Ensimmäiseen Turkissa järjestettyyn mäkihyppykilpailuun osallistui myös Anssi Koivuranta. Hän on myös kansainvälisten talousasioiden erikoistuntija. Tämän päivän Helsingin Sanomissa Koivuranta sanoo Erzerumin kaupunkiin rakennetusta hyppyrimäestä, että se on rakennettu kebabeista tienatuilla rahoilla.
kari.naskinen@gmail.com
Tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaisten sosiaalityöntekijöiden asenteet köyhiä kohtaan ovat tylymmät kuin muissa pohjoismaissa. (STT 28.12.2010)
Tylyä on palvelu myös terveydenhoidon alalla. Menin eilen terveyskeskuksen vuodeosastolle katsomaan yhtä kaveriani. Kun olin vieraassa kaupungissa enkä tuntenut taloa, kävelin aulassa olevan neuvontatiskin luo. Kaksi valkopukuista naista siinä istui ja tuijotti omiin tietokoneisiinsa. Seisoin heistä vajaan metrin päässä ja odotin, että jompi kumpi nostaisi katseensa, jolloin voisin kysäistä kaverini huonetta. Melkein minuutin siinä seisoin, mutta kumpikaan naisista ei edelleenkään noteerannut minua. Sanoin mielessäni, että haistakaa vittu ja käännyin pois. Osaston käytävällä osui vastaani sivooja, jonka kanssa lähdimme etsiskelemään kaveriani, ja löytyikin.
kari.naskinen@gmail.com
Paras näkemäni elokuva vuonna 1961 oli Akira Kurosawan Rashomon, paholaisen temppeli (kuva). Kun nyt on loppumassa vuosi 2010, on vuorossa 50. vuosilistan tekeminen, siis vuoden kymmenen parasta elokuvaa.
Paremmuuslistojen tekeminen ei ole koskaan ollut helppoa. Kovin oli urakka sen jälkeen, kun olin täyttänyt 16 vuotta ja pääsin katsomaan myös "kiellettyjä" elokuvia. Tuolloin 1960-luvulla elokuvakäyntejä kertyi vuosittain yli 250. Siihen aikaan meillä Jyväskylässä oli viisi elokuvateatteria, ja lisäksi tulivat jokalauantaiset elokuvakerhon esitykset Bio Fantasiassa, Jyväskylän Kesän runsas elokuvatarjonta ja joskus tuli käydyksi myös yliopiston elokuvasarjoja katsomassa + televisiosta tulleet elokuvat´noiden 250 elokuvan lisäksi.
Nykyisin laadin listat niistä elokuvista, jotka nähdään Lahden elokuvateattereissa. Kun suomalaiset elokuvat ovat tänä vuonna saavuttaneet kaikkien aikojen parhaan katsojamäärän, niin hyvin ne ovat edustettuina omallakin listallani:
1. Timo Koivusalo: Täällä Pohjantähden alla, osa 2
2. Anton Corbijn: The American
3. Jörn Donner: Kuulustelu
4. Roman Polanski: The Ghost Writer
5. Daniel Alfredson: Pilvilinna joka romahti
6. Miguel Arteta: Youth in Revolt
7. Oliver Stone: Wall Street; Money Never Sleeps
8. Juan José Campanella: Katseeseen kätketty
9. Clint Eastwood: Invictus – Voittamaton
10. Cristian Mungiu: Tarinoita kulta-ajalta
Kympin sakkiin olisi mennyt myös Paul Greengrassin Green Zone, mutta tämä saavutus olisi edellyttänyt sitä, ettei elokuvaa olisi kuvattu jatkuvasti heiluvalla käsivarakameralla. Kun ihminen puhuu puolilähikuvassa, kamera heiluu koko ajan joka suuntaan. Sitten ne valtavan isot lähikuvat, eihän se ole normaali näkymä. Kun puhun toiselle ihmiselle, en ole 20 sentin päässä sen naamasta.
Parempi Irak-elokuva on esimerkiksi Nick Murphyn BBC:lle ohjaama Paluu helvettiin, mikä tuli televisiosta syyskuussa. Erinomainen jännäri on myös Rod Lurien CIA-aiheinen Nothing But The Truth, mikä myös tuli telkkaista; saa myös dvd:nä, mutta teattereissa se ei ole pyörinyt edes Yhdysvalloissa.
PARHAAT VIIDELTÄ
VUOSIKYMMENELTÄ
En viitsi tähän juttuuni kopioida kaikkia 50 vuoden listoja, mutta kunkin vuosikymmenen parhaat elokuvat kuitenkin:
1960-luku: Jacques Demyn Enkelten lahti
Paras suomalainen: Mikko Niskasen Käpy selän alla
1970-luku: Bernardo Bertoluccin 1900
Paras suomalainen: Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia
1980-luku: Ingmar Bergmanin Fanny ja Alexander
Paras suomalainen: Rauni Mollbergin Tuntematon sotilas
1990-luku: Theo Angelopouloksen Odysseuksen katse
Paras suomalainen: Timo Koivusalon Kulkuri ja joutsen
2000-luku: Alejandro Gonzáles Inárritun Babel
Paras suomalainen: Jari Halosen Aleksis Kiven elämä
kari.naskinen@gmail.com
On taas saatu verokortit ensi vuoden ennakonpidätysperusteista. Kun aikaisemmin syksyllä oli lehdistä luettu viime vuoden verotustietoja, niin yhteenvedoksi pystyin tälläkin kertaa toteamaan, että minä olen raskaammin verotettu kuin esimerkiksi Aatos Erkko ja Harald Relander. Maksan eläkkeestäni veroa 31 prosenttia, mutta Erkko omista tuloistaan vain 28 prosenttia ja Relander 27 prosenttia. Se kuitenkin lohduttaa, että olen veronmaksajana samaa tasoa 31 prosentin Björn Wahlroosin kanssa.
