Aika harvoin käy niin, että elokuva tuntuu loppuvan liian lyhyeen, koska asiaahan olisi vielä vaikka kuinka paljon. Roman Polanskin Carnage on kuitenkin tällainen, mutta sen pituus onkin vain 79 minuuttia. Carnage tarkoittaa suomeksi verilöylyä, ja jos kuvaannollisesti otetaan, niin sellaisen tämä elokuva tarjoaa.
Alkuasetelma on rauhallinen. Kahden perheen vanhemmat tapaavat toisen kotona ja sopivat hyvässä yhteisymmärryksessä siitä, miten hoidetaan korvausasiat, kun perheiden 11-vuotiaat pojat ovat nujakoineet puistossa ja toiselta on kaksi hammasta katkennut. Sitten koko homma leviää käsiin jostakin pienestä lausahduksesta, alkaa helvetinmoinen syytteleminen, ja poikienvälinen kahakka jää jo taka-alalle. Tällaista dialogirummutusta ei pitkään aikaan ole elokuvissa ollut.
Elokuva perustuu ranskalaisen Yasmina Rezan näytelmään, josta hän on yhdessä Polanskin kanssa sorvannut elokuvakäsikirjoituksen. Lopputulos on terävä. Neljän ihmisen keskustelu elokuvassa etenee reaaliajassa alusta loppuun. Jännite nousee, välillä ollaan sivistyneesti rauhallisempia, mutta sitten taas jokin sanallinen lipsahdus tai loppuvaiheissa tahallinen tölväisy räjäyttää kaiken silmille.
Asetelmat vaihtuvat edetessään. Ensin vastakkain ovat toisen perheen rouva ja toisen perheen mies, sitten menevät napit vastakkain perheiden välillä, sitten perheiden sisällä ja lopulta asetelma on naiset vastaan miehet. Kuin tilannetta loiveentaakseen otetaan kaapista vielä 18 vuotta vanha mallasviskipullo, menee koko ruljanssi lopullisesti poskelleen.
Näyttelijät tekevät komeaa työtä: Jodie Foster, John C. Reilly, Kate Winslet ja Christoph Waltz.
Yasmina Rezan näytelmistä on Suomen teattereissa nähty Taide, Kolme versiota elämästä ja Satunnainen mies. Varsinkin Taide oli Kansallisteatterissa 1998 täysosuma; se sisälsi samanlaisia elementtejä kuin Carnage, myös jännitystä siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu, mitä paljastuksia tulee. Hitchcockinsa hyvin opiskellut Polanskikin hallitsee tämän, kuten tiedetään.
Alkuvuoden paras elokuva. Nyt vain odotetaan, minkä suomalaisen teatterin ohjelmistoon Carnage ensimmäisenä tulee. Jos taas Kansallisteatteri, niin minulla olisivat valmiina pariskunnat: Olli Ikonen ja Katariina Kaitue sekä Petri Liski ja Pirjo Luoma-aho.
kari.naskinen@gmail.com
Alkuasetelma on rauhallinen. Kahden perheen vanhemmat tapaavat toisen kotona ja sopivat hyvässä yhteisymmärryksessä siitä, miten hoidetaan korvausasiat, kun perheiden 11-vuotiaat pojat ovat nujakoineet puistossa ja toiselta on kaksi hammasta katkennut. Sitten koko homma leviää käsiin jostakin pienestä lausahduksesta, alkaa helvetinmoinen syytteleminen, ja poikienvälinen kahakka jää jo taka-alalle. Tällaista dialogirummutusta ei pitkään aikaan ole elokuvissa ollut.
Elokuva perustuu ranskalaisen Yasmina Rezan näytelmään, josta hän on yhdessä Polanskin kanssa sorvannut elokuvakäsikirjoituksen. Lopputulos on terävä. Neljän ihmisen keskustelu elokuvassa etenee reaaliajassa alusta loppuun. Jännite nousee, välillä ollaan sivistyneesti rauhallisempia, mutta sitten taas jokin sanallinen lipsahdus tai loppuvaiheissa tahallinen tölväisy räjäyttää kaiken silmille.
Asetelmat vaihtuvat edetessään. Ensin vastakkain ovat toisen perheen rouva ja toisen perheen mies, sitten menevät napit vastakkain perheiden välillä, sitten perheiden sisällä ja lopulta asetelma on naiset vastaan miehet. Kuin tilannetta loiveentaakseen otetaan kaapista vielä 18 vuotta vanha mallasviskipullo, menee koko ruljanssi lopullisesti poskelleen.
Näyttelijät tekevät komeaa työtä: Jodie Foster, John C. Reilly, Kate Winslet ja Christoph Waltz.
Yasmina Rezan näytelmistä on Suomen teattereissa nähty Taide, Kolme versiota elämästä ja Satunnainen mies. Varsinkin Taide oli Kansallisteatterissa 1998 täysosuma; se sisälsi samanlaisia elementtejä kuin Carnage, myös jännitystä siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu, mitä paljastuksia tulee. Hitchcockinsa hyvin opiskellut Polanskikin hallitsee tämän, kuten tiedetään.
Alkuvuoden paras elokuva. Nyt vain odotetaan, minkä suomalaisen teatterin ohjelmistoon Carnage ensimmäisenä tulee. Jos taas Kansallisteatteri, niin minulla olisivat valmiina pariskunnat: Olli Ikonen ja Katariina Kaitue sekä Petri Liski ja Pirjo Luoma-aho.
kari.naskinen@gmail.com