Suomen televisiossa ovat tanskalaiset jännityssarjat edustaneet viime aikoina parasta laatua: 1) Vallan linnake, 2) Henkivartijat, 3) Kovaa peliä Kööpenhaminassa + amerikkalainen Jälkiä jättämättä, joka perustuu tanskalaiseen sarjaan Rikos.
Kun vertailuun nyt asettaa norjalaisen Morten Tyldumin ohjaaman elokuvan Headhunters, se jää selvästi jälkeen. Norjalaisjännäri perustuu suursuosioon nousseen Jo Nesbön romaaniin Kukkulan kuningas (Johnny Kniga, 2008). Kirjaa en ole lukenut, mutta elokuva on tylsä. Se alkaa mielenkiintoisesti kuvaamalla taidevarkaan hommia, mutta varsinaiseen asiaan päästäessä elokuva muuttuu hyvin tavanomaiseksi takaa-ajo- ja väkivaltaräiskimiseksi.
Päähenkilö on yrityksille johtajia etsivä konsultti Roger Brown (Aksel Hennie, kuva), joka elää yli varojensa. Lisätienestejä hän hankkii taidevarkauksilla. Heti alkuun elokuva luiskahtaa kuitenkin väärille raiteille sikäli, että Brown on vastenmielinen, niljakas ääliö. Tämän takia katsojan on vaikea myöhemmin kääntää sympatioitaan Brownin puolelle, vaikka aihetta olisi, koska elokuvan varsinainen roisto ja pahantekijä on aivan toinen henkilö.
Sen roiston Brown tapaa kauniin vaimonsa taidegallerian näyttelyavajaisissa. Roistolla on tiettävästi hallussaan Rubensin aito maalaus, joten Brown tietenkin kiinnostuu hepusta. Brown murtautuu roisto Clas Greven taloon, mutta löytää sieltä muutakin mielenkiintoista kuin Rubensin maalauksen. Niinpä elokuvan juonellinen teema vaihtuukin; headhunter ei enää olekaan Brown, vaan Greve, joka metsästää Brownia. Harmi, että elokuvan käynnistävä aihe häviää ja tilalle tulee älytön väkivalta.
Sekään ei auta, että Greveä esittää tanskalainen Nikolaj Coster-Waldau, joka on mukana myös Kovaa peliä Kööpenhaminassa -sarjassa.
kari.naskinen@gmail.com
Kreikkaa koskeva keskustelu Suomessa on pelkästään sitä, millaisia seurauksia Kreikan kriisi voi aiheuttaa Suomelle ja suomalaisille. Puhutaan Kreikalta saatavista vakuuksista ja toivotaan Kreikan lähtevän huitsin nevadaan koko euroyhteistyöstä. Onhan se nyt hirveetä, että maailman hyvinvointitilaston kärkipäässä olevan Suomen rahavaroista uhkaa puoli promillea hävitä Kreikan auttamiseen! Tulkoot toimeen omillaan.
Paljon ei ole ollut esillä se, mitä tämä kriisi aiheuttaa kreikkalaisille itselleen, kreikkalaisille ihmisille. Mitä noista, nehän ovat kreikkalaisia, ei kuulu meille, hoitakoot asiansa. Solidaarisuudesta ei tietoakaan.
Käytännössä tilanne on joka tapauksessa se, että suurimpia kärsijöitä ovat tavalliset kreikkalaiset ihmiset. Heidän perusturvaansa ollaan nyt heikentämässä niin hurjasti, että Suomessa ei vastaava voisi kuvitellakaan. Kreikan valtion talous on mennyt niin pahasti miinukselle, että Kreikan hyvinvointipalvelujen pelastamiseen ei ole apua EU:n isostakaan taloudellisesta tuesta. Mitähän Suomessa sanottaisiin, jos eteen tulisi tilanne, jossa esimerkiksi koko terveydenhuoltojärjestelmä jouduttaisiin yksityistämään?
Terveys onkin yksi niitä asioita, jotka Kreikassa huolestuttavat. Itsemurhien määrä on siellä nyt lisääntynyt selvästi, ja tuoreen tutkimuksen mukaan huumeidenkäyttäjät ovat alkaneet altistaa itseään tahallaan hiv-virukselle, jotta saisivat 700 euroa toimeentulotukea. Naisia heikko taloustilanne ajaa prostituution pariin.
”Itsemurhien määrä kaksinkertaistuu, henkirikosten määrä kasvaa ja hiv-tartunnat ovat hurjassa kasvussa. Ihmiset kertovat tuntevansa itsensä sairaaksi, mutta he eivät kuitenkaan mene tai pääse lääkärille”, sanoo Cambridgen yliopiston sosiologi David Stuckler. (Taloussanomat 10.10.)
FINANSSIKRIISIN SYNNYTTIVÄT
AHNEUS JA PANKIT
Julkista keskustelua seuratessa tulee kuitenkin siihen tulokseen, että ei tässä myllerryksessä niin paljon ole väliä ihmisistä, kunhan vain pankit saataisiin pelastetuiksi. Yhteiskuntatieteiden kandidaatti Antti Ronkainen sanoi Uutispäivä Demarissa (18.10.), että Kreikan velkakriisin arkkitehdit ovat pankit. Euroopan talous- ja rahaliiton juridinen rakennekin on sellainen, että se palvelee ensisijaisesti pankkeja.
”Siksi on loogista, että eurokriisiä ratkomaan on pystytetty yksityinen rahoituslaitos, jolla ei ole edes EU:n toimielimen statusta. Mikä pahempaa, Euroopan rahoitusvakausväline (ERVV) on rakennettu samalla logiikalla kuin johdannaiset. Koska ongelmaiset euromaat takaavat ERVV:n markkinoilta lainaamaa rahaa, jatkuvat heilahtelut takaajien luottoluokituksissa (Italian ja Espanjan lisäksi epäilys on kohdistunut nyt myös Ranskaan) heikentävät tämän rahoituslaitoksen toimintakykyä, jonka pitäisi ylläpitää Euroopan taloudellista vakautta. Ongelmamaiden lisääntyessä Suomen ja muiden vahvojen valtioiden osuudet vakautustoimissa ainoastaan kasvavat, jotta vakausvälineiden AAA-luokitus säilyisi”, sanoo Ronkainen.
Ahneudesta syntyneeseen finanssikriisiin sekä Yhdysvalloissa että nyt Euroopassa on johtanut vastuuton riskinotto, joka on mahdollistanut voittojen yksityistämisen (pankkien, vakuutusyhtiöiden ja rahoitusmarkkinoilla toimivien lukuun) ja sen jälkeen pakottanut tappioiden sosialisointiin kaikkien veronmaksajien kustannuksella. Tällainen toiminta on vaarantanut luottamuksen niin yksityisten kuin julkisten tahojen maksukykyyn, ja talouteen heijastuneet ongelmat ovat aiheuttaneet joukkotyöttömyyttä.
Nyt on selvää, että finanssivalvontaa on tiukennettava sekä EU- että kansallisella tasolla. Pankkisektorin on maksettava saamansa tuet takaisin ja pankkiverolla on koottava varoja vakauttaviin toimiin. Lisäksi pitää kiristää pankkien pääomavaatimuksia asettaen ehtoja bonusjärjestelmille, velkaantumiselle, lainojen eteenpäin myynnille ja pääoman laadulle. Koko maailma tarvitsee parempaa globaalin talouden sääntelyä. EU:n alueella tulee ottaa käyttöön kaikkiin rahoitusmarkkinoiden liiketoimiin kohdistuva rahoitusmarkkinavero, jolla vähennetään lyhyen tähtäimen spekulatiivisia pääoman liikkeitä ja kerätään tuloja. EU:ssa tarvitaan kattavaa sääntelyä kaikkien rahoituslaitosten toiminnalle. EU:n täytyy myös voimistaa toimia veroparatiisien purkamiseksi ja luoda automaattisia verotietojen vaihtojärjestelmiä.