Eikä meininki tästä ole mihinkään muuttumassa. Martti Hetemäen verotyöryhmä lähtee edelleen siitä, että verotusta kevennetään sieltä sun täältä, mutta ei kuitenkaan eläkeläisten verotusta. Rikkaiden henkilökohtaisen verotuksen keventäminen kompensoidaan kulutusveroja korottamalla, mikä käytännössä tarkoittaa, että kaikki ihmiset maksavat entistä enemmän veroja tasaprosenttiperusteella.Kaksi viimeistä hallitusta on jo säätänyt kaikkein suurituloisimmille miljardien eurojen verohelpotukset. Jos seuraavankin hallituksen koostumus on nykyisenkaltainen, ei Erkon verotusta kiristetä, sillä pääomatulojen verotuksesta ei tehdä progressiivista eikä varallisuusveroa palauteta.
kari.naskinen@gmail.com
Papit valmistelevat saarnojaan selaamalla Raamattua ja pyrkien sitomaan löydöksensä nykypäivään. Minun raamattuni on jo yli kymmenen vuoden ajan ollut Kristian Smedsin näytelmätuotanto. Pari viikkoa sitten kävin taas vahvistamassa uskoani katsomalla Helsingissä Joel Keskisen monologiesityksen Smedsin rajusta yhteiskunnallisesta näytelmästä Huutavan ääni korvessa. Siksi tämä joulusaarna pohjautuu soveltaen tähän Smedsin näytelmään, joka sai kantaesityksensä Kajaanissa syksyllä 2001.
Tässä maassa on aina vallinnut vääryys ja kierous. Köyhän kansan on napisematta täytynyt kärsiä puutetta ja nälkää ja kuolla kurjuuteen, josta ei kukaan ole tahtonutkaan pelastaa, sanoi agitaattori Puntarpää. Sama jatkuu edelleen. Suomen hallitusherrat ovat syytäneet miljardeja euroja Islantiin, Latviaan, Kreikkaan ja Irlantiin, vaikka EU:n perustuslaki kieltää jäsenmaita vastaamasta toisten maiden veloista. Lissabonin sopimuksen artikla 125 sanoo yksiselitteisesti:
”Jäsenvaltio ei ole vastuussa eikä ota vastatakseen sitoumuksista, joita toisen jäsenvaltion keskushallinnoilla, alueellisilla, paikallisilla tai muilla viranomaisilla, muilla julkisoikeudellisilla laitoksilla tai julkisilla yrityksillä on.”
Herrat sortajat eivät ole mitään tietää tahtoneet kansan suurista kärsimyksistä, vaan ovat aina niille nauraneet ja sanoneet niiden johtuvan vain typeryydestä ja laiskuudesta.
Eikä rehellinen työmies, tai työnainen, tähän asti ole koskaan saanut työstään sitä palkkaa, jota on oikeus ja kohtuus vaatia. Pappi on petollisesti opettanut kirkossa ja rippikoulussa, että näin olla pitää ja että Jumalalta muka tulee sekä rikkaus että köyhyys. Pappi kirkossa valehtelee.
KÖYHIEN VALMISTAUDUTTAVA
KEVÄÄN EDUSKUNTAVAALEIHIN
Nyt tästä perkeleellisestä järjestelmästä, tästä valheen ruhtinaan vallasta vihdoinkin täytyy loppu tulla. Jokaisen köyhän on pakko nousta etujansa puolustamaan, omia ihmisoikeuksiansa vaatimaan. Tämä käy laatuun vain sillä tavalla, että kaikki köyhät kautta maan valmistuvat tuleville valtiopäiville – elikkäs eduskuntavaaleihin.
Jo on saatava poikki se kehitys, mistä Helsingin Sanomien pääsivulla viikko sitten kerrottiin isoin käyrin: suomalaisten tuloerot ovat rajusti kasvaneet, rahanpuute haittaa ihmisiä saamasta tarvitsemiaan terveyspalveluja, joita porvarit innolla yksityistävät, ja työttömyys uhkaa entistä pahemmin varsinkin nuoria.
MEILLÄ on voimaa! Tietäkää se! Ihmisyyttä me vaadimme, ja jos ei sitä meille hyvällä anneta, niin me otamme sen vaikka väkisten.
Ovatko herrat ja hidalgot tyhmiä, vai mistä on kyse, kun ne eivät näytä ollenkaan tajuavan, millaisia aseita niitä vastaan koko ajan teroitetaan?
Tässä maassa on käynnissä ennennäkemätön inhimillisten arvojen alasajo, valtiollinen satanismi, kansanmurha, koko tämä fiksujen ja rikkaiden terrori, jota talouselämässä kutsutaan nimellä Ainoa Vaihtoehto, syö tätä maata sisältäpäin kuin syöpä. Sielun paino on lompakon paino.
