Konsertin ei välttämättä tarvitse alkaa myöhään, kun musiikki on mielenkiintoista. Erik Lindström (89) ja hänen Dream Teaminsa aloittivat tänään maanantaina Lahdessa klo 17 ja jazzteltta oli täynnä. Oluttakin oli tarjolla, mutta kun tämän tason vanha muusikko astui estradille ja toimi vielä esityksen juontajana, ei oikein malttanut sitä yhtäkään muovilasillista juoda.
Jo yhtyeen kokoonpanossa oli historiaa, sillä rumpalina oli Erkki Liikanen, jonka Lindström kertoi palkanneensa ensimmäiseen yhtyeeseensä 1959 Ekin ollessa 16-vuotias. Muita tuon bändin muusikkoja ei Lindströmin nykyisessä yhtyeessä ole, mutta huippuammattilaisia joka tapauksessa: Seppo Hovi (p), Pentti Lasanen (sax, tr, cl), Wade Mikkola (b) ja Pekka Toivanen (sax). Lindström itse soitti nyt vibrafonia. Lindströmin ensimmäinen soitin oli viulu, mutta myöhemmin hän on soittanut bassoa, pianoa, harmonikkaa ja vibrafonia.
Lindströmin yhtyeen (1951-65) laulusolisteja olivat mm. Annikki Tähti, Irmeli Mäkelä, Helena Siltala, Arja Tuomarila, Reine Rimon ja Erkki Liikanen. Maanantai-iltana lauloi lahtelainen Kristiina Lanki – ja tietenkin myös Lindströmin säveltämän Ranskalaiset korot, jonka kaikki vanhemman polven suomalaiset muistavat Lauantain toivotuista Helena Siltalan levytyksenä vuodelta 1959. Jazzteltassa Kristiina Lanki veti sen hienona jazz-sovituksena, ja tämä laji onkin Kristiinan paras osaamisalue.
Sen sijaan Lindströmin suurinta hittiä Muistatko Monrepos´n (1955) ei tällä kertaa kuultu; Annikki Tähden laulamana sen myynti saavutti Suomessa ensimmäisenä kultalevyn rajan 30 000 kpl. Lindströmin säveltämiä muita suursuosikkeja ovat olleet Armi (Olavi Virta 1952), Kylmä rakkaus (Olavi Virta 1954), Etkö uskalla mua rakastaa (Helena Siltala 1956), Pikku midinetti (Helena Siltala 1958), Letkajenkka (The Adventures 1963), Juhannustanssit (Juha Vainio 1965), Herrat Helsingin (Juha Vainio 1966), Elsa, kohtalon lapsi (Martti Innanen 1967) ja Urjalan taikayö (Martti Innanen 1967).
Jazzteltassa soitettiin kuitenkin jazzia. Kuuluuhan Lindström Suomen kaikkien aikojen taitavimpiin jazzmuusikoihin. Tosin Lindström on koko ikänsä pysynyt Ruotsin kansalaisena, vaikka onkin Helsingissä syntynyt.
Varsin usein hän on toiminut säestäjänä, kun amerikkalaiset ja ruotsalaiset jazztähdet ovat vierailleet Suomessa. Säveltäjänäkin hän on aina säilyttänyt jazzimaisen otteensa, kuten musiikin Pomus.net -sivujen esittelyssä todetaan: ”Lindström eroaa suomalaisen perusiskelmän valtavirrasta, sillä hän on aina pyrkinyt sijoittamaan sävelmiinsä joitakin jazzmausteita, joiden ansiosta hänen iskelmissään on persoonallinen ja selvästi suomalaista perusiskelmää kansainvälisempi tunnelma. Lindström käyttää jazzmausteita kuitenkin hillitysti, jotta hänen iskelmänsä saavuttaisivat myös suuren yleisön. Hän onkin noudattanut sävellystyössään samaa periaatetta kuin Toivo Kärki, jonka mielestä ´hyvä ralli on aika yksinkertainen´. Lindströmin melodiat ovat helposti laulettavia, sillä niiden ääniala on varsin suppea eikä niissä ole juurikaan kromaattisia muunnesäveliä. Myös kappaleiden muotorakenteet ovat selkeitä, ja ne perustuvat useimmiten amerikkalaisen populaarisävelmän standardimuotoihin.”
Juontaja Lindström kertoi maanantai-iltana myös tarinan Erkki Liikasesta, joka sai kotiinsa Tammelaan vierailulle serkkupojan Helsingistä. Liikanen vei serkun ongelle, neuvoi madon laittamisen koukkuun ja muut niksit, ja tietenkin kärsivällisen odottamisen. Kun Eki ja serkkunsa olivat aikansa istuskelleet ja odottaneet jotakin tapahtuvaksi, serkkupoika kysyi, että paljonko nuo kohot maksavat. –Miten niin, kysyi Eki. –No kun minulta just upposi sellainen.
kari.naskinen@gmail.com