Avioliittoja ajautuu erokriisiin, kun elämä kuormittaa yli kestokyvyn, sanoo Hanna Ranssi-Matikainen tuoreessa
tohtorinväitöskirjassaan. Lahden kaupunginteatterin näytelmässä Voitto kotiin ei tule avioeroa, mutta Rutasen
pariskunta on muuten toivottomassa tilassa. Heidän kuormitustaan ei enää
pystyisi helpottamaan muu kuin lottovoitto.
Rutasilla on unelma: pääsisi lomamatkalle Sardiniaan. Mies opettelee jo kielikaseteilta italiaakin, mutta kun raha ei riitä. Sitten vielä asiat menevät huonompaan suuntaan. Lohtua ei tuo edes pojan eteneminen tekniseksi piirtäjäksi; mitä nyt joskus ovat vaihtelua tuomassa pienen pojanpojan hoitohukit. Vaikka onhan se lotto – mutta jos ei osu kohdalle, jatketaan television viihdeohjelmien parissa, ja illaksi on molemmille pullo keskiolutta. Tuossa kuvassa olevaan tilanteeseen Rutaset eivät pääse kuin kotisohvalla.
Ritva Sorvali ja Mikko Jurkka näyttelevät intensiivisesti pienessä Aino-salissa. Saksalaisen Oliver Bukowskin näytelmä ei ole mitään suurta teatteria, mutta hyvien näyttelijöiden teatteria tämä on. Tapani Kalliomäen sujuvasti ohjaama esitys lähtee liikkeelle riemastuttavana komediana, mutta kun elämän kuormittavuus tulee esille enemmän ja enemmän, siirrytään tragedian puolelle, toki loppuun asti komediallisin keinoin.
Raha ei tee onnelliseksi, sanotaan. Näin sanovat ne, joilla rahaa on yllinkyllin. Kyllähän raha kuitenkin tekisi onnelliseksi silloin, kun se helpottaisi elämän ankaraa kuormitusta.
Näytelmän musiikki alleviivaa lähes absurdilla tavalla Rutasten todellisen ja haavemaailman törmäyksiä. Slaavilaisen duon (ei ole vain duo) nauhalta kuultava musiikki on yhtä herkullista kuin aina vappuna SAK:n teltassa Lahden torilla. Erikoisen hieno on Ritva Sorvalin karaokelaulu Tahdon olla sulle hellä, tyylilajina se, mitä baareissa kuullaan pitkälle puolenyön jälkeen kymmenen oluen tuiterissa.
kari.naskinen@gmail.com
Rutasilla on unelma: pääsisi lomamatkalle Sardiniaan. Mies opettelee jo kielikaseteilta italiaakin, mutta kun raha ei riitä. Sitten vielä asiat menevät huonompaan suuntaan. Lohtua ei tuo edes pojan eteneminen tekniseksi piirtäjäksi; mitä nyt joskus ovat vaihtelua tuomassa pienen pojanpojan hoitohukit. Vaikka onhan se lotto – mutta jos ei osu kohdalle, jatketaan television viihdeohjelmien parissa, ja illaksi on molemmille pullo keskiolutta. Tuossa kuvassa olevaan tilanteeseen Rutaset eivät pääse kuin kotisohvalla.
Ritva Sorvali ja Mikko Jurkka näyttelevät intensiivisesti pienessä Aino-salissa. Saksalaisen Oliver Bukowskin näytelmä ei ole mitään suurta teatteria, mutta hyvien näyttelijöiden teatteria tämä on. Tapani Kalliomäen sujuvasti ohjaama esitys lähtee liikkeelle riemastuttavana komediana, mutta kun elämän kuormittavuus tulee esille enemmän ja enemmän, siirrytään tragedian puolelle, toki loppuun asti komediallisin keinoin.
Raha ei tee onnelliseksi, sanotaan. Näin sanovat ne, joilla rahaa on yllinkyllin. Kyllähän raha kuitenkin tekisi onnelliseksi silloin, kun se helpottaisi elämän ankaraa kuormitusta.
Näytelmän musiikki alleviivaa lähes absurdilla tavalla Rutasten todellisen ja haavemaailman törmäyksiä. Slaavilaisen duon (ei ole vain duo) nauhalta kuultava musiikki on yhtä herkullista kuin aina vappuna SAK:n teltassa Lahden torilla. Erikoisen hieno on Ritva Sorvalin karaokelaulu Tahdon olla sulle hellä, tyylilajina se, mitä baareissa kuullaan pitkälle puolenyön jälkeen kymmenen oluen tuiterissa.
kari.naskinen@gmail.com