Kansalainen ei ole enää kansalainen, vaan kuluttaja. Sairaaloissa ei ole potilaita, vaan markkinatalouden terminologialla asiakkaita. Kaupunki ei enää ole kaupunki, vaan konserni, suljettujen osakeyhtiöiden rypäs.
Totuus on, että jokainen, jolla on tänä päivänä tässä maassa työtä, tai edes ansiosidonnaista työttömyyskorvausta, on auttamatta porvari. Porvarisika, joka on voittajien puolella ja jonka on syytä pelätä henkensä edestä.
Köyhälistö on liian voimaton, varsinkin kun se ei viitsi edes äänestää. Ketkä sitten muodostavat sen köyhälistön, sen tämän päivän todellisen työväenluokan? Keitä ovat ne, joiden pitäisi sieltä sorron yöstä nousta? Smeds vastaa:
Kaikki ne, jotka ovat jo ajat sitten pudonneet tämän yhteiskunnan ulkopuolelle, kaikki ne joista kukaan ei välitä, joiden yli kävellään, joita kartetaan ja vihataan, kaikki ne jotka tämä rikkaiden terrori on jo itse asiassa tappanut, kaikki asunnottomat pummit, metsien miehet, alkoholistit ja nistit, huorat, epäsosiaaliset tapaukset, henkisesti häiriintyneet, kaikki ne kaduille irti lasketut avohoitopotilaat veitset taskussa…
EI OLE MAASSA RAUHA
Totisesti, totisesti, minä sanon teille kuten sanoo apostoli Paavali:”Radix enim omnium malorum est cupiditas” - Ahneus on kaiken pahan alkujuuri.
Lopuksi veisaamme virsistä 440 ja 441, mitkä kirkolliskokous poisti liian totuudellisina virsikirjasta 13.2.1986:
”Jo vääryys vallan saapi. Se huutaa taivaaseen. Se turmaa ennustaapi. Vie kansat kurjuuteen. Nyt viekas vilppi täällä on noussut kunniaan. On valhe vallan päällä ja vääryys voimassaan. Ei kuulla kurjan ääntä, ja köyhää sorretaan, lainkin rikkaat vääntää vääryyttä puoltamaan.”
”Kas köyhän leivän syövät nuo jumalattomat, he viatonta lyövät ja häntä vainoovat. He kurjaa ahdistaapi kuin käärme kiukussa. Korvansa tukkeaapi tuon raukan huudoilta. He armotonna vievät osuuden orpojen. He syövät lesken leivät.”
”On saanut vallan laittomuus. Nyt murha, verenvuodatus ja viha, vaino, sadatus merellä, maalla pauhaa. Ei ole maassa rauhaa.”
”Myös vilja maasta vähenee ja köyhyys meitä lähenee elämän korskan tähden. Ja lihassaan ken kylvääpi, hän turmelusta niittääpi. Saa palkan kaikkein nähden. Rakkaus, rauha raukenee, ja sydän paatuu, kovenee. Niin kaikki loppuun kääntyy.”
kari.naskinen@gmail.com
Kun on julkkis, pitää olla oma kielikin. Parin viime vuoden aikana on ainakin televisiossa näyttäytyvien nuorten kielenkäyttöön tullut erikoinen tapa. Suomen kielen teonsanoja ei haluta taivuttaa oikein, vaan käytetään jonkinlaista stadilaista slangia. Esimerkiksi jyväskyläläinen jääkiekkokommentaattori Sinuhe Wallinheimo (kuva) MTV3:n studiossa sanoo, että Suomen "pitää pelaa paremmin" ja "täytyy hyökkää aggressiivisemmin". Selostajan kanssa touhuava Mika Kortelainen säestää: "suomalaisten täytyy taklaa kovemmin".
Jotenkin olen muistavinani, että kuulin tätä kummallista verbien taivuttamista ensimmäisen kerran Jari Kurrilta tai Teemu Selänteeltä. Nyt tämä tyyli on joka tapauksessa levinnyt kehä III:n ulkopuolellekin, ja tyylin hallitsijoita ovat myös nuoret laulajat sekä muutkin tv-kameroiden eteen pääsevät.
Käyttääköhän kaupunginvaltuutettu Wallinheimo (Kok) samaa kieltä myös Jyväskylän kaupungintalolla - "kyllä kaupungin pitää raivaa tilaa yksityistämiselle".
Suomen ja Tshekin välisen ottelun asiantuntijana Wallinheimo näytti osaamisensa. Kun ottelun lopuksi alettiin arvuutella, ketkä pelaajat menevät ampumaan rankkareita, oli Wallinheimon mielestä yhden ampujan oltava ilman muuta huippumies Josef Vasicek. Ei vain Wallinheimo ollut huomannut, että Vasicek oli ajettu pelistä ulos tämän taklattua väärin Olli Malmivaaraa. Wallinheimo oli niin tohkeissaan saamastaan tv-julkisuudesta, ettei hän ollut noteerannut edes entiselle seurakaverilleen aivotärähdyksen aiheuttanutta pelaajaa.
