Elokuvassa eletään sotavuotta 1942, vuotta 1978 ja nykypäivää. Tuon keskimmäisen vuosiluvun kekkasin, kun yksi henkilöistä tupakkaa sytyttäessään otti tikun Lahden 1978 MM-hiihtojen tulitikkurasiasta.
Kaikilla naisilla on elämässään unelmia. Ainakaan kaikki niistä eivät toteudu. Jokainen heistä tekee valintoja, osa onnistuu, osa ei. Näistä valinnoista jää myös vaiettuja salaisuuksia, jotka osittain tai kokonaan paljastuessaan tyttärelle tai tyttärentyttärelle hämmentävät. Kunkin on joka tapauksessa tehtävä omat ratkaisunsa. Vastuu on iso, koska ne vaikuttavat tulevienkin polvien elämään. Elokuvan päättyessä näyttää siltä, että Elin Petersdottirin esittämä Salla tekee oikean valinnan, mutta mistäs sitäkään lopulta tietää. Joka tapauksessa: minkä taakseen jättää, sen edestään löytää - tai ainakin seuraavat sukupolvet löytävät, jos osaavat etsiä.
Ainoa pysyvä on vain tähtitaivas talon yllä; talo on Pornaisten kylän Haukilan kylässä, jossa elokuva viime syksynä kuvattiin. Tosin annetaan ymmärtää, että talo on jossakin Itä-Suomessa.
Elokuva on rakenteeltaan mielenkiintoinen. Kolmessa eri aikakaudessa siirrytään toisesta toiseen, vuorotellen epämääräisessä järjestyksessä, eikä katsoja päähenkilöiden tavoin tiedä kaikkea niistä salaisuuksista, mutta vähitellen asiat paljastuvat. Hankaluutena on kuitenkin se, että menee kovin pitkään, ennen kuin katsoja tajuaa, mitkä ne sukulaisuussuhteet ovat vai onko niitä ollenakaan. Vai enkö miehenä vain osaa lukea kaikkia asioita - kyllähän tämä selvästi naisten elokuva on.
Näyttelijöistä Elin Petersdottir on jännittävä. Omassa elämässään hänellä on yhtymäkohtia Sallaan, joka paluumuuttajana tulee Ruotsista Suomeen. Elin Petersdottir muutti vuoden vanhana vanhempiensa kanssa Islannista Suomeen. Vaikka hän kävi koulut Suomessa, hän puhuu suomea ulkomaalaisesti murtaen, mikä on elokuvan kannalta hyvä asia.
Miesnäyttelijöillä on pienemmät roolit. Leo Honkonen on jo muutamasta elokuvasta tuttu, mutta Lauri Tanskanen on uusi kasvo. Hienoa, että Saara Cantell löytää uusia näyttelijöitä, kuten oli jo hänen edellisessä elokuvassaan Kohtaamisia (2010).
kari.naskinen@gmail.com