Helsingin Sanomista eläkkeelle siirtynyt päätoimittaja Reetta Meriläinen sanoo, että Hesarissa ei julkaista raamatunjakeita, kirkollisia kolumneja tai ”päivän sanoja”, koska lehti "on yleislehti eikä saarnastuoli".Näinhän sen pitäisikin olla, vaan ei ole enää. Kun lestadiolainen Mikael Pentikäinen viime vuonna tuli Helsingin Sanomien johtoon, ilmestyi lehden pääkirjoitussivulle lyhyen ajan sisällä kaksi hänen yliökirjoitustaan, joissa aiheena oli uskonto, nimenomaan uskonnollisena ylistyksenä. Viimeksi Pentikäinen toi Jeesuksen myös hallitusneuvotteluja koskeneeseen yliökirjoitukseensa (15.5.).
Tämä on selvästi Helsingin Sanomien tämänhetkinen linja. Lehti julistaa nyt jeesususkoa meille lukijoille.
Erikoistahan tämä on. Uskonnolliset kirjoitukset on totuttu tämänkaltaisissa yleislehdissä näkemään erityisillä hartauskirjoituspalstoilla, mikä on ymmärrettävääkin. Pentikäinen sen sijaan käyttää lehteä röyhkeästi oman maailmankatsomuksensa välittämiseen sellaisilla palstoilla ja sivuilla, joiden ei asiallisesti toimitettuina pitäisi kuulua tällaisen propagandan alustaksi.
Samaa tekee pastori-päätoimittaja Tapani Ruokanen Suomen Kuvalehdessä. Välillä tulee tuomioita herjauksesta ja kunnianloukkauksesta, mutta se ei tahtia haittaa, koska Suomen Kuvalehteä eivät maalliset tuomioistuimet hetkauta.
Lahdessa pidetään tänään jumalanpalvelus torilla. Jos tilaisuudessa on paneelikeskustelu, sen vetäjänä toimii herran siunaama Etelä-Suomen Sanomien juontaja-päätoimittaja Hesekiel Hakala.
Miksi muuten jumalanpalveluksia täytyy pitää toreilla, eivätkö kirkot ole näitä tilaisuuksia varten?
kari.naskinen@gmail.com