Tampereen kaupunki ei antanut taiteilija Juho Viitalan maalata kadun pintaan teosta No salaam, no shalom, jolla olisi otettu kriittistä kantaa Suomen ja Israelin asekauppoihin. Kaupunki noudatti näin Suomen virallista ulkopoliittista linjaa, mikä sallii sotateollisuustuotteiden kaupan Israelin kanssa.
Tällä vuosituhannella Suomi on ostanut israelilaisia aseita yli 150 miljoonalla eurolla. Tänä vuonna on neuvoteltu myös miehittämättömien lennokkien (kuva) hankkimisesta. Yksi myyjäehdokas on Israelin suurin aseyhtiö Elbit Systems Ltd, johon aikaisemmin pääomasijoituksia tehneet Ruotsin ja Norjan eläkerahastot, Danske Bank ja Deutsche Bank ovat vetäneet sijoituksensa pois vedoten siihen, että Elbit on mukana kansainvälistä lakia rikkovissa toimissa. YK:n mukaan Israel on syyllistynyt vakaviin ihmisoikeuksien loukkauksiin, sotarikoksiin ja mahdollisiin rikoksiin ihmisyyttä vastaan.
Sadankomitean julkaiseman selvityksen mukaan Suomessa on noin 80 aseteollisuuden yritystä. Niiden vienti vuosina 1998 – 2007 oli yhteensä 375 miljoonaa euroa, ja tuoreet uutistiedot antavat ymmärtää, että hyvin sujuu kauppa edelleen.
Rahassa mitattuna merkittävin vientituoteryhmä ovat panssaroidut ajoneuvot. Muita tärkeitä sotavientituotteita ovat tarkkuuskiväärit, ase- ja johtamisjärjestelmät sekä suojavarusteet kemiallisten ja biologisten aseiden varalle. Sotaviennistä noin 60 prosenttia on tullut Ruotsista ja Puolasta, mutta nyttemmin on Lähi-idän merkitys kasvanut voimakkaasti Egyptin ja Saudi-Arabian vetäminä.
Äskettäin on Suomen valtion enemmistöomistuksessa oleva Patria Oyj solminut 150 miljoonan euron vientisopimuksen Saudi-Arabiaan yhteistyössä amerikkalaisten kanssa (Patria Nemo 120 mm -kranaatinheitinjärjestelmästä). Patria tuottaa Yhdysvaltain hallituksen asevientiprojektin (Foreign Military Sales) kanssa tulivoimaisen kranaatinheitinjärjestelmän kanadalaisvalmisteisiin (General Dynamics Land Systems - Canada) panssaroituihin ajoneuvoihin (LAV II), jotka ovat monikäyttöisiä 300-hevosvoimaisia nopeita kumipyöräisiä sotavaunuja. Aiemmin ovat tämän järjestelmän valinneet jo Slovenia ja Arabiemiraattien liitto.
Aseselvityksen tehneen yht. maist. Jarmo Pykälän mukaan Suomella ei varsinaisesti ole mitään demokraattiseen järjestelmään kuuluvaa asevientipolitiikkaa. Asevientikaupat ja -päätökset tehdään käytännössä etukäteen suppeassa piirissä verhojen takana jo paljon ennen virallista vientilupaa.
”Onko tässä Saudi-Arabian kaupassakaan harjoitettu mitään varsinaista asevientipolitiikkaa. Missä näin isosta kaupasta on puhuttu? Onko Saudi-Arabian epädemokraattisuus, mahdollinen ihmisoikeuksien noudattamattomuus ja konfliktiherkkyys otettu huomioon. Parlamentiton Saudi-Arabia on maailman kahdeksanneksi epädemokraattisin valtio”, muistuttaa Pykälä.
HPK JA TAPPARA
Jääkiekko liittyy Suomessa kaikkeen, niin asevientiinkiin. Hämeenlinnan jäähallikin oli vielä vähän aikaa sitten nimeltään Patria-areena, kun HPK ja Patria olivat tehneet asiaa koskeneen sponsorisopimuksen. Patrian edellinen toimitusjohtaja Jorma Wiitakorpi oli myös HPK:n hallituksen jäsen, mutta ei ole enää lähdettyään kälppimään myös Patriasta vireillä olevan lahjustutkinnan takia.
Tapparan liiketoimintaa pyörittävästä Tamhockey Oy:stä puolestaan omistaa 20 prosenttia Suomen rikkaimmaksi sanottu Chaim ”Poju” Zabludowicz säätiönsä kautta. Osan hänen omaisuudestaan arvellaan olevan peräisin asekaupasta. Aamulehden mukaan Pojun isä Shlomo oli perustamassa Israeliin kranaatinheittimiä valmistavaa Soltamia, joka oli Tampellan luxemburgilaisen tytäryhtiön Salgadin ja israelilaisen Solel Boneh Ltd:n yhteistyöyritys. Tampellan vanhat koneet laivattiin Israeliin ja yritys alkoi valmistaa siellä lisenssillä Tampellan kranaatinheittimiä, joita on sittemmin käytetty taisteluissa ympäri maailmaa.
Natollakin on roolinsa puhuttaessa Suomen sotateollisuudesta, kuten Sadankomitean raportissa todetaan. Ulkoasiainministeriön Nato-selvityksen mukaan Suomen sotateollisuus nimittäin kärsii nykytilanteesta, koska suomalaiset pääsevät mukaan Naton tarjouskilpailuihin vain, jos itse armeija osallistuu kilpailutuksen järjestävään ohjelmaan. Naton jäsenenä Suomi voisi osallistua kattavasti puolustusmateriaaliyhteistyöhön ja ”Suomen teollisuus otettaisiin automaattisesti mukaan NAMSA:n järjestämiin kilpailutuksiin”. NAMSA on Naton huoltovirasto.
Wiitakorpi on tiivistänyt tämän sanomalla, että ”kauppaa tehdään ensisijaisesti niiden kanssa, jotka ovat jengin jäseniä”.
Kummankohan presidentin johdolla tässä mennään Natoon, Niinistön vai Lipposen?
kari.naskinen@gmail.com