maanantai 28. helmikuuta 2011

Kuningas tai pääministeri, puhua on osattava

Oscar-palkintoja saanut elokuva Kuninkaan puhe kuvaa hyvin sitä, miten tärkeätä on osata puhua hyvin, jos on korkeassa asemassa. Englannin kuninkaaksi vähän niin kuin vahingossa joutuneella Yrjö VI:lla oli puhevika, mutta ei auttanut, pakko oli puhua radiossa ja julkisissa tilaisuuksissa. Ei voinut tehdä niin kuin änkytyksestä kärsinyt porvoolainen Fredrik Geisor, joka Helsingin Sanomissa eilen sanoi, että hän työskenteli nuorempana "änkyttäjille sopivissa ammateissa" lehdenjakajana, hotellin yöportierina ja ruumisauton kuljettajana, koska niissä hommissa ei juuri tarvinnut puhua asiakkaille.

Mutta minkäs teet, kun pätevyys muuten riittää vaativampiinkin tehtäviin. Tämän ongelman kanssa ovat joutuneet tekemisiin myös Pertti Paasio ja Matti Vanhanen. Molemmat petrasivat esiintymisiään, samoin Yrjö VI, mutta koville se varmasti on ottanut. Elokuva kertoo liikuttavan hienosti siitä tulikokeesta, mihin Yrjö VI joutui.

Yrjö VI:sta tuli kuningas vastentahtoisesti 1936, kun hänen vanhempi veljensä Edvard VIII luopui kruunusta mennäkseen naimisiin eronneen Wallis Simpsonin kanssa, ja tällainen temppu ei ollut mahdollista kuninkaalle. Vielä ennen kuolemaansa vanha kuningas muistutti poikaansa uuden aikakauden velvollisuuksista: ”Enää ei kuninkaana olemiseen riitä, että pysyy hevosen selässä”. Tilanne oli muutenkin poikkeuksellisen vaativa, sillä Eurooppa oli taas ajautumassa sotaan. Vahvaa kuningasta tarvittiin pitämään kansa yhtenäisenä. Kuninkaan olisi pystyttävä vetoamaan kansaan puhumalla niin kuin näytti tekevän Adolf Hiltler, jonka liikkeitä saarivaltiossa tarkkailtiin jännityksensekaisin tuntein. Kun kuninkaan kotona katsottiin elokuvanpätkää Hitlerin uhoamisesta, kysyi pieni Elisabet isältään, että mitä tuo mies puhuu. Isä vastasi: ”En tiedä mitä puhuu, mutta puhuu hyvin”.

Ongelma oli, että Yrjö VI änkytti pahasti. Syyksi änkytykseen sanotaan se trauma, minkä aiheutti, kun vasenkätinen lapsi oli pienenä pakotettu oikeakätiseksi. Colin Firth (kuva) esittää loistavasti kuningasta, jonka on Englantia uhkaavan vaaran edessä voitettava kansan luottamus, mutta sitä ennen voitettava oma pelkonsa. Avuksi löytyy australialainen amatööripuheterapeutti Lionel Logue, joka ei suostu kumartelemaan kuningasta, koska hän tietää sen olevan haitaksi terapialle. Logue oli paikalla myös, kun kuningas piti puheitaan, ja niin se homma vain hoitui, vaikka änkytyksen aiheuttamasta tuskastaan kuningas ei koskaan päässyt irti. Kuninkaana hän oli kuolemaansa 1952 asti, ja hän oli myös Intian viimeinen keisari vuoteen 1947. Hänen jälkeensä valtaistuimelle nousi Hitleristä kysellyt Elisabet II. Tyttö oli jo kokenut puhuja - vuonna 1940 prinsessa Elisabet oli pitänyt 15-vuotiaana ensimmäisen radiopuheensa, joka oli suunnattu sotaa pakoon joutuneille lapsille.

Colin Firth (50) on roolissaan erinomainen. Firth on kokenut näyttelijä, mutta vasta nyt hänen uransa lähtee lentoon. Esimakua saatiin jo elokuvassa A Single Man (2009), mutta hienostuneen homomiehen surullinen tarina ei vedonnut kovin laajoihin katsojapiireihin. Sitä ennen Firth oli pyörinyt vähäpätöisissä hömppärooleissa, kuten mm. Bridget Jonesissa ja Mamma Miassa.

Parhaan ohjaajan Oscarin saanut Tom Hooper (38) on niin ikään uusi nimi, vaikka ei tietenkään aloittelija olekaan. Kuninkaallisten kanssa hän oli "tekemisissä" jo 2005, kun ohjasi tv-elokuvan Elisabet I:stä. Nyt täytyy etsiä käsiin myös dvd-elokuva The Damned United (2009), joka kertoo jalkapallojoukkueiden Derbyn ja Nottinghamin entisestä managerista Brian Cloughista (1935 - 2004).

Kuninkaan puhe palkittiin myös kokonaisuudessaan parhaana elokuvana ja David Seidler (73) sai Oscarin parhaasta käsikirjoituksesta.

kari.naskinen@gmail.com