Toinen nuorison nykykielenkäyttöön kuuluva ihmeellisyys on, ettei osata käyttää relatiivipronominia "joka", mikä viittaa edellä olevaan sanaan tai lauseeseen. Nämä wallinheimot ja kortelaiset sanovat esimerkiksi, että "ne pelaajat, ketkä on kentällä". Olisi ylioppilaskirjoituksissa viiden pisteen virhe, kaksikin virhettä peräkkäin, mutta eivätpä nämä pelaajat ja kommentaattorit yleensä ylioppilaita olekaan.
kari.naskinen@gmail.com
Olen nyt viikonpäivät ollut sisällä Twitterissä. Se on samankaltainen systeemi kuin Facebook, mutta eräällä tavalla asiallisempi. Twitterissä ei tarvitse ruikuttaa kenenkään "kaveriksi" pääsemistä eikä myöskään ottaa ketään omaksi kaverikseen. Twitterissä ei lässytetä aivan turhanpäiväisiä asioita, vaan seurataan maailmanmenoa yleisemmällä tasolla.
Twitter kuuluu siihen "sosiaaliseen median", jonka käyttäjät pystyvät lähettämään ja lukemaan toistensa päivityksiä internetissä. Twitterin tekstipohjaiset viestit saavat sisältää korkeintaan 140 merkkiä. Yleisin tapa onkin sellainen, että muutamalla sanalla otetaan esille jokin asia, johon sitten linkitetään ko. nettisivu.
Minulla on Twitterissä tällä hetkellä seurannassa 80 kohdetta. Ne ovat yhteisöjä ja yksittäisiä ihmisiä. Otetaan nyt esimerkeiksi vaikka Ferrari, New Yorkin Modernin taiteen museo ja NHL: aina kun niiltä lähtee maailmalle mikä tahansa julkinen viesti, se lävähtää omalle Twitter-sivulleni luettavaksi. Samoin on seurannassani mm. poliitikkoja ja muita mielenkiintoisia ihmisiä, joiden blogikirjoitukset luen Twitteristä. Minun Twitter-tekstejäni ja -linkkejäni puolestaan näyttää seuraavan 16 ihmistä eri puolilla maailmaa. Lisäksi tulevat satunnaiset seuraajat ja seurattavat. Facebookista poiketen Twitterissä voi nimittäin kuka tahansa seurata ketä tai mitä tahansa, vaikka ei millään seurantalistalla olisikaan. Kaikkiaan Twitter-sivuston käyttäjiä on noin 150 miljoonaa.
Twitterin seuratuin henkilö on tällä hetkellä amerikkalainen laulaja Lady Gagaa, jota seurasi lokakuussa lähes seitsemän miljoonaa ihmistä. Muita Twitterin käyttäjiä, joilla on paljon seuraajia, ovat mm. laulajat Justin Bieber ja Ashton Kutcher, näyttelijä Britney Spears sekä presidentti Barack Obama. Myös presidentti Tarja Halonen on Twitterissä. Lahtelaisia en ole löytänyt muita kuin Renkomäen koulun rehtorin Jukka Mannisen.
Twitter-kohua syntyi, kun sivustoa käytettiin viime vuonna menestyksekkäästi lietsomaan Moldovan vaalien jälkeisiä levottomuuksia ("Twitter-vallankumous"). Viime vuonna Twitterin avulla yritettiin ajaa konkurssiin guatemalalaista Banrural-pankkia, jonka väitettiin sekaantuneen korruptiojuoneen. Ensimmäisen viestin lähettänyt Anleu Fernández pidätettiin ja häntä syytettiin taloudellisen paniikin lietsomisesta. Iranin presidentinvaalien jälkeisissä mielenosoituksissa 2009 levittivät vaalitappion kokeneen opposition kannattajat Twitterin avulla tietoa mellakoista ulkomaille; ulkomaalaisilta toimittajilta oli samaan aikaan kielletty tilanteiden raportointi, mikä lisäsi Twitterin merkitystä.
Tämän jutun kirjoitettuani menen Twitteriin ja panen jutusta linkin maailmalle.
kari.naskinen@gmail.com
Kuntalaki sanoo yksiselitteisesti, että ylin päätösvalta kunnassa kuuluu valtuustolle. Käytännössä näin ei ole. Valtuustoilla ei enää ole edes täyttä budjettivaltaa, jota on hajautettu valtuustotasolta alaspäin, siis kaupunginhallitukselle, lautakunnille ja virkamiehille. Kun Lahden kaupunki kymmenen vuotta sitten perusti ns. sisäisen pankin, delegoitiin sijoitus- ja rahoitustoimen asioista päättäminenkin kaupunginjohtajalle.
Iso muutos kunnallispolitiikassa on ollut yhtiöittämiskehitys. Tyypillisiä esimerkkejä ovat kaupunkien isot energiayhtiöt, joiden päätöksenteosta on vaikea saada tietoa, koska osakeyhtiölaki sallii yhtiön toimia ”pimeästi”. Päättävien poliitikkojenkin on vaikea pysyä kärryillä energiayhtiöiden asioista. Demokraattinen kontrolli on vajaata, on syntynyt se paljon puhuttu demokratiavaje.
Valtuustoja on tietoisesti kehitetty sellaiseen suuntaan, että ne pyörittelevät vain isoja asioita, luovat strategioita, visioita ja raameja, tekevät jopa päätöksentekoa kahlitsevia valtuustosopimuksia. Näin vesitetään kunnallispolitiikkaa ja vähennetään äänestysaktiivisuutta.
