt Tyynenmeren alueelle, ja suhde Eurooppaan on muuttumassa. Eurooppa on kuitenkin Yhdysvalloille ideologisesti läheisin kumppani, minkä lisäksi Eurooppa ja Yhdysvallat kamppailevat samankaltaisten taloudellisten ongelmien kanssa. Tämän vuoksi myös transatlanttisen suhteen merkitystä alleviivataan jatkuvasti Obaman hallinnon edustajien puheissa.
USA - SUOMI - NATO
Entä Suomen asema maailmankartalla? – ”Suomi on siirtymässä tällä kartalla sivummalle”, sanoi Aaltola.
Entä Nato-jäsenyys? Tähän kysymykseen Aaltola ei ehtinyt vastata, koska hänen piti Paasikiviseurasta kiirehtiä junaan keretäkseen illan tv-uutisiin kommentoimaan USA:ssa jälleen tapahtunutta joukkomurhaa. Siksi lainaan tähän pätkän Aaltolan kirjoituksesta Turun Sanomissa (16.11.2012):
”Nato-kysymys hiertää Suomen ja Yhdysvaltojen välisiä suhteita. Yhdysvalloissa odotetaan, muttei kehdata kovin painokkaasti ilmaista, Suomen liittymistä Natoon. Tietenkin Yhdysvallat joutuisi neuvottelemaan Suomen mahdollisen jäsenyyden reunaehdoista Venäjän kanssa. Näinhän se teki Baltian maiden jäsenyyden suhteen. Suomen vitkastelu kummastuttaa Yhdysvalloissa. Sitä pidetään erikoisena. Ruotsille annetaan enemmän valinnanvapautta, koska Ruotsin historiallinen rooli on Suomea vakiintuneempi.”
”Natosta ei ole Suomen ja Venäjän suhteiden ratkaisijaksi, mutta Nato on kuitenkin monessa asiassa hyödyllinen. Sillä on paljon käyttöarvoa, joka liittyy alueelliseen vakauteen, globaalien yhteyksien turvaamiseen ja Euroopan lähialueiden kriisien ratkaisemiseen. Jos jäämme ilman jäsenyyttä, Suomen tulisi aktiivisemmin ja painokkaasti osallistua näihin osa-alueisiin.”
”Tärkeää on hoksata Yhdysvallat-suhteen suuri merkitys. Moni merkityksellinen asia ratkaistaan Washingtonissa ja Yhdysvallat-keskeisissä kansainvälisissä järjestöissä, kuten Natossa. Niihin pöytiin pääse tuottamalla suomalaista lisäarvoa Yhdysvaltojen kannalta tärkeiden ongelmien ratkaisussa. Tässä Suomen pitäisi olla entistä tarmokkaampi. Osa näistä Yhdysvalloille tärkeistä ongelmista on myös Suomelle keskeisiä. Obaman aikakaudelle sellaisia ovat esimerkiksi YK:n toimivuusongelmat, maailmantalouden rakenteet, joukkotuhoaseet ja globaalit yhteydet.”
(Tämä juttu on aiemmin julkaistu Hämeen Kaiku -verkkolehdessä, www.hameenkaiku.fi)
kari.naskinen@gmail.com