Huoli ihmisestä Smedsillä on nytkin monologinäytelmässään Sad Songs from the Heart of Europe. Smeds on kirjoittanut ja ohjannut sen Fjodor Dostojevskin romaanista Rikos ja rangaistus. Monologin esittää taitava liettualainen näyttelijä Aldona Bendoriute, joka on Smedsin löytöjä Baltiasta, jossa hän viime vuodet on enimmäkseen työskennellyt. Suomen-vierailulla esitys nähdään nyt Kansallisteatterin lavastamon maalaamossa; kuhunkin esitykseen mahtuu 29 katsojaa, jotka istuvat näyttelijän ympärillä ringissä kuin leirinuotiolla.
Näytelmän päähenkilö on Raskolnikovin rakastettu Sonja, mutta muutamia muitakin henkilöitä Aldona Bendoriute käy hetkittäin läpi. Nyt ei kuitenkaan olla 1800-luvun Pietarissa, vaan tämän päivän Euroopassa. Smeds kysyy kuin koronkiskuriämmän kirveellä tappanut Raskolnikov: mikä on oikein ja mikä väärin? Tai että mitä voitaisiin tehdä, ettei köyhällä maaseudulla ja ankeissa lähiöissä tarvitsisi kehittyä uusia raskolnikoveja?
Sad Songs from the Heart of Europe kertoo omaisuuden ja onnen uusjaon läpäisemästä Euroopasta, jossa nuoret miehet suunnittelevat ja toteuttavat äärimmäisiä tekoja – heikoimpien joutuessa maksajiksi. Smeds ei kaikkia kysymyksiä esitä, mutta niitä tulee heti näytelmän loputtua mieleen. Kun saksalaiset ja ranskalaiset suurpankit ovat lainanneet Kreikalle ja asiat ovatkin sittemmin menneet pieleen, niin miksi ainoat kärsijät ovat Kreikan ihmiset? Köyhältä viedään paskatkin housusta.
Smeds ei kuitenkaan ole kyyninen eikä toivoton. Vaikka kysymyksessä on dostojevskiläinen kärsimysnäytelmä, on tilaa myös hyväsydämellisyydelle, jota Sonja edustaa omassa rakkauden filosofiassaan. Sonja on huora niin kuin Maria Magdaleenakin. Sonja ei ole pyhimys, mutta hän on pystynyt pitämään itsensä moraalisena ihmisenä. Kuolleen isänsä palttoon sisältä Sonja löytää vain viinapullon sirpaleita ja kivisydämen, mutta kaiken huono-osaisuudenkin keskellä hän jaksaa jakaa iloa sisaruksilleen ja lähistön orpolapsille. Tule mieleen Aki Kaurismäen Le Havre: synkästä pimeydestä huolimatta on vielä joitakin mahdollisuuksia valita valokin. Vielä löytyy lämpöä ja huumoria, pienet ihmeetkin ovat mahdollisia.
Näytelmän alussa Sonja puhdistaa miehiltä saamiaan seteleitä pesuvadissa ja panee ne kuivumaan pesuvadin reunalle. Rahanpesu on tätä päivää. Kun esityksestä kotiin palattuani katsoin viimeisen jakson Ihmiskauppiaat-sarjasta, sen lopussa kerrottiin, että joka vuosi joutuu ihmiskaupan uhreiksi 800 000 lasta tai nuorta sijoitettaviksi "ilotaloihin" äijien raiskattaviksi.
Sonja/Smeds ei silti puolustele Raskolnikovin tekoa, mutta maalaamon lattiaan Sonja piirtää liidulla lisää kirveiden kuvia. Ei ole hyvä olla...
kari.naskinen@gmail.com