KOKOOMUS HALUAA RAJOITTAA
VALTUUTETTUJEN ALOITTEELLISUUTTA
Lahden valtuuston puheenjohtaja Ilkka Viljanen (Kok) kummeksui pari viikkoa sitten pidetyn kaupunginvaltuuston talousarviokokouksen jälkeen sitä, että valtuutetut olivat rohjenneet tehdä muutosesityksiä kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirran (Kok) ja kaupunginhallituksen sorvaamaan budjettiesitykseen. Pääsyylliseksi Viljanen osoitti taas sosialidemokraatit, jotka saivat läpi lisäyksen sosiaali- ja terveyspuolen määrärahoihin.
Kokoomuksen mielestä valtuustolla ei pitäisi olla tällaista valtaa. Samaa yrittivät porvarit viimeksi, kun valittiin uutta sosiaali- ja terveyspuolen toimialajohtajaa. Käytännöllisesti katsoen sanelupäätöksellä aiottiin viedä valtuustossa läpi kokoomuslaisen hakijan valinta. Perusteltua kuitenkin oli demarien vaatimuksesta käsitellä asia avoimesti valtuustossa, sillä kysymys on sentään apulaiskaupunginjohtajatasoisesta virasta.
Luottamushenkilöistä on tullut enemmän järjestelmän puolustajia kuin kansalaisten asiamiehiä. Kuntalain kanssa tämä on ristiriidassa. Laki korostaa valtuuston roolia kunnan toiminnan, talouden ja kuntakehityksen ohjaajana, samoin kunnan asukkaiden itsehallinnon ensisijaisena toteuttajana.
Kunnallistieteen professori, orimattilalainen Aimo Ryynänen onkin huolissaan siitä, että ihmiset ovat vieraantuneet kunnallispolitiikasta, koska heidän vaaleilla valitsemansa valtuutetut eivät enää päätä asioista – eivät valtuutetut päätä sähkön tai kaukolämmön hintojen korotuksista, niistä päätetään energiayhtiöissä.
”Jos vahvistuu käsitys siitä, että kansalaisten äänellä ei ole merkitystä, vaan asioiden tosiasialliseen ratkaisuun vaikuttavat ns. asiantuntijoiden ja kabinettien mutkikkaat neuvottelu- ja välitysmekanismit, ei vieraantumista ole ihmeteltävä”, sanoo Ryynänen.
”Luottamus kansanvaltaiseen järjestelmään edellyttää, että kansalaiset tietävät, miten päätökset syntyvät, kuka niistä on vastuussa ja miten ne pannaan täytäntöön.”
VIRKAMIEHISTÄ ON
TULLUT POLIITIKKOJA
Yhteiskuntatieteiden tohtori Anne Luomala toteaa väitöskirjassaan ”Politiikan mahdollisuudet valtuuston talousarviokokouksessa” (9.4.2010), että valtuuston pelivara on kaventunut. Keskeisistä virkamiehistä on tullut ammattipoliitikkoja, ja vaaleilla valitut luottamushenkilöt ovat häviämässä taistelun vallasta.
Anne Luomala ja kansanedustaja Tuomo Puumala (Kesk) käsittelevät asiaa nyt Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaisemassa kirjassa ”Budjetti – julkinen salaisuus vai salainen julkisuus”. Heidän mukaansa edustuksellinen politiikka on teknistynyt, ja luottamushenkilöiden rooliksi budjettikäsittelyssä on jäänyt usein vain hyväksyä tai hylätä virkamiesten esitys. Eikä aloitteellisuuskaan ole välttämättä poliitikkojen käsissä.
Kun Lahden demarit nyt olivat aloitteellisia, ei sitä Kokoomuksessa katsottu hyvällä. Ei yllättävää, että Anne Luomala päätyi tuloksiinsa tutkittuaan asioita mm. Lahdessa ja Hollolassa.
Jotakin sentään on Lahdessa yritettykin. Antti Holopaisen (Vas) kesällä laatimassa aloitteessa 33 valtuutettua yli puoluerajojen esittivät, että kaupunginhallitus ottaisi toimialojen perustamisen yhteydessä laaditut delegointisäännöt uudelleen arvioitaviksi ja valmistelisi niihin valtuuston päätösvaltaa vahvistavat muutokset.
Toimialauudistusten yhteydessä siirrettiin valtuustolle kuuluvaa valtaa lautakunnille. Kaupunginhallituksella on lautakuntien päätöksiin nähden ns. otto-oikeus, mutta valtuustolta päätösvalta on delegointisäännöillä poistettu. Tällainen järjestelmä on kaventanut vaaleilla valitun valtuuston päätösvaltaa yleisen oikeustajun vastaisesti. Valtuustolle tulisikin palauttaa toimivalta keskeisissä ratkaisuissa.kari.naskinen@gmail.com
Urheiluselostajat Bubi Wallenius ja Niki Juusela ehdottivat, että vuoden parhaan urheilijan valitsisi aina joku yksittäinen asiantuntija, kuten tehdään myös kirjallisuuden Finlandia-palkinnon ja kuvataiteen Ars Fennica -palkinnon kanssa. Jos näin meneteltäisiin, ei tulos olisi sen parempi tai huonompi kuin nykysysteemilläkään, jossa valinnan tekevät Urheilutoimittajain liiton jäsenet äänestämällä.
Olkoon millainen menettelytapa tahansa, objektiivisen oikeaa tulosta ei saada. Eri lajien urheilijoiden eritasoisia saavutuksia ei voi panna paremmuusjärjestykseen muuten kuin omia mieltymyksiään mukailleen. Vai millä mittarilla katsotaan, onko suunnistuksen maailmanmestari parempi urheilija kuin keihäänheiton EM-kolmonen?