Oleellista juuri nyt on joka tapauksessa, että olemme samassa veneessä kreikkalaisten kanssa, ovathan kreikkalaiset eurooppalaisia ja samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin. Veljeä ei pidä jättää tässäkään tilanteessa.
Ei anneta valtaa kansalliselle uholle eikä ääriajattelulle.
P.S. Ääriajattelun edustajia ovat tahoillaan mm. ne kansanedustajat, jotka kannattavat kuolemanrangaistuksia: Kokoomuksen Pertti Hemmilä, Kalle Jokinen ja Janne Sankelo sekä Perskujen Jussi Halla-aho, Juho Eerola, Jari Lindström ja Martti Mölsä.
kari.naskinen@gmail.com
”Kovaksikeitetty” kioskikirjallisuus tarjosi aikoinaan paljon pohjia elokuvantekijöille. Vanhaa perinnettä on nyt noudattanut Nicolas Winding Refn, jonka ohjaama Drive on viime vuosien paras elokuva lajityypissään. Se kertoo nuoresta miehestä, joka elättää itseään keikkakuskina (ilmeisesti useimmiten rikoskeikoilla), autonasentajana ja Hollywoodin stunttiajajana. Elokuva perustuu James Sallisin 200-sivuiseen pokkariin Kylmä kyyti (Arktinen Banaani, 2009). Yhdysvalloissa ilmestyttyään kirja sai heti suuren arvostelumenestyksen ja Suomessakin Dekkariseura luonnehti sitä mestariteokseksi.
Sallis omisti kirjansa varhaisemmille kollegoilleen Ed McBainille ja Donald Westlakelle sekä kovien roolien näyttelijälle Larry Blockille, joka meille on viimeksi tullut tutuksi tv-sarjassa Kova laki.
Arktisen Banaanin lyhyeksi jäänyt kioskikirjasarja edusti alansa korkeinta laatua, mutta sarjasta ei ole kuulunut mitään viime vuoden jälkeen. Laadusta kertoo jotain sekin, että ilmestyneistä kirjoista kahdesta on jo tehty elokuva; toinen on Jäätävää satoa (kirja Scott Phillips, elokuva Harold Ramis).
Drive on siitä harvinainen elokuva, että se on jopa parempi kuin alkuperäiskirja. Tähän on keskeisenä syynä se, että kirjan epäkronologinen tarina on elokuvassa pantu oikeaan aikajärjestykseen. Tiukkaa toimintaa, vähän puhetta, kylmää tunnelmaa. Ryan Gosling (kuva) pääroolissa on jäätävän hyvä, ei sillä tavalla jäätävän, etteikö mieheltä löytyisi myös sydäntä herttaisille asioille, joita edustavat söpöläinen Carey Mulligan ja tämän pieni poika.
Elokuvan ikäraja on K 18. Syystäkin, sillä muistaakseni kolme kertaa panin silmäni kiinni raakuuksien kohdalla. Tästä huolimatta elokuva ei ole läpeensä väkivaltainen, vaikka Nicolas Winding Refn pitääkin hallussaan ykköspaikkaa viime vuosien vastenmielisimmän ja väkivaltaisimman elokuvan Valhalla Risingin ohjaajana.
Sitten ovat tietenkin autot. Pääosissa ovat Chevrolet Impala ja Ford Mustang GT. Keikkakuski on myös NASCAR-uraa suunnitteleva harrastajakilpa-ajaja. Kilpa-autokin on valmiina, ja tässä kohtaa on pieni fiba, kun kaverin auton numeroksi on pantu 47; NASCARissa autoilla on vakionumerot ja numerolla 47 ajaa Bobby Labonte, tällä hetkellä sarjassa sijalla 29.
Jääkiekonkin saan mukaan, kun sanon, että Ryan Gosling on Kärppien toimitusjohtajan Juha Junnon näköinen. Mukana hyvin pienessä roolissa on myös Mad Menin isoryntäinen punapää Christina Hendricks.
kari.naskinen@gmail.com
Kun Pedro Almodovarin Iho jossa elän päättyy, kulkee lopputekstien alla DNA-kaksoiskierre. Elokuvassa plastiikkakirurgi (Antonio Banderas, kuvassa vas.) on lähtenyt pelleilemään molekyylibiologian kanssa, yhdistänyt ihmisen ja sian DNA:ta, saanut tuotettua uutta ihoa ja hankkinut myös koekaniinin.
Vielä pitemmälle mennään Mark Romanekin elokuvassa Ole luonani aina. Siinä kerrotaan ympäristöltä suljetusta laitoksessa, jossa viljellään ja kasvatetaan kloonattuja ihmisiä, tarkoituksena saada ihmisiä elintenluovuttajiksi.
Vaikka molemmat elokuvat ovat hurjan mielikuvituksellisia, niin totta toinen puoli – ja milloinkas taide ei olisi tuonut esille uusia asioita, jotka myöhemmin ovat toteutuneet. Viime aikoina on geeniteknologiassa tapahtunut suurta ”edistystä”. DNA-ketjuakin pystytään nykyisin käsittelemään monin tavoin, ja kun kerran eläimiä on jo pystytty kloonaamaan, miksei sitten ihmistäkin.
DNA eli deoksiribonukleiinihappo sisältää kaikkien eliöiden solujen ja joidenkin virusten geneettisen materiaalin. Eliön lisääntyessä tämä materiaali kopioituu ja välittyy jälkeläisille. Kloonauksella tarkoitetaan jonkin tietyn DNA-jakson eristämistä ja monistamista jossakin elävässä systeemissä.
Tieteiskirjallisuudessa ja -elokuvissa asiaa on käsitelty jo pitkään. Yksi varhaisimmista ennustajista oli Aldous Huxley, jonka romaanissa Uusi uljas maailma (1932) sivilisoitunut yhteiskunta koostuu ainoastaan eri tavoin kehitetyistä klooneista. George Lucasin Tähtien sota -elokuvissa valmistetaan sarjatuotannossa miljoonia kloonisotureita armeijan kokoamiseksi. Michael Bayn scifielokuvassa The Island (2005) klooneja manipuloidaan ja käytetään alkuperäisten ihmisten varaosiksi.
Romanekin elokuva perustuu Kazuo Ishiguron samannimiseen romaaniin (2005) ja Almodovarin leffan pohjana on Thierry Jonquetin Mygale (1995). Kun nämä kaksi elokuvaa panee rinnakkain, niin Romanekin elokuvan nimi sopisi oikeastaan paremmin Almodovarin elokuvalle, jossa plastiikkakirurgi haluaa olla edelleen kuolleen vaimonsa kanssa. Sitä varten pitää tehdä töitä laboratoriossa ja leikkaussalissa. Siinä ohessa hoituu kostokin, sillä kysymyksessä on myös rikostarina, trilleristäkin voi puhua.
Banderas on kuin nykyajan tohtori Frankenstein. Hän valmistaa uuden ihmisen omien mieltymystensä mukaan – vai onkohan yhtenä esikuvana Tizianin rehevä Urbinbon Venus (1538), joka on kopiona tohtorin asunnon seinällä. Lopputulos on kuitenkin enemmän nykyajan naisihanteen mukainen Elena Anaya (kuva), joka on mukana jo Almodovarin elokuvassa Puhu hänelle (2002).
Almodovarin elokuva on hyvä.
kari.naskinen@gmail.com
Suomessa on tänä vuonna valmistunut niin paljon elokuvia, että niiden tuomista elokuvateattereihin on pitänyt säännöstellä, ettei samanaikaisesti olisi esillä liian monta. Aleksi Mäkelän Kotirauhakin on ollut valmiina jo pitkän aikaa, mutta ensi-ilta on vasta tänään.
Kotirauha on sujuva, teknisesti hyvin toteutettu ja hyvin näytelty elokuva, ei kuitenkaan mikään merkkiteos. Sen pohjana on Marko Leinon samanniminen kirja - vai onkohan niin, että kirjan pohjana on elokuvakäsikirjoitus. Nykyisinhän rajat ovat sekaisin; sarjakuvista tehdään elokuvia, elokuvista kirjoja jne. Eivät Mika Waltari tai Väinö Linna joutuneet kirjoittaessaan pohtimaan, miten tämä ja tämä kohtaus mahtaa onnistua valkokankaalla.
