Viime pääsiäisen tienoilla verkkolehti Revalvaatio kävi haastattelemassa maanpäälliselle estradille paluutaan odottavaa Vapahtajaa ihmiskunnan ja erityisesti talouden tilasta. Koska haastateltava on ajankohtainen henkilö näin joulunakin, niin lainaan tähän otteita haastattelusta (6.4.2012 www.revalvaatio.org):
Kysymys: Ottaisin ensin esiin verot ja kenties sen jälkeen rahateorianne; onko siis annettava Keisarille mitä Keisarille kuuluu. Oliko tämä sitä Teidän kuuluisaa ironiaanne?
Jeesus: Oi, oi! Sehän oli vain tilanteen pakottama lausunto. Miksi taas kerran taloutta, politiikka ja uskontoa sekaisin?
K: Olemme Teille velkaa ikuisen elämän ja pelastuksen, koska maksoitte syntimme uhraamalla itsenne; pitäisikö meidän julistaa itsemme konkurssiin ja jättää velkamme maksamatta vai säästää itsemme hengiltä maksaaksemme velkamme Teille?
J: Elin itse samassa maailmassa, ihmisen poika kun olin, Rooman valtakunnassa, jossa piti jatkuvasti miettiä pitäisikö totella, kapinoida vai tehdä kompromisseja. Yritin olla tottelematta ja tekemättä kompromisseja, yritin olla politikoimatta, ja nyt mun pitää puolustella itseäni. Faijan kanssa oli kuitenkin sopimus, että maksan teidän velat, siis Aatamin ja Eevan jälkeläisten velat korkoineen, tai siis, että pannaan maailma konkurssiin, mitätöidään velat, kun saatte tappaa mut. Tajusin sen kyllä silloin ristillä, tuli epäilyksen hetki, et niinku silloin kun astuu lavalle ja unohtaa, mitä piti sanoa ja sylkäsee vaan jotain, ja kuitenkin jengi taputtaa… Siitä tää alko ja siks tässä nyt joutuu selittelemään tätä juonta.
K: Aina kuitenkin on kysymys rahasta. Miksi?
J: Koska raha on monta eri asiaa yhdessä: Isä, poika ja pyhä henki, avain ja portti, taivas ja helvetti, este ja etu, roska ja aarre.
Minulla ei rahaa juuri ollut, mutta tiedän mistä puhun. Ehkä toi Juudaksen touhu kertoo jotain: jäbä oli piensijoittaja, ensin se sijoitti muhun, mutta sille valkeni, että tuotot saattaa lyhyellä tähtäimellä jäädä vaatimattomiksi ellei peräti negatiivisiksi. Alkoi pelata varman päälle, muuttaa ystävyyttä rahaksi ja myi sijoituksensa saadakseen likviditeettiä, kultaa, jonka se ajatteli ikään kuin yleiseksi pääsylipuksi kaikkeen. Faija tietysti, jota on aina ottanut pattiin noi piensijoittajat ja niiden kuvitelma, että rahan takana on jotain oikeata ja todellista, jota ne voi itse arvioida, piti Juudas-paralle pienen puhuttelun ja Iskariot totesi, että elämäntyö oli kadonnut ilmaan finansseilla leikkiessä ja olisi parempi kadota näyttämöltä.
Faija on motiivipalkkauksen mestari: jos nyt teet tän ja tän, niin huomenna pääset kenties vakituiseen duuniin, ikuiseen elämään. Toisaalta musta olis kyllä ollu parempi, että Juudas olis perustanut ton kirkon ja uskonnon, olis tullut selkeempi pankkilaitos, Pietari kun oli semmonen ihme sekoilija, jotenkin lutunen, kuten naiset sano siellä järvellä, semmonen kansan mies, kalliona vähän tommonen vierivä kivi, joka ei tiennyt mitä se lopulta halusi ja jos halusi jotain niin sitten katui kun sai. Lopputulos oli sit tää laitos, jossa halutaan taivaspaikka, mutta sijoitetaan maalliseen tai oikeastaan kun halutaan maallista niin sijoitetaan taivaalliseen. Eihän se toimi kuin autokaupassa ja sielläkin vain hetken.
K: Pitäisikö taas kerran viedä rahat rikkailta ja rahanvaihtajilta?
J: Vietävä munat, pääsiäisen kunniaksi.
K: Olette aina seurannut näitä asioita, puhunut sijoituksista, tuloista, viiniköynnöksistä, kylvämisestä ja sadonkorjuusta, varkaista ja muusta.
J: Myönnän, olen syntynyt pienessä kylässä, keskellä köyhiä, joiden ainoa ajatus oli säästää, että saisivat hankittua jotain ja jotka huomasivat aina uudestaan, että joku vie niiden säästöt. Itse asiassa faija yritti koko ajan opettaa näille urpoille, että säästämisen sijaan on tuhlattava, investoitava, yritettävä, lähdettävä liikkeelle, riskeerattava tulevaisuus ja kaikki tämä pelastuksen takia. Luulen, että se lähetti mut tänne ikään kuin tuhlaripoikana. No mulla oli toi Matteus sit opetuslapsena. Älykäs ja rohkea sijoittaja, jolle riski oli haaste, intohimo ja huume eikä mikään pelkotila. Silloin siellä Genesaretin järven rannoilla oli hyvä meininki. Jengi oli tyytyväinen, kun saatiin pari kalaa ja jonkin verran leipää aperitiiville.
K: Onko Teillä jotain konkreettista sanottavaa tästä meidän nykysysteemistämme kapitalismista?
J: No, kapitalismi perustuu lupaukselle, siis mä lupaan maksaa sulle, jos sä toimit näin ja näin ja saat aikaan ton. Mulla ei varsinaisesti ole rahaa, mutta menen vaikka pankkiin ja sanon, että aion tehdä tätä, tartten rahaa kamoihin, joilla tuotan ja jos ja kun saan kamat tehtyä ja myytyä maksan takaisin, lunastan siis velkani, pelastun. No pankkiiri antaa mulle lupauksen, kirjallisena esimerkiksi, ja näytän sitä muille ja ne suostuu tekemään duunin. Tai niinku faija sano, että alussa oli sana, ja sitten sana tulee lihaksi, raha toimii just näin kun se muuttuu pääomaksi. Mutta kuten sanoin, meillä oli tarkoitus päästä tästä eroon; kun mä tulin maailmaan, tän luottosysteemin piti loppua, kun ei enää tarvinnut luvata ja odottaa lunastusta. Kuten näet, ei toiminut. Kaikki vain yrittää maksaa velkaansa, jota ei ole.
kari.naskinen@gmail.com