Entä ne lajit, joita ei harrasteta muualla kuin Suomessa? Voisiko paras pesäpalloilija olla Suomen paras urheilija, koska on lajinsa paras maailmassa? Kyllähän Yhdysvalloissakin voidaan beisboolin huippupelaaja valita vuoden parhaaksi urheilijaksi.
Seuraavassa joka tapauksessa faktisesti oikea järjestys:
1. Peetu Piiroinen, lumilautailun olympiahopea (kuva)
2. Mika Ahola, enduromoottoripyöräilyn maailmanmestari
3. Petri Vehanen, SM-liigan ja KHL:n paras maalivahti, olympiapronssia
4. Antti Niemi, NHL:n voittajajoukkueen maalivahti
5. Roope Korhonen, maailman paras pesäpalloilija
6. Joonas Kylmäkorpi, maarata-ajon (1000 m:n rata) maailmanmestari
7. Tomi Tuuha, telinevoimistelun EM-kultaa (hypyssä)
8. Aino-Kaisa Saarinen, olympiapronssia 30 km:llä ja viestissä
9. Robert Helenius, nyrkkeilyn raskaansarjan EU-mestari
10. Heikki Timonen, kuudes Päijänneajon voitto
Vuoden parhaaksi joukkueeksi valitsen pesäpallomestaruuden voittaneen Vimpelin Vedon. Urheilutoimittajien äänestyksessä voiton vie kuitenkin Suomen salibändimaajoukkue, joka voitti MM-loppuottelussa Ruotsin. Tätä lajia ei käytännössä muut maat kunnolla harrastakaan.
Vuoden valmentaja voisi olla Peetu Piiroisen valmentaja Pekka Koskela. Oma valintani on kuitenkin ratamoottoripyöräilyssä maailmanmestaruuden voittaneen Marc Marquezin tallipäällikkö Aki Ajo, jota tässä tapauksessa on pidettävä myös Marquezin valmentajana.
URHEILULEHDEN PARHAAT
Tämän viikon Urheilulehden laatima lista todistaa, että makuasioita ovat. Urheilulehden ja minun listoillani on vain kolme samaa urheilijaa. Urheilulehti:
1. Laura lepistö, taitoluistelun MM-pronssi
2. Antti Niemi
3. Tomi Tuuha
4. Minna Kauppi, suunnistuksen maailmanmestari
5. Sami Hyypiä, Budesliigan paras toppari
6. Jarkko Nieminen, maailman 40 parhaan tenniksenpelaajan joukossa
7. Peetu Piiroinen
8. Petteri Koponen, koripalloilija Italiassa
9. Tero Pitkämäki, keihäänheiton EM-mitalisti
10. Sari Multala, purjehduksen maailmanmestari
kari.naskinen@gmail.com
Kun on nyt muutaman talven kuullut Jarmo Punkkisen (kuva) kommentointia hiihtokilpailuissa, ei enää tänä talvena jaksaisi. Sama koskee muitakin urheilulähetysten ns. asiantuntijakommentaattoreita. Tällainen kommentaattori näköjään tyhjentää itsensä yhden kilpailukauden aikana niin, että seuraavalla kaudella ei ole mitään sanottavaa - paitsi että niitä samoja vanhoja juttuja jauhetaan ja meidän on niitä kuunneltava.
Sitten kun ei varsinaisesti ole mitään uutta sanottavaa, ollaan siinä varsinaisen selostajan vieressä ja toistetaan, että "juuri niin". Erkki Mustakari on formulalähetyksissä toistanut tätä juuriniitä jo kymmenen vuotta.
Kommentaattoreiden kieli on ymmärrettävästi köyhää, koska he eivät ole sanankäytön ammattilaisia. Siksi heitä ei pitäisi päästää ääneen niin paljon kuin nykyisin on tapana.
Kommentaattoreiden, valmentajien ja muidenkin urheilun ammattilaisten kielenkäytössä on viime vuosina tapahtunut sellainen erikoinen muutos, että eri lajit ovat lähentyneet toisiaan. Enää ei hypätä, pelata tai hiihdetä, nyt kaikki vain tekevät. - "Larinnolla on nyt hyvää tekemistä." "Ensimmäisessä erässä meillä oli huonoa tekemistä, mutta toisesta erästä alkaen homma parani." "Jauhojärven tekemisessä on nyt asiat kohdallaan."
Toni Niemisen tekeminen MTV 3:n selostuksissa on niin karmeaa, että jo muutaman vuoden on mäkikisat tullut katsotuksi Eurosportilta, jossa Kalle Lepistö on viime vuosina kehittynyt kovasti.
Nelonen Sport Pron studiokommentaattori jääkiekkokierrosten tiistai- ja torstai-iltoina on entinen pelimies Tero Lehterä. Kommentaattori, joka ei uskalla kommentoida. Kun Ässät oli kummallisesti jättänyt Pekka Rautakallion valitsematta mihinkään Ässien hommiin tämän kauden jälkeen, ei Lehterä sanonut mitään, vaikka ohjelman juontaja pyysi. Rautakallion tapaus on ollut kuluneen syksyn erikoisimpia, mutta kommentaattori ei kommentoinut. Ei ollut näköjään kanttia. On pidettävä kilpi puhtaana joka suuntaan.
kari.naskinen@gmail.com
Sekin on nyt kokeiltu, Facebook. Eilen liityin ja tänä aamuna erosin. Erikoinen systeemi. Eilispäivän aikana ehdin päästä mukaan sellaiseen Facebook-kimppaan, jossa olivat lapseni ja pari muuta lähisukulaista. Sitten klikkailin ns. kavereikseni joitakin muitakin, ja päivän mittaan alkoi tulla lisää pyyntöjä päästä kaverikseni. Ei siinä mitään, sehän tuntui hauskalta. Yksi pikkuserkku Kanadastakin oli jo mukana, ja hänelle suunnittelin kirjoittavani jotakin jääkiekosta.