Kotirauha on kuvattu Vaasassa, jossa yhteistyökumppaneina ovat olleet myös Vaasan kaupunki ja "Pohjanmaan mediakomissio", joka markkinoi Pohjanmaata elokuvien ja tv-yhtiöiden tuotantopaikkana. Pohjanmaan mediakomissio saa rahoituksensa Vaasan seudun aluekeskusohjelmasta sekä Pohjanmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen työvoimaosastolta.
Vastaavalla tavalla toimii Länsi-Suomen elokuvakomissio, jonka myötävaikutuksella on rahoitusta ohjautunut mm. Vares-elokuviin. Rahaa on tullut Turun kaupungilta, Turun seudun koheesio- ja kilpailukykyohjelmasta sekä Matkailun ja elämystuotannon osaamiskeskukselta. Vuosina 2009-11 on Turussa tehty 20 elokuvaproduktiota.
Kotirauha-Leino sai edellisestä kirjastaan Ansasta (Tammi, 2009) Suomen dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinnon. Ansassa on jo samoja aineksia kuin Kotirauhassa (Teos, 2010), siinä kaveri lähtee vastentahtoisesti mukaan isänsä hämäräbisneksiin, joista sitten joutuu tilille rikollisille. Kotirauhassakin joudutaan harmaalle alueelle, kun hommat eivät suju.
Nelikymppisen Sami Luodon (Samuli Edelmann) taustalla on niin ikään isä, nyt kuitenkin vain henkisesti. Sami haluaa menestyä isänsä lailla ja rakentaa perheelleen komean talon. Jo kerran konkurssin tehnyt Sami perustaa rakennusyrityksen, mutta kun uudisrakennusten kauppa käy huonosti, murenee vähitellen unelma omastakin talosta.
Tämä elokuva on sen verran yksinkertainen, että siitä on hankala kirjoittaa ilman JUONIPALJASTUSTA, joten:
Kun Samin asiat alkavat mennä syöksykierteenä pieleen, hän ei kerro kotona totuutta, ettei kotirauha häiriintyisi. Alkaa kaksoiselämä, josta tietenkään ei hyvää seuraa. Vaaratilanteitakin syntyy. Sitten kaikki kuitenkin lässähtää elokuvan kannalta lapselliseen happy endiin: Samin äiti kuolee ja perintörahoilla koko homma hoituu.
Elokuvan tarina on perustaltaan tuttua juttua. Kuinkahan moni rakennusalan ja monen muunkin alan yrittäjä joutui vastaavanlaisiin tilanteisiin 90-luvun laman iskiessä? Menivät talot ja tavarat, ja henkiäkin itsemurhissa. Eivät siinä äitien tai mummojen perinnöt ainakaan monia auttaneet. Siksi elokuvan onnellinen loppu pilaa kokonaisuuden; tunne on kuin painajaisunesta herättyään, että eihän tämä onneksi totta ollutkaan. (Toinen samanlainen juonen vesittäminen peräkkäin; edellinen Syvälle salattu.)
kari.naskinen@gmail.com
Valtio on vähentämässä maakuntien liitoille vuosittain antamiaan kehittämismäärärahoja 18,5 miljoonalla eurolla. Päijät-Hämeen liiton kehittämisjohtaja Marja Koivula pitää moista säästöä turhana, koska tuolla summalla "ei valtion talouden kannalta ole juuri mitään merkitystä". (Etelä-Suomen Sanomat 18.10.)
Näin aina sanotaan, kun jokin säästötoimi osuu omalle kohdalle. Millä sitten on merkitystä? Joko 28 miljoonalla on merkitystä, vai 58 miljoonalla vai pitääkä mennä yli 100:n, että on merkitystä? Jotkut ovat sitä mieltä, että yksi miljardikaan ei merkkaa mitään, koska esimerkiksi valtionvelka on tällä hetkellä noin 78 miljardia euroa. Velkaa asukasta kohden on noin 14 500 euroa.
Valtionvelasta vaahtoaminen sinänsä on vajaata puhetta, sillä jos otetaan huomioon valtion talletukset ja saatavat velallisilta, on valtion talous jokseenkin tasapainossa - harvinaista maailmassa. Lisäksi valtion korko- ja osinkotulot ovat velkojen korkomenoja suuremmat.
Kaikilla rahasummilla joka tapauksessa on merkitystä, ja kuten hyvin tiedetään, säkin suuta on näinä aikoina vedettävä tiukemmalle.
Sama on tilanne kuntataloudessa. Pieniäkin säästönirhauksia on tehtävä, jotta tavoitteisiin päästään. Tosin näissä asioissa syyllistytään usein myös liioitteluun. Kuntien rahoitusjohtajat ja kamreerit ovat aina suu mutrulla julistamassa, että leikata ja karsia pitää, jotta se abstraktinen vuosikate säilyy niin ja niin korkeana. Kotikaupungissani Lahdessa on virkamiesjohdon pelotteluja uskottu liiankin hyvin, mistä on todisteena se, että viime vuosina on jatkuvasti käynyt vuosikatteen kanssa samoin: se on tilinpäätöksessä muodostunut budjetoitua suuremmaksi. On siis leikattu enemmän kuin olisi ollut tarvis.
kari.naskinen@gmail.com
Pelicansin Ryan Lasch on SM-liigan pistepörssissä neljäntenä, 6 maalia + 8 maalisyöttöä = 14 pörssipistettä. Hieno syksy, mutta vielä ei Lasch ole Lahden pääsarjahistorian kymmenen parhaan keskiarvomiehen joukossa, sillä Laschin pistekeskiarvo on vain 1,08 per ottelu
Tilaston kärjessä on Kiekkoreippaan Erkki Laine, joka kaudella 1982-83 teki keskiarvon 1,56 pistettä/ottelu. Muut TOP 10 -keskiarvot ovat:
1,39 Richard Grenier (1980-81)
1,31 Markku Hakulinen (1981-82)
1,28 Hannu Koskinen (1979-80)
1,25 Yrjö Hakulinen (1978-79)
1,18 Lauri Mononen (1968-69)
1,17 Yrjö Hakulinen (1981-82)
1,14 Matti Hagman (1990-91)
1,14 Oldrich Valek (1990-91)
1,11 Hannu Koskinen (1983-84)
kari.naskinen@gmail.com
Kuka oli ensimmäinen saksalaisen IFA:n omistaja? – Martti Luther, joka sanoi: ”Tässä seison, enkä muuta voi”.
Mitä eroa on Ladalla ja herpeksellä? – Herpeksestä voi päästä eroon. Tämä on kuitenkin huono vitsi, koska minäkin pääsin Ladastani eroon, kun en enää neljättä viitsinyt ostaa.
Skoda – vuoden auto, ehkä kahdenkin.
Autovitsejä ei tarvitse keksiä, niitä kehittelevät tahattomasti myös autokauppiaat itse. Suomen autolehdessä (8/2011) on hauska juttu automaahantuojien lipsahduksista. Kun esimerkiksi Fiatin kehnoa imagoa yritettiin kohentaa lähemmäs saman tehtaan muita merkkejä (Alfa Romeo, Lancia, Maserati), keksittiin mainoslause ”Fiat – petojen sukua”. Ei paljon mennyt aikaa, kun kansan suussa mainoslause täydentyi: ”Fiat – petojen sukua, susi jo syntyessään”.
Yksi kuuluisimpia lapsuksia on, kun Suomen Ford innostui Thames Traderin noususta kuorma-autojen myyntitilastossa ykköseksi ohi GM:n Bedfordin, Traderin mainos: ”Eniten Suomen maanteille levinnyt kuorma-auto”.
