Kun on nähty tylsä jalkapallo-ottelu ilman maaleja, se on kojo – kojo. Sanonta
tulee Timo Tapio Kojon esityksestä
Eurovision laulukilpailuissa 1982: ”Nul points”. Yhtä hyvin voisi huonon
jalkapallo-ottelun jälkeen sanoa laila - laila tai viki - viki, sillä nollille
jäivät aikoinaan myös Laila Halme 1963
ja Viktor Klimenko 1965.
Euroviisut on joka tapauksessa kiva tv-ohjelma. Oman televisioelämäni
kohokohtiin se on kuulunut vuodesta 1961 alkaen, silloin kun Suomen esityksen
kapellimestarina oli George de Godzinsky,
tv-selostajana Aarno Walli ja Suomen
tuomariston pisteiden lukijana Poppe
Berg. Nollatulokset ovat tietenkin ottaneet päähän, joskin muutaman kerran
olen tuntenut vahingoniloakin, koska Suomesta on lähetetty euroviisuihin väärä
kappale.
Yhdeksän kertaa on Suomi jäänyt viimeiseksi. ”Edellä” on vain Norja kymmenellä
jumbosijallaan. Nollasuorituksiakin Norjalla on enemmän, neljä.
Musiikin asiantuntijoiksi itsensä laskevat halveksivat euroviisuja. Syytä on
vaikea ymmärtää, koska eiväthän nämä laulut sen kummempia ole kuin muutkaan
viihdekappaleet. Sitä paitsi finaalin pistelaskun seuraaminen on jännittävää.
Yhtä mielenkiintoinen seuranta pitäisi saada vaaleihin: alue alueelta
annettaisiin äänimäärät ja tilanne kehittyisi vähä vähältä.
Kilpailuista on myös noussut joitakin erityisen hienoja hittejä. Kolme
voittajaa on jäänyt mieleen ylitse muiden. Ensimmäisenä tanskalaisten Grethe ja Jörgen Ingmannin kaunis Dansevise,
joka 1963 ilahdutti senkin takia, että saatiin voitto Pohjoismaihin. Kaikkien
aikojen paras euroviisukappale tuli sitten 1974, kun Abba täräytti Waterloon ja koko homma sai uudenlaisen
loisteen. Kolmas suuri finaali oli 2006, jolloin Lordin Hard rock hallelujah euroviisuhistorian komeimpana ja hurjimpana
esityksenä meni ohi Suomen jääkiekkomitalinkin sinä keväänä.
Lordin voittoa katsoi Suomessa televisiosta 1,7 miljoonaa ihmistä. Se oli
melkein yhtä paljon kuin linnanjuhlien katsojamäärä. Kaikkiaan Lordin
ylivoimaisen voiton näki maailmassa yli sata miljoonaa ihmistä. Sen jälkeen
tv-näkyvyys on edelleen laajentunut ja äänestäjiä on tullut lisää. Lordia
enemmän voittopisteitä ovatkin saaneet Serbian Marija Serifovic 2007 ja Norjan Alexander Rybak 2009.
Suomen Pernilla Karlssonin pisteitä
ei vielä tiedetä, mutta ne voivat olla niin huonot, että Suomi joutuu taas ensi
vuoden kilpailusta pois. Tällainen systeemi on nykyisin, koska Euroopan
yleisradioliiton (EBU) jäsenmaita on noin 60, eikä kaikkia voi ottaa kilpailuun
joka vuosi.
Mutta hällä väliä. Eurovision laulukilpailut kiinnostavat kuin jalkapallon
EM-kisat, vaikka Suomi ei mukana olisikaan.
Euroviisujen kaikkien aikojen mitalitilasto vähintään kaksi voittoa saaneiden
osalta (voitto – toinen sija – kolmas sija):
7 4
1 Irlanti
5 15 3
Englanti
5 4
7 Ranska
5 0
2 Luxemburg
4 1
5 Ruotsi
4 0
1 Hollanti
3 2
1 Israel
3 1
1 Norja
2 4
5 Saksa
2 4
1 Espanja
2 3
4 Sveitsi
2 2
4 Italia
2 1
3 Tanska
Kolmen parhaan joukkoon on selviytynyt kaikkiaan 32 maata. Voittaja on ollut 35
kertaa nainen, 8 kertaa mies ja 16 kertaa jokin ryhmä (uranaukaisijana Abba).
Suomi on antanut eniten pisteitä Ruotsille, Israelille ja Italialle.
Torstaina 24.5. on toinen karsintakilpailu tämän vuoden finaaliin. Ensimmäisestä
karsinnasta erottuivat parhaiksi Islanti, Kreikka, Kypros, Moldova ja Latvia.
kari.naskinen@gmail.com