Facebook on varmaan tehokas väline esimerkiksi vaaleja lähestyville poliitikoille, siitä on ehkä apua järjestötyössä jne. Tällaisena tavallisena talliaisena hoksasin kuitenkin jo illalla, että eihän tässä ole mitään järkeä. Jos vaikka kysäisisin Facebookissa, että mitenkäs ne lastenlasten ekat joulumyyjäiset koulussa menivät, niin mitä tuollainen viesti kenellekään muulle kuuluu. Tai jos alkaisin Sirkku Hildénin, Mika Karin ja Eero Vainion kanssa pohtia vaalikampanjoiden ydinasioita, tai Rehti-Pepen kanssa ryhtyisimme suunnittelemaan vallankumousta, niin hölmöähän niitä asioita muiden on lukea.
Siispä lopetin Facebook-harrastukseni. Onhan minulla puhelin, sen tekstiviestisysteemi ja sähköposti, joiden avulla asiani hoidan. Nyt keskityn taas IS Liigapörssiin, jossa on vastaavanlainen keskustelupalsta, mukana sukulaisia ja asia kaikille yhteinen. Nyt täytyy vain se Kanadan-serkku saada mukaan. Joulukortit pitää myös kirjoittaa.
kari.naskinen@gmail.com
Lahden kaupungin itsenäisyyspäivän vastaanotto Sibeliustalolla jäi minulta kesken, kun jouduin ambulanssikyydillä päivystykseen. Yhtäkkinen humaiskohtaus vei jalat alta. Ensiensiapu oli tasapuolisen hyvää, sillä siitä huolehtivat paikalla olleet alan ammattilaiset, kaupunginvaltuutettu Katja Ilmoniemi (SDP) ja entinen valtuutettu Satu Väihkönen (Kok). Kaupunginsairaalassa lääkäri teki perusteellisen tutkimuksen, sydänfilmi otettiin ym. Ei mitään vikaa. Olisin vielä ehtinyt palata Sibeliustalolle, mutta en voinut, koska olin vetänyt vahingossa solmioni suoraksi, enkä osaa solmion solmua tehdä.
Nyt kyllä tiedän, missä vika oli. Juomatarjoilu nimittäin oli yhtä laihaa kuin ennenkin. Ehdin hörästä entisen kansliapäällikön Timo Pohjansalon (SDP) vanhalla reseptillä tehtyä vihreää boolia pari lasillista, mutta kun ambulanssimiehet puhalluttivat, ei promilleja ollut kuin 0,07. Elimistö ei pitkästä aikaa ollut tottunut noin laimeaan kostutukseen. Pitää ensi vuonna ottaa kunnon pohjat. Jos ei ota, voi vastaanotolle mennä omalla autolla.
Boolin laihuus on perinne. Mutta silloin, kun vastaanotto vielä pidettiin kaupungintalolla, oli Pentti E Rantasella (SDP) pari kossupulloa muistaakseni kaupungin apulaislakimiehen Juha Suopohjan huoneessa, josta käytiin hakemassa terästystä.
Tuli sekin mieleen, että olivat nämä maanantaina todelliset hyvinvointivaltion juhlat. Sen paremmin ambulanssissa kuin kaupunginsairaalassa ei kukaan kysellyt, onko minulla rahaa maksaa, onko luottokorttia tai onko sairausvakuutukseni kunnossa. Ei tarvinnut, koska hyvinvointivaltio huolehtii kansalaisistaan ilmankin.
Kaikkein parhaiten toimeentulevat haluaisivat tällaisen järjestelmän kuitenkin romuttaa. Rikkaat ovat sitä mieltä, että veroja kerätään turhaan, koska niillä vain hyysätään sosiaalipummeja ja muuta toisarvoista väkeä. Todennäköiseltä näyttää, että näiden rikkaiden puolue saa suurimman kannatuksen seuraavissa vaaleissa.
Terveydenhuollossa yksityistäminen on viime vuosina ollut nopeaa. Lahti on siinä ollut etunenässä. Perusterveydenhoito on vielä lähes maksutonta, mutta yhä enemmän ihmiset joutuvat käyttämään omia varojaan päästäkseen hoitoon silloin, kun he sitä tarvitsevat. Tämä terveydenhoitopolitiikka saa jatkoa, jos vaaleissa käy niin kuin mielipidemittaukset tällä hetkellä ennakoivat.
Lahdessakin on sama meininki. Kokoomuksen johdolla aiotaan kaupungin uudeksi sosiaali- ja terveystoimen toimialajohtajaksi valita Kouvolan perusturvan tuotantojohtaja Mikko Komulainen (Kok), joka on nimenomaan ulkoistamisen eli yksityistämisen asiantuntija, on väitellyt aiheesta tohtoriksikin.
kari.naskinen@gmail.com
Pelicansin alamäki on jyrkentynyt valmentajanvaihdoksen jälkeen. Mika Toivolan aikana Pelicans voitti 15 ottelustaan 4, tasan pelattiin 4 kertaa ja tappiota tuli 7. Pasi Räsäsen valmennuksessa on 15 ottelusta tullut 3 voittoa ja 12 tappiota. Varsinkin maalinteko on Räsäsen aikana vaikeutunut.
