Lainasin otsikon Vauhdin Maailman tämän vuoden ensimmäisen numeron pääkirjoituksesta. Kriisiä ei aiheuta Sebastien Loebin ylivoimaisuus suomalaisiin nähden, vaan se, että ralliharrastus Suomessa on jo pitkään ollut selvässä laskusuunnassa. Varsinkin junioriluokissa on käynyt kato. Kun aloittelijoita eli B-junioreita oli vuoden 2001 ralleissa yhteensä 740, niin viime vuonna heitä oli vain 388. Tämän vuoden tilastoja en ole nähnyt, mutta vuoden ensimmäisiin kilpailuihin osallistui taas vähemmän kilpailijoita kuin viime vuonna.
Sama aleneva trendi on ollut A-junioreissa ja yleisessä luokassa. Kaikki luokat yhteen laskien kilpailijoiden määrä on kymmenessä vuodessa pienentynyt noin 1900:sta 1200:aan.
Asiaan kiinnittää huomiota myös Erkki Vanhasen uudessa, hienossa rallihistoriakirjassaan Flat Out - Täysillä! (Alfamer 2011). Hän palauttaa mieliin ne ajat 1980-luvulla, jolloin junioreiden SM-sarjaan oli niin iso tunku, että ennen sarjan alkua oli järjestettävä erillisiä karsintakilpailuja. Viime vuonna vain kymmenen kilpailijaa saavutti junioreiden SM-pisteitä, ja sarjamuotokin oli muuttunut sellaiseksi, että nuoret poimittiin ikänsä perusteella yleisen luokan tulosluetteloista erikseen.
Missä vika? Yhden syyn kertoo kilpailemisen lopettanut Vesa Hirvonen, pienen n-ryhmän hopeamitalisti 2008: "Miksi SM-sarjasta pitää yrittää tehdä jotain MM-sarjan kopiota? Tiedän monta kuskia, jotka lopettivat SM-tasolla, kun nykyinen rengassopimus astui voimaan. Asiat alkoivat mennä pieleen siinä vaiheessa, kun renkaita ei voinut enää myydä kanssakilpailijoille. Nyt jokaisen kertakokeilijankin pitää ostaa koko setti uusia renkaita, ennen kuin pääsee kisaan mukaan." (VM 1/2011)
Muutenkin autourheilu on tietenkin kallista. Moottoripyöräilyssä pääsee huomattavan helpolla kiinni kilpailukykyiseen kalustoon, MM-sarjaan kelpaavan enduropyörän saa kaupasta muutamalla tonnilla. Autopuolella lajien ja harrastusten runsastuminenkin on varmaan vaikuttanut rallin alamäkeen. Mielenkiintoisia, edullisempia vaihtoehtoja autokärpäsen puremille ovat esimerkiksi tuning ja drifting. Eikä siinä mitään, kivoja puuhia nekin.
Hyvin eivät ole asiat MM-sarjatasollakaan. Viime vuosina mestaruudesta ovat tosissaan kamppailleet vain Citroen ja Ford, mikä on tarkoittanut sitä, että voittajaehdokkaita kussakin osakilpailussa ovat olleet vain nähden kahden tallin neljä kuskia. Toista oli ennen, kuten Vanhasen kirjasta näkyy: esimerkiksi 1978 pääsi MM-pisteille 21 automerkkiä. Järjestelmä tosin oli tuolloin erilainen, mutta siitä huolimatta, eipä nytkään Saksan MM-rallissa ole mukana sellaisia merkkejä kuin oli MM-pisteillä 1978: Alfa Romeo, Chrysler, Lada, Lancia, Leyland, Mercedes Benz, Porsche, Saab, Toyota, Vauxhall, Volvo...
Vanhasen Ekin kirjasta vielä yksi poiminta, mikä todistaa suomalaisten ralliharrastuksen laajuuden jo aikoja sitten: kun Monte Carlon ralliin 1951 hyväksyttiin 150 autokuntaa, oli Suomen kiintiö peräti 30, mutta se oli niin pieni, että Suomessa piti järjestää Monte Carloa varten karsintakilpailu (Hangon Ajo).
Vuonna 1981, kun rallin maailmanmestaruudesta kilpaili vakavasti iso porukka huippuajajia, oli kymmenen parhaan joukossa kuusi suomalaista: 1) Ari Vatanen, 3) Hannu Mikkola, 4) Markku Alen, 6) Timo Salonen, 7) Henri Toivonen, 9) Pentti Airikkala.
kari.naskinen@gmail.com