Ford Transitin yhtenä ongelmana oli huono sopeutuminen talvioloihin. Vitsi tästäkin syntyi: Jos Transitin moottorin alle panisi kesällä styrox-levyn, se luulisi, että on talvi eikä lähtisi käyntiin.
Ford saattaa olla eniten vitsejä synnyttänyt automerkki. Sanonta ”piika ei ole ihminen, eikä Ford auto” on alunpitäen viranomaisten aikaansaannos. Joskus muinoin nimittäin suomalaisissa ajokorteissa luki, että ”ajolupa autoille ja Fordille”. Tämä johtui tiettyjen Ford-mallien muista poikkeavista hallintalaitteista.
Huittisten maatalousnäyttelyssä 1965 Oy Konela Ab esitteli lennokkaasti neuvostoliittolaisia autojaan, paikallislehdessä oli mainos: ”Moskvitsh 408 Elite, tyylikäs eurooppalainen avaruustekniikan maasta, sekä ketterä 4 hengen autouutuus Jalta”.
Kerran olin lahtelaisen lehtimiesvaltuuskunnan mukana ystävyyskaupungissamme Zaporozjessa, jossa vierailimme myös Jaltaa valmistaneella ZAZ-autotehtaalla. Kahvia, vodkaa ja suolakurkkuja nauttiessamme kysyin joltakin tehtaan johtajalta, että miksi Jaltojen maahantuonti Suomeen oli lopetettu. Johtaja vastasi lyhyesti: ”Kyllä te sen tiedätte”.
Tiesinhän minä. Kun surkeiksi osoittautuneita Jaltoja oli vuonna 1968 myyty enää kymmenen, oli maahantuonti lopetettu.
Volvo kärsi aikoinaan siitä, että se oli tavallaan liian vahva auto. Se oli raskasrakenteinen, joskin tämän takia turvallinen. Kun Volvo siirtyi 1960-70-lukujen vaihteessa Amazon-ajasta uuteen mallistoon, näyttivät autot laatikkomaisilta, kömpelöiltä. Toimiessani Etelä-Suomen Sanomien autotoimittajana kirjoitin jostakin Volvo-uutuudesta, että kyllä tästäkin autosta näkee Volvon olevan myös traktoritehdas.
Seuraavana päivänä Suomen Volvon tiedotuspäällikkö Bengt Hellström soitti ja ilmoitti, että minua ei enää koskaan kutsuta Volvon uusien mallien esittelytilaisuuksiin Göteborgiin, Cannesiin, Frankfurtiin tai mihin milloinkin.
Autojen nimistäkin voi tietenkin väännellä erilaisia sutkauksia. Esimerkiksi Simca 1000 (kuva) sai heti luonnehdinnan: Simca tonni, korjaamojen onni. Laukaisuvalmis pommi.
Japanilaisten riisikuppien tulo Suomen automarkkinoille oli ison ihmetyksen aihe. Yhtä suurta epäluuloa ei tule herättämään se, kun kiinalaisten autojen maahantuonti kohta Suomeenkin alkaa.
Japsiautojen kestävyyttä epäiltiin. Datsunin pelleistä vitsailtiin, että tehtaalla ne maalataan molemmin puolin ja sitten pelti vedetään välistä pois. Säestyksenä oli vielä arvoitus: Mitä eroa on Datsunilla ja maksalaatikolla? – Maksalaatikossa on enemmän rautaa.
Ranskalaisia autojakin häiritsi pitkään ruoste, tai ainakin yleinen käsitys ranskalaisten autojen heikoista pelleistä – Renault, rapea ranskalainen.
Saksalaisista autoista ei tällaisia erityispiirteitä ole löytynyt. Paitsi että jos Opelia ei olisi, niin Ford olisi maailman huonoin auto.
BMW:n hyvästä laadusta ollaan yksimielisiä, mutta jotakin siitäkin on ollut keksittävä. BMW = Baader-Meinhoff-Wagen. Menevän miehen tunnukset: BMW, NMT ja HIV.
Edelleen tapahtuu kömmähdyksiä. Mazda 6:n mainonnassa sanottiin ainakin jokin aika sitten, että ”osta auto, jota ei naapurit valitse”. Kai tällä on haettu sitä, että Mazda 6 on persoonallinen auto ja sellainen ei seiso joka naapurin pihassa, mutta pieleen menee – tätä autoa eivät naapuritkaan valitse.
Jotta tämän jutun otsikkokin saa katetta, niin kerrottakoon, että Hillman-nimen omistaa nykyisin Peugeot.
kari.naskinen@gmail.com
Kapellimestari on iso ja tärkeä herra. Kun Lahden kaupunginorkesteria johtanut vierailijakapu torstaina lopetti yhden kappaleen johtamisen ja lähti sivuhuoneessa käymään, piti Sibeliustalon vahtimestarin noutaa kapellimestarin nuottitelineelta nuottivihko pois, että teline oli taas valmis uusille nuoteille.
Orkesterin päätoiminen kapellimestari on Okko Kamu. Hänen suuruudestaan saa kuvan, kun otetaan esille hänen palkkansa. Peruspalkka on 14 000 euroa viikossa, mutta se nousee 21 000 euroon aina niinä viikkoina, jolloin Kamu johtaa orkesteria kaksi kertaa (eri päivinä, soitettava ohjelmisto sama).
Näin hyville tienesteille ei pääse edes Suomen parhaan jääkiekkojoukkueen valmentaja Kai Suikkanen. Ero on siinäkin, että Kamun palkan maksavat kaikki lahtelaiset veronmaksajat, mutta Suikkasen palkan vapaaehtoisesti Pelicansin otteluissa käyvät katsojat.
Orkesteri on ylläpidettävä verovaroin, koska lipputulot ovat vähäisiä. Kaupungin ensi vuoden talousarviokirjasta näkyy, että konserteissa käy keskimäärin noin 900 ihmistä. Pelicansin otteluiden keskikatsojamäärä on lähes 5000.
Talousarviokirjan kannessa on kuva Vesijärvenkadulta, jossa entisen bensa-aseman luona on iso mainostolppa siitä, että "maailman muotoilupääkaupunki" on ensi vuonna Helsinki. Ilmeisesti tuosta helsinkiläisten hankkeesta jotakin maksavat myös Lahden asukkaat, koska se on valittu Lahden talousarviokirjan kansikuva-aiheeksi.
kari.naskinen@gmail.com
Kun lähdin teatteriseurueeni kanssa katsomaan Lahden kaupunginteatterin vampyyrinäytelmää, yritin porukan pienintä (6 v) varten pehmentää tulevaa kokemusta kertomalla, että ei vampyyreita oikeasti ole olemassa, ovat vain samanlaisia satuolentoja kuin Nalle Puh, Lumikki ja mitä kaikkia niitä on. Aika pian esityksen alettua kävi kuitenkin ilmi, että Eero-näyttämön vampyyrit ovatkin kilttejä. Ilkeämpiä ovat näytelmän kolmasluokkalaisen Antonin koulukiusaajat.
Pikku vampyyri on hyvä esitys. Se tuskin aiheuttaa painajaisunia, mutta on kuitenkin sen verran jännittäväkin, etteivät ainakaan 6-8-vuotiaat sitä aivan lällärikamana pidä. Vertakaan ei ihmisistä imetä, sillä vampyyrien juomat ovat valmiina pulloissa jääkaapissa. Tosin yksi vampyyreista juo vain maitoa.
Alkuperäisen vampyyritaruston mukaan vampyyreiksi muuttuvat pahat ihmiset. Tämän näytelmän vampyyrit eivät takuulla ole olleet pahoja koskaan.
Vampyyreilla on tietenkin siivet, mutta kunnolla ne eivät osaa lentää. Olisi ollut vakuuttavampaa, jos ainakin yksi lento olisi näyttämöllä toteutettu vaijereiden avulla.
Teemu Palosaari ja Jari-Pekka Rautiainen päärooleissa ovat juuri niin uskottavia kuin saduissa pitää ollakin. Ovat tosissaan ja tuntuvat nauttivan näyttelemisestä. Oman seurueeni suosikki oli kuitenkin vampyyrilasten isoäiti Mirja Räty, joka sentään näytti jonkin verran kauhealtakin.
Ihme juttu tämä vampyyribuumi. Ainahan tämä aihe on ollut jotenkin esillä, mutta juuri nyt vampyyreja on joka paikassa. Tänään torstainakin televisiosta tulee vampyyriohjelmia kolmelta kanavalta: Teemalla kerrotaan kreivi Draculaa esittäneestä Bela Lugosista, Subilla jatkuu Vampyyripäiväkirjat ja MTV3 Juniorilla näyttäytyy Mona Vampyyri.
Nyt sitten kirjastoon, jossa tänään on varmaan samanlainen täsmähakupäivä kuin viikko sitten, kun haettiin Tomas Tranströmerin runokirjoja. Nyt mennään lainaamaan Angela Sommer-Bodenburgin (66) Pikku Vampyyri -sarjan kirjoja.
kari.naskinen@gmail.com
Yleisradio päätti, että se lopettaa urheiluseurojen ja -paikkojen keinotekoisten sponsorinimien käytön. Hyvä päätös, sillä nimet vaihtuvat nykyisin jopa vuosittain. Panin tämän jutun otsikkoon keksityn ottelun, joka hyvinkin saattaisi olla mahdollinen. Ensi vuonna Team Trust Perintä voi olla vaikka Team Hartikaisen Halpatavaratalo ja HK Areena esimerkiksi Masku Garden. Entä moniko tietää, miltä paikkakunnilta ovat Team Lakkapää ja Nilan Bisons?
Jyväskylän jalkapallokerhollekaan (JJK) ei enää kelpa Harjun kenttä, vaan sen nimi muuttuu ensi kesäksi. Kaikkien Harjun kupeessa Lyseossa koulua käyneiden ja Harjulla lukemattomia tuntia urheilleiden sekä pelejä katsoneiden puolesta syvä halveksuntani JJK:n suuntaan.
Valtaosa lehdistä hyväksyy sponsorinimet. Ne kirjoittavat kiltisti Neste Oil Rallysta, vaikka informaatio menisi paremmin perille käyttämällä nimeä Jyväskylän MM-ralli. Lehtien osalta tämä varsinkin on ihme, koska näin ne sahaavat omaa oksaansa. Yrityksen ei tarvitse niin paljon ostaa ilmoitustilaa, koska lehtien toimitukset hoitavat osan ko. yrityksen markkinoinnista ilmaiseksi. Sitten itketään alv:n nousemisesta.
Oman älyttömyytensä tähän sekasotkuun tuo nimien väärin kirjoittaminen. Lahden jäähallikin on nykyisin Isku Areena, vaikka oikein olisi Isku-areena (parempi olisi tietenkin Iskuareena).
kari.naskinen@gmail.com
Lahden Radion uutisessa kerrotaan suojatieonnettomuudesta Vesijärvenkadun ja Vuorikadun risteyksessä. Jalankulkija oli jäänyt auton alle ylittäessään katua pitkin suojatietä. Radion internetsivulla kerrotaan: "Todistajan mukaan nainen lähti ylittämään kadun keskustaan vieviä kaistoja, vaikka autoja oli tulossa".
Teksti antaa ymmärtää, että nainen teki väärin - "vaikka autoja oli tulossa". Ei tehnyt. Väärin teki ainoastaan autoilija, joka ei ottanut huomioon suojatielle astuvaa jalankulkijaa.
Liikennesääntöjen mukaan autoilijan on aina ja joka tilanteessa annettava vapaa kulku suojatietä pitkin kulkevalle jalkamiehelle. On annettava vapaa kulku sellaisellekin, joka vasta aikoo astua suojatielle.
Radion uutisen tekstin olisi pitänyt mennä näin: "Autoilija ajoi suojatielle, vaikka jalankulkijoita oli tulossa sille".
kari.naskinen@gmail.com
Oli kiva kokemus nähdä Helsingissä NHL:n ottelu Buffalo - Anaheim. Ei kuitenkaan niin kiva, että vuoden kuluttua taas maksaisin 180 euroa pääsylipusta.
Pieniä eroja SM-liigan otteluihin joka tapauksessa oli. En ole tämän päivän lehdistä lukenut urheilutoimittajien juttuja, mutta tavallisena kiekkopenkkiurheilijana panin merkille muutamia asioita:
1) Hyökkäyksiin lähteminen tapahtui nopeammin kuin SM-liigassa. Siinä ei ensin nostettu katsetta etsimään omia pelaajia, vaan liikkeelle lähdettiin tai syöttö lähti heti.
2) Luistelunopeus oli läpi ottelun jonkin verran kovempaa kuin SM-liigassa.
3) Syöttötarkkuus oli erinomainen.
4) Siniviivalla pakit eivät leiponeet kiekkoa, vaan jatkosyöttö lähti lähes poikkeuksetta ns. onetimerina, jalkapallossa puhutaan yhden kosketuksen pelistä.
5) Varsinaisia möhlimisiä tapahtui hyvin vähän.
Toki SM-liigassakin on pelaajia, jotka täyttävät ylläolevat kriteerit, mutta kokonaisuudessaan omat liigajoukkueemme jäävät selvästi jälkeen NHL-tasosta.
Tästä huolimatta kotoiset liigapelimme ovat mielenkiintoisempia. Johan asetelma sinällään on otollisempi, koska meillä katsojilla on yleensä oma suosikkijoukkueemme kaukalossa. Perjantai-iltana Helsingissä ei tätä pointtia ollut, vaikka katsomo kuuluvasti selännevetoinen olikin. Tunnelma on tänä iltana varmasti parempi oyttelussa Jokerit - Blues.
Lisäksi SM-liigapelejä katsoessa ja ottelutietoja muilta paikkakunnilta kuullessa mielenkiintoa lisää se, miten omat Liigapörssi-pelaajat ovat pisteitä tehneet. IS Liigapörssissä meitä on tällä hetkellä yli 60 000. Omaa fantasiapeliä voi kyllä pelata myös änäripelaajilla, mutta se ei suomalaisia kovin paljon kiinnosta.
NHL-ottelun erätauoilla tutustuin ensimmäisen kerran toisenlaiseen peliin, NHL 12 -videopeliin. Se on niin korkeatasoisesti toteutettu, että näinköhän pitää seuraavana arkipäivänä mennä kauppaan. Kun ensin näin tv-ruudulta ko. pelikuvaa jostakin 6-7 metrin etäisyydeltä, luulin sieltä tulevan välähdyksiä jostakin oikeasta ottelusta, mutta lähemmäksi mentyäni huomasin, että kysymyksessä olikin videopeli. Siinä sitten toisella erätauolla pelasimme ottelua Boston - Washington.
Todellisesta Sabres - Ducks -matsista ilmeni, että ainakin kaksi sääntöpoikkeamaa on SM-liigaan verrattuna: 1) Pitkäkiekko vihelletään vasta, kun puolustava pelaaja koskee kiekkoon, 2) Peliä ei vihelletä poikki maalin siirtyessä pois paikaltaan, jos hyökkäys on lähtenyt käyntiin kohti toista maalia.
Yhden muotovirheen ottelun järjestäjät olivat Helsingissä tehneet. Koska ottelu oli muodollisesti Buffalon kotiottelu, olisi Anaheimin nimen pitänyt olla esim. pääsylipuissa ja tulostaululla ensimmäisenä. Tämä on järjestys NHL:ssä aina - en tiedä syytä; lieneekö kysymys kohteliaisuudesta vai mistä?
kari.naskinen@gmail.com
Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen on verrannut Kreikalta saatavia vakuuksia palovakuutukseen. Tulipalovertauksia voidaan käyttää muutenkin, sillä oppositio ja porvarilehdistö ovat selvästi sitä mieltä, että asialla ovat olleet väärän puolueen ihmiset, siis "väärin sammutettu". Koska vakuudet neuvotteli Suomelle SDP:n puheenjohtaja, on kysymyksessä "vakuussotku" ja "vakuusseikkailu". Tilanne olisi näyttänyt toisenlaiselta, jos saman asian olisi hoitanut Jyrki Katainen (Kok). Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen johtaja Sixten Korkman toki onnitteli Jutta Urpilaista erinomaisesta työstä.
Koko vakuusprosessissa on kysymys siitä, että Suomen vastuita euromaiden tukipaketeissa rajataan kansalaisten eduskuntavaaleissa edellyttämällä tavalla. Suomen linja muuttui vaaleissa, ja jatkossa Suomi osallistuu euromaiden tukemiseen vain siinä tapauksessa, että Suomi saa osuudelleen vakuudet.
Nyt Kreikan valtio lainaa kreikkalaisille pankeille joukkovelkakirjoja, jotka vaihdetaan Kreikan keskuspankissa vakuuksina oleviin Kreikan joukkovelkakirjoihin. Toimenpide ei rasita kreikkalaisten pankkien tasetta. Pankit antavat nämä joukkovelkakirjat investointipankille, joka myy ne vaiheittain samassa tahdissa kuin Kreikalle maksetaan uuden lainapaketin mukaista lainaa. Investointipankki tallettaa saatavat myyntitulot tilille, josta ne sijoitetaan turvallisiin kolmen A:n joukkovelkakirjoihin.
Suomi ei kanna riskiä Kreikan joukkovelkakirjoista, vaan niitä myydään niin paljon kuin on tarpeen vakuuspääoman kattamiseksi. Vakuuden kokonaismäärä on noin 880 miljoonaa euroa, noin 40 % Suomen osuudesta Kreikan tulevasta lainapaketista.
Suomi saa vakuuden itselleen vain siinä tapauksessa, että Kreikka ei hoida velvoitteittaan ERVV:lle ja jättää siis lainansa maksamassa.
Rahanarvon muutokseen liittyvää kehitystä torjutaan sillä, että vakuus kasvaa koko ajan korkoa. Varovasti on arvioitu, että kokonaisuudessaan vakuus olisi Suomen oletetun laskennallisen lainaosuuden tasolla 2,2 miljardissa eurossa 30 vuoden kuluttua. Tämä aika vastaa Kreikalle myönnettävien lainojen pituutta.
Uudessa paketissa Kreikka on vapautettu ensimmäisen 10 vuoden ajan sekä
lainanlyhennyksistä että korkomenoista, joten Suomen vakuiden laukeamisen todennäköisyys ennen 2020-luvun alkua on epätodennäköistä.
OSA KOKOOMUKSEN JA
SDP:n SOPIMUSTA
Vakuudet ovat osa Kokoomuksen ja SDP:n ja sopimusta, jossa pankkien ja sijoittajien vastuuta kasvatettiin ja veronmaksajien riskejä rajattiin. Tästä tuli myös osa hallituksen linjaa, jonka eduskunta hallitusohjelmassa hyväksyi.
Jo SDP:n ja Kokoomuksen linjauksen jälkeen Suomi tunnusteli yhdessä Kreikan kanssa erilaisia vaihtoehtoja vakuuden saamiseksi. Kreikan kanta oli pitkälle kesään ehdottoman kielteinen vakuuksille. Ensimmäiset edistysaskeleet saavutettiin heinäkuussa euroryhmän kokouksessa, jonka loppupäätelmissä vakuudet mainittiin. Ne kirjattiin myös heinäkuun lopussa huippukokouksen
päätöksiin, jolloin niistä tuli samalla tavalla jäsenmaita velvoittava tekijä kuin muista huippukokouksen päätöksistä.
SUOMELLE EI
AIHEUDU KUSTANNUKSIA
Vakuuksien saamiseen liitetyt ehdot on valmistelu niin, ettei Suomelle koidu vakuuksista
kustannuksia. Osana ehtoja Suomi kuitenkin luopuu väliaikaisen rahoitusvakausvälineen ERVV:n mahdollisista voitoista, joita maksettaisiin ERVV:n toiminnan päätyttyä. ERVV:stä ei kuitenkaan ole odotettavissa voittoja, joten käytännössä Suomi ei luovu mistään.
Toinen ehto on, että Suomi maksaa pysyvän mekanismin EVM:n pääomaosuuden kerralla.
Tällä ei ole Suomelle nettovaikutusta, koska Suomi AAA-luokituksen maana saa lainaa suunnilleen
samalla korolla, jota Suomi saa EVM:stä korotettuina osinkoja (maksetaan vuosittain). Jokainen euromaa on velvollinen suorittamaan EVM:lle niille määrätyn alkupääoman täydellisesti.
Vakuusmalli on Suomen tarpeisiin räätälöity ja se olisi kallis heikomman luottoluokituksen maille,
koska ne kärsisivät korkotappioita. Muiden AAA-maiden haluttomuus ottaa vastaan vakuuksia johtuu erilaisista syistä; esimerkiksi Saksa ja Ranska eivät ole missään vaiheessa vakuuksia halunneet ja joillakin mailla on myös budjettiteknisiä esteitä EVM:n kertakorvauksen maksamiseen.
Eduskunnan kyselytunnilla Mauri Pekkarinen (Kesk) vertasi vakuussopimusta Mikael Granlundin ilmaveivimaaliin. Tahattomasti hyvin verrattu, sillä MG:n "ilmaveivi" oli kevään MM-kisojen paras suoritus.
kari.naskinen@gmail.com
Elokuvaohjaaja Joona Tena näyttäisi purkavan traumaansa omiin elokuviinsa. Hänen tai jonkun hänen läheisensä lapsi on ilmeisesti hukkunut; ensimmäinen tähän liittyvä elokuva oli Onnellisten laiva (2004) ja nyt samaa aihetta käsitellään uutuuselokuvassa Syvälle salattu.
Syvälle salattu on erikoislaatuinen. Sen pohjana on vanha taru, minkä mukaan vedenhenki oli vienyt perheen esikoispojan syvyyksiin. Elokuvassa taru ikään kuin siirtyy jonkin Pyhälammen maisemiin, jonne ympäristöasioihin erikoistunut juristi Julia Mannerla tulee työasioissa, mutta 9-vuotias poika mukanaan. Tarun mukaan järvessä elävää vedenhenkeä on vuosisatoja sitten jouduttu lepyttelemään julmilla tavoilla, ja niinkö nytkin?
Eriskummallisuutensa elokuva saa varsinkin siitä, että se on rakennettu trillerin, jopa kauhuelokuvan muottiin. Asiantuntijana on näköjään ollut dramaturgi Olli Soinio, joka muistetaan hupaisista kauhuelokuvistaan Kuutamosonaatti (1988) ja Kadunlakaisijat (1991). Kauhuelementit tulevat nyt siitä, että Julia Manner kuulee pelottavia ääniä ja liikkuvia varjoja, ja ovet paukkuvat kiinni yllättävästi. Yhtäkkisillä shokkiefekteillä luodaan karmeaa tunnelmaa, mikä kuitenkin lässähtää elokuvan juonen edetessä.
Nuorisokielellä sanottaisiin, että tämä elokuva on nimensä mukaisesti todella syvältä… Kun kauhuun on ympätty luonnonsuojelua ja Julian huonoa omaatuntoa monista menneistä asioista, on koossa sellainen epälooginen soppa, ettei huonommasta väliä.
Parasta elokuvassa ovat Krista Kososen kasvo- ja ylävartalokuvat. Krista on tällä hetkellä Suomen ykkösfilmitähti, ja tämä tosiasia hyödynnetään nyt täysimääräisesti. Kuvaaja on huipputekijä Kjell Lagerroos, joka tätä ennen on palkittu kuvaus-Jusseilla elokuvista Tulennielijä (1998) ja Rukajärven tie (1999).
Televisiossa Krista Kosonen nähdään seuraavan kerran 9.10., kun TV 1:ssä alkaa draamasarja Moska, joka seuraa kotimaisen skandaalilehden toimituksen työtä. Näin Krista Kosonen palaa journalismin maailmaan, sillä läpimurtonsa hän teki TV 1:n erinomaisessa sarjassa Uutishuone (2009).
Krista Kosonen on mukana monissa uusissa tuotannoissa, Moskan lisäksi Tuomas Summasen komediassa Risto, ensi vuonna Mika Kaurismäen elokuvassa Tie Pohjoiseen, Antti Jokisen Puhdistuksessa ja Lauri Maijalan Juoppohullun päiväkirjassa.
kari.naskinen@gmail.com
Irlantilaisen Independent News -lehden mukaan Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman van Rompuy on ilmoittanut, että hän on valmis jatkamaan toisen kauden EU:n presidenttinä ja johtamaan unioni Euroopan yhdysvalloiksi. Van Rompuy haluaisi käydä ”kesken olevan” velkakriisin kimppuun uusin valtuuksin, joilla hän perustaisi Brysseliin ”taloushallituksen".
Englantilaisen Daily Mailin mukaan Ison-Britannian pääministeri David Cameron puolestaan on sanonut, että "Britannian on annettava euroalueen maiden siirtyä kohti Euroopan yhdysvaltoja, joilla olisi yhteinen talouspolitiikka".
Näyttää siis siltä, että Kreikan ongelmaa pyritään hyödyntäminen jäsenvaltioiden taloudellisen itsenäisyyden romuttamiseksi.
No jaa, entäs sitten? EU:n olemassaolon tärkein pointti on se, että Euroopassa ei sodita. Jos otettaisiin yksi askel lisää ja tehtäisiin Euroopasta yksi yhteinen valtio, niin silloinhan sotimisen edellytyksiä olisi vieläkin vähemmän. Tietenkin tähän kimppaan pitäisi liittää myös Venäjä. Vai pitääkö ottaa huomioon sisällissotien mahdollisuus? Syntyisikö esimerkiksi ottelu Suomi - Romania?
Koko maailma ilman rajoja, sehän olisi ihanteellisin tilanne?
kari.naskinen@gmail.com
Valtiovarainministeriössä laadittu vastauksia, jotka selventävät Kreikan lainaohjelman vakuusjärjestelyä:
Mistä 3.10 euroryhmän kokouksessa sovittiin?
Sovittiin periaatteista ja ehdoista, joilla vakuuksia voidaan saada ja vakuuksien määräytymisperusteista. Arvioitu vakuussumma on 880 milj. euroa. Sitä täsmennetään, kun Kreikan uuden lainaohjelman lopullisista yksityiskohdista ja määrästä sovitaan. Siihen vaikuttaa myös IMF:n osuus uudesta lainaohjelmasta.
Mitä vakuudet käytännössä ovat?
Varsinaiset vakuudet ovat AAA-luottoluokituksen arvopapereita. Niiden hankkiminen toteutetaan vaiheittain myymällä investointipankin välityksellä Kreikan valtion velkakirjoja. Kreikan valtio lainaa kreikkalaisille pankeille Kreikan valtion velkakirjoja. Kreikkalaiset pankit vaihtavat velkakirjat maan keskuspankissa oleviin velkakirjoihin, jotka ovat siellä keskuspankkioperaatioiden vakuutena. Kyseiset pankit luovuttavat riittävän määrän kyseisiä velkakirjoja kolmantena tahona toimivalle asiamiehelle (Trustee), joka on käytännössä kansainvälinen investointipankki. Asiamies myy ao. velkakirjat markkinahintaan ja niistä saatavat tulot talletetaan erillistilille ja sijoitetaan edelleen turvallisiin velkakirjoihin. Suomelle ei aiheudu tästä riskiä.
Saavutettu neuvottelutulos pitää sisällään paljon samoja elementtejä kuin Kreikan ja Suomen elokuussa neuvottelema käteisvakuusmalli.
Kuinka mekanismi toimii käytännössä?
Erillistilillä olevat arvopaperit toimivat vakuutena sitä tilannetta silmällä pitäen, jossa Kreikka on jättänyt maksamatta ERVV:ltä saamansa lainat ja niitä koskeva, Suomen antama takaus laukeaa maksettavaksi ERVV:lle. Jos taas Kreikan valtio hoitaa ERVV-lainansa takaisinmaksun sovitun mukaisesti, palautuu vakuus ja sille kertynyt korko Kreikan pankeille, jotka palauttavat sen edelleen Kreikan valtiolle.
Kreikan valtion velkakirjojen likviditeetti on nykyisin heikko, minkä johdosta ei ole perusteltua pyrkiä niiden myymiseen markkinoilla yhdellä kertaa. Em. operaatio toteutetaan vaiheissa siten, että asiamies myy velkakirjat erissä vuosien 2011-14 kuluessa, sitä mukaa kuin Kreikan uusi lainaohjelma tullaan maksamaan ja Suomelle kertyy vastuuta.
Miksi järjestely on näin monimutkainen?
Osaan Kreikan valtion velkakirjoista sisältyy panttaamattomuussitoumuslauseke (negative pledge), minkä mukaan kyseisen velkakirjan haltijan asemaa ei saa heikentää suhteessa muihin velkojiin, tai velka erääntyy välittömästi Kreikan valtion maksettavaksi. Tällaisen tilanteen syntyminen on estettävä. Kreikkalaisten pankkien kautta toteutettuna vakuusjärjestely ei muuta muiden velkojien suhteellista asemaa.
Kuinka suuri vakuus saadaan?
Suomen saaman vakuuden suuruus tulee olemaan noin 880 milj. euroa. Lähtökohtaoletuksena on, että Suomen osuus uudesta lainaohjelmasta tulee olemaan noin 2,2 mrd. euroa. Vakuuden määrä perustuu luottoluokituslaitosten käyttämään arvioon velkakirjanhaltijoille aiheutuvasta tappiosta maksukyvyttömyystapauksessa (40 % velkapääomasta) sekä korkoon. Jos alkupääoma on 880 milj. euroa, kasvaisi se esimerkiksi yli 3 prosentin vuosikorolla 30 vuodessa jo 2,2 mrd. euroon, mikä vastaa Suomen nimellistä lainaosuutta uudessa Kreikka-ohjelmassa.
On syytä huomioida, että 21.7. päämieskokouksessa sovitun mukaisesti Kreikka ei voisi aiheuttaa ERVV:lle tappioita kymmenen ensimmäisen lainavuoden aikana, koska Kreikan ei tarvitse lyhentää lainaa tai maksaa korkoa tänä aikana.
Miksi hypoteettiseksi tappioksi arvioidaan Kreikan osalta 40% velasta?
Tämä on luottoluokituslaitos Standard & Poorsin yleisesti käyttämä oletus, joka perustuu historialliseen tilastoaineistoon maksukyvyttömyystilanteissa. Esimerkiksi: jos Suomen lainaosuus olisi 2,2 mrd. euroa, 40 %:n tappio vastaisi 880 miljoonan euron suuruisen takauksen laukeamista maksettavaksi.
Miten julkisuudessa mainittu 20 %:n vakuus takauksesta liittyy ratkaisuun?
Vakuuden suuruus suhteessa lainaosuuteen on Suomen riskienhallinnan kannalta keskeisin kysymys. Vakuuden alkusijoitus on 40 % Suomen laskennallisesta lainaosuudesta. Oletetun n. 3 % koron tasolla sijoitus vastaa 30 vuoden kuluttua Suomen laskettua lainaosuutta (noin 2,2 mrd. euroa). Kun kyseiseen laskennalliseen lainaosuuteen lisätään mahdollinen EKP:n väliaikainen vakuus ja tälle summalle lasketaan 165 %:n ylitakaus, joka tarvitaan ERVV:n AAA-luokitukseen, on vakuuden alkusijoitus karkeasti 20 % laskennallisesta takaussummasta.
Vakuuden arvon liittäminen Suomen osuuteen lainapääomasta (koko takauksen sijaan) on perusteltua sen johdosta, että ylitakaus ei liity Kreikan mahdollisiin maksuvaikeuksiin, vaan muiden takaajien mahdollisiin ongelmiin. Ylitakaus laukeaa maksettavaksi vain siinä tapauksessa, että joku tai jotkin muut takaajina toimivista euromaista eivät pystyisikään vastaamaan omasta takausosuudestaan. Mikäli näin kävisi, syntyisi siitä velkasuhde ylitakauksen maksaneiden maiden ja takauksensa pettäneiden maiden välille, ts. Suomi perisi tällöin saataviaan kyseisiltä mailta tarvittaessa hyvinkin pitkän ajanjakson kuluessa.
Mitä ehtoja vakuuksien saamiseen liittyy?
Vakuuksia saava valtio: 1) luopuu ERVV:n mahdollisesti voitto-osuudestaan; 2) vakuus maksetaan paljon takauksen laukeamista myöhemmin (15-30 v., ml. korot); ja 3) Suomi maksaa EVM:n pääoman (1,44 mrd. euroa) kerralla.
Miksi Suomi voi hyväksyä ehdot?
Suomen alhaisten velanhoitokustannuksien johdosta esimerkiksi EVM:n pääoman maksaminen kerralla ei ole Suomelle merkittävä ongelma, toisin kuin mitä se olisi niille jäsenmaille, joiden velanhoitokustannukset ylittävät selvästi EVM:n pääomasta saatavan korkotuoton. ERVV:n menetettyyn voitto-osuuden arvioidaan jäävän nykyisillä korko-oletuksilla vaatimattomaksi suhteessa vakuusjärjestelystä saatavaan hyötyyn.Kaikki euromaat arvioivat kokonaisuutta omista lähtökohdistaan. Suomelle vakuusmallin ehdot ovat edulliset.
Maksavatko vakuudet jotain?
Jos luottoluokitus on alle AAA tai valtion velkatason on korkea, vakuusjärjestely ei ole mielekäs, koska tällöin EVM:n pääoman kertasuosituksesta aiheutuisi näille maille kustannuksia.
Miksi Suomi voi maksaa kerralla EVM:n pääomaosuutensa kerralla?
EVM:n maksamisella kerralla ei aiheudu nettomääräistä haittaa Suomelle AAA-luottoluokituksen vuoksi. EVM:n maksetun pääoman suuruus on Suomelle n. 1,4 mrd. euroa. Suomi saa lainaa suunnilleen samalla korolla, kuin jonka EVM saa omille sijoituksilleen (AAA) pääoman tuottona. Muutoin Suomi maksaisi pääoman 2013 alkaen viidessä n. 280 milj. euron erässä vuoteen 2017 mennessä.
Aiheutuisiko etupainotteisesta maksusta Suomelle haittaa tai riskiä?
Ei aiheudu. Jos EVM tarvitsisi lisäpääomaa (tilanteessa jossa Suomi on maksanut koko osuutensa ja muut eivät), muut maat joutuisivat maksamaan puuttuvat pääomaosuudet ensin.
Miksi Suomi on valmis luopumaan ERVV:n voitoista?
Vakuusjärjestelyn toimeenpanoon liittyy ehto, jonka mukaan Suomen osuus mahdollisesta ERVV:nvoitoista liittyen Kreikan lainapakettiin alenee odotetun tappio-osuuden verran (arvio 40 %). Suomen näkemyksen mukaan ERVV:n ei tule tekemään voittoja merkittävässä määrin. Euroalueen päämiesten 21.7. kokouksessa hyväksyttiin uusia linjauksia korkopolitiikkaan liittyen, minkä seurauksena tämä korkomarginaali ja siihen liittyvä voitto tulee tulevaisuudessa jäämään hyvin pieneksi. Tämä linjaus koskisi Kreikan uutta lainapakettia. Suomi ei myöskään ole hakemassa tukipaketista taloudellista hyötyä.
Koskeeko vakuusjärjestely vain Suomea?
Vakuusjärjestely on avoin kaikille euromaille.
Miksi muiden euromaiden ei oleteta hakevan vastaavia vakuuksia?
Vakuuksien saamiseen liittyvistä ehdoista etenkin EVM:n pääoman maksaminen kerralla on useimmille euromaille ongelmallinen kysymys, mistä kertoo se, että alkuperäisen EVM-ehdotuksen mukaista kolmen vuoden maksuaika pidennettiin neuvotteluiden tuloksena viiden vuoden mittaiseksi.
Niille jäsenmaille, joilla ei ole parasta AAA-luottoluokitusta aiheutuu ylimääräisiä korkomenoja EVM:n pääoman maksamisesta, koska heidän velanhoitokustannukset ylittävät EVM:n pääomalle saatavan korkotuoton. Toisaalta myös usealla AAA-maalla on budjettiteknisiä syitä sille, miksi huomattavan suuren pääomaosuuden maksaminen kerralla olisi heille ongelmallista. Suomen tilanne poikkeaa tässä suhteessa muiden euromaiden tilanteesta, mikä on osaltaan vaikuttanut sovitun vakuusjärjestelyn sisältöön.
Mikä on vakuuden kesto?
Vakuuden ajallinen kesto on Suomen kannalta tärkeä elementti. Eri tahot ovat esittäneet, että vakuudet olisivat voimassa vain osan laina-ajasta, ts. ne raukeaisivat esimerkiksi siinä vaiheessa, kun Kreikan voidaan todeta päässeen uskottavalle kasvu-uralle ja lainojen takaisinmaksu ei näytä enää uhanalaiselta. Tällaiset ratkaisut eivät ole Suomen hyväksyttävissä, minkä johdosta on päädytty ratkaisuun, jossa Suomen antaman takauksen lauetessa maksettavaksi, saa Suomi vakuuden vasta Kreikan ERVV-lainojen erääntyessä maksettavaksi. Suomi saa kuitenkin korkoa vakuudelleen takauksen laukeamisajankohdasta lähtien, millä voidaan kattaa tähän liittyvät Suomen velanhoitokustannukset.
Miksi Kreikan ja Suomen kesällä tekemää sopimusta ei voitu hyväksyä?
Suomi ja Kreikka tekivät yhteisesti euromaiden kanssa sovitulla tavalla elokuussa 2011 esityksen nk. käteisvakuusmallista. Käteismalli oli avaus keskustelulle ja pohdinnoille. Tällöin painotettiin sitä, että mallin on oltava kaikkien euromaiden hyväksyttävissä. Erityisesti IMF ja komissio pitivät tärkeänä, että vakuusmalli ei saisi johtaa Kreikan uuden lainaohjelman koon kasvattamiseen.kari.naskinen@gmail.com
Lahtelainen Teatteri Vanha Juko on enteellisesti lyönyt tämän syksyn ohjelmalehtisensä kanteen ruksin päälle. Hylätty!
Sen uusin näytelmä Muoviukkeli ei ole näytelmä, ei edes pahamaineinen postmoderni näytelmä, vaan silkkaa roskaa.
Vanha Juko on muutamassa vuodessa romuttanut koko sen perinnön, minkä teatterin perustaja Jari Juutinen jälkeensä jätti siirtyessään Lappeenrannan kaupunginteatterin johtajaksi.
Jukon kaksi viimeistä esitystä ovat olleet pelkkää mesoamista. Huutamista, älytöntä kaatuilua, kaikenlaista sekasotkua, ja tietenkin joka kerta pitää näyttelijöitä riisuttaa alastomiksi, koska ns. kohun aikaansaaminen on itsetarkoitus.
Hyvästi 16 vuoden jälkeen.
kari.naskinen@gmail.com
Suomen televisiossa ovat tanskalaiset jännityssarjat edustaneet viime aikoina parasta laatua: 1) Vallan linnake, 2) Henkivartijat, 3) Kovaa peliä Kööpenhaminassa + amerikkalainen Jälkiä jättämättä, joka perustuu tanskalaiseen sarjaan Rikos.