Sekä Toivolaa että Räsästä on ollut valitsemassa Pelicans Oy:n pääomistaja Pasi Nurminen (kuva), joka on mukana myös pelaajien valitsemisessa ja valmentamisessa. On hankala yhtälö. Nurminen istuu niin monella pallilla, että vastuukysymysten jaottelu on ilmeisen vaikeaa. Varsinkin toimitusjohtaja Ilkka Kaarna lienee vaikeassa rakosessa.
Parasta olisikin, että Nurminen kantaisi vastuunsa selvemmin: joko ottaisi päävalmentajuuden itselleen tai vetäytyisi taka-alalle hoitamaan vain liiketoimintaan kuuluvia hallinnollisia asioita.
Kurja on myös Räsäsen tilanne. Puun ja kaarnan välissä. Kun Pelicans oli hävinnyt kotonaan IFK:lle, antoi Räsänen tiedotusvälineille kovia lausuntoja - pelaajat tulisivat saamaan rangaistuksensa ja heidät pantaisiin opettelemaan voittamista. Olikohan rangaistus se, että Räsänen ja Nurminen korottivat ääntään ja että pelaajat pantiin iltamyöhällä pelin jälkeen juoksulenkille? Haluaako Räsänen Lahden Jortikaksi?
Nurmisen puolestaan on turha leikkiä Lahden Harkimoa, sillä sellaiseen leikkiin tarvitaan miljoonia euroja tuhlattavaksi. Hjallis Harkimo ei ehkä rahallakaan saa Jokereita mestariksi, mutta välttää kuitenkin liigakarsinnat.
Jokereissa Hannu Jortikka ei enää räyhää, vaan valmennuksesta vastaa "professoriksi" tituleerattu sivistynyt Erkka Westerlund. Ajan kuva? Jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen onkin sanonut, että palkitsevimpi valmennusmetodi perustuu nykyisin innostuksen ja itseluottamuksen tartuttamiseen kuin kuriin ja pelkoon.
Valmentajanvaihdoksissa on ongelmallista, kun uudeksi ykköseksi nostetaan entinen kakkonen. Nytkin Räsänen oli yli vuoden Mika Toivolan "opissa" ja varmaankin omaksui Toivolan peli-ideologioita. Vaikea niistä on kertaheitolla eroon päästä, jos vaikka katsotaan, että Toivolan "prinsiipit" olivat olleet vääriä. Jos taas Räsänen ei ole ollut samoilla linjoilla Toivolan kanssa, niin huono juttu sekin on; jälkeenpäin joutuu miettimään, että oliko tällainen kahtiajako syy huonoon pelaamiseen. Sitten samassa sopassa on rasitteena vielä Nurminen.
Tämä liigakausi on Pelicansilta jo käytännöllisesti katsoen ohi. Siksi nyt olisi hyvä aika katsoa tulevaisuuteen ja tehdä valmentaja- ja koko organisaatiopuolella uudet ratkaisut.
kari.naskinen@gmail.com
Blogi tulee englanninkielisistä sanoista web (verkko) ja log (lokikirja). Olen nyt kaksi ja puoli vuotta pitänyt tätä omaa blogiani, ja vanhana lehtimiehenä olen huomannut, että juttuni blogissa ovat erilaisia kuin ne olivat lehdessä. Vaikka teen blogikirjoitukseni samoilla periaatteilla kuin lehtikirjoitukseni yli 40 vuoden aikana, on tilanne nyt toisenlainen. Olen havainnut kirjoittavani nyt vapautuneemmin.
Kun toimittaja kirjoittaa lehteen, ei lehti yleensä ole hänen omansa. Siksi toimittajan on otettava huomioon palkansaaja-asemansa. Internetissä sen sijaan olen täysin oma herrani.
On tällä sellainenkin vaikutus, että nettiin tulee joskus kirjoitetuksi vähän löysemmin. Kun ei ole vastuussa työnantajalle tai esimiehelle, voi antaa itselleen helpommin vapauksia. Ote on rennompi. Vaikea sanoa, onko tämä kirjoitusten kannalta hyvä vai huono asia.
Kysymys on siitä samasta asiasta, mistä demarien puoluesihteeri Mikael Jungner on puhunut käsitellessään internetissä toimivaa sosiaalista mediaa: ei ole enää yhden johtajan mallia, vaan netissä ihmiset voivat osallistua keskusteluun ilman käskyvaltaa. Jungner sanoi Lahden ammattikorkeakoulun lehdessä (Lamboree 3/2010), että maailma on nyt liian monimutkainen yhden johtajan malliin:
”Vaikka johtaja olisi minkälainen renessanssinero, 5000 alaista jäsentävät maailmaa häntä kuitenkin paremmin. Renessanssinero on oman ajankäyttönsä ja monologinsa vanki, mutta 5000 ihmistä ovat kuin varpusparvi, jotka tarkkailevat maailmaa omasta näkökulmastaan.”
Olisivatkohan Hitler ja Stalin onnistuneet, jos