Kun elokuva alkaa raamatunlauseilla ja kirkkokuoron hyminällä, poistan aseestani varmistimen. Jos olisikin mahdollista, ampuisin Terrence Malickin uusimman elokuvan romuksi.The Tree of Life on saanut nimensä Raamatusta, jossa tämä termi "elämän puu" mainitaan 12 kertaa. Elokuva myös alkaa Raamatusta lainatulla ”Jumalan” kysymyksellä: "Missä olit silloin, kun minä perustin maan? Silloin, kun aamun tähdet riemuiten karkeloivat ja Jumalan pojat huusivat ääneen iloaan?" Tätä sitten jatketaan yli kaksi tuntia. Vittu mitä paskaa, etten paremmin sano.
”Jumalan” luomaa alkuräjäytystä Malick kuvaa mahtavilla digitaalisilla myrskyillä. Sitten ilmestyvät ensimmäiset alkueläimet, ja hupsista, luojan luomat dinosauruksetkin pääsevät mukaan. Aatamin ja Eevan paratiisileikit jäävät kuitenkin näyttämättä.
Malickin mahtipontisen elokuvan keskeinen sanoma on, että antakaa anteeksi ja rakastakaa. Kun näin teette, niin ”Jumala” armahtaa. Malliksi näytetään jotakin esihistoriallista eläintä, joka ensin meinaa tappaa jonkin toisen eläimen, mutta tuleekin hempeämieliseksi ja armahtaa. Näin kun toimii rakastavasti lähimmäistään kohtaan, pääsee ikuiseen armoon ja Taivaaseen. Toinen vaihtoehto on Helvetti, josta tupruaa mahtavia tulivuorisavupilviä.
Vaikka Malick on vasta 67-vuotias, niin ilmeisesti kuolemanpelko on nyt iskenyt. Tämän takiahan uskonnot yleensäkin voivat hyvin. Jos ihminen olisi kuolematon, niin mitään horinoita ”tuonpuoleisesta” ei tarvittaisi.
Kuolemanpelossaan ja taivasosakettaan anoessaan Malick on tehnyt huonoimman elokuvansa. Yllätyshän tämä on, koska hänen neljä muuta elokuvaansa ovat kaikki mestariteoksia: Julma maa (1973), Onnellisten aika (1978), Veteen piirretty viiva (1998), The New World (2005).
Yllätys oli myös, että The Tree of Life palkittiin tänä vuonna Cannesin pääpalkinnolla. Sen kovana kilpailijana oli Aki Kaurismäen Le Havre, ja jos yhtään tajuaa elokuvista, niin Malickin raamattupiirin kotiläksyelokuva ei olisi kelvollinen edes samaan sarjaan Le Havren kanssa. Myös Kaurismäki puhuu rakkaudesta, mutta ei sekoita siihen Jeesuksen jalkojen pesemistä eikä dinosaurusten sielunelämää.
kari.naskinen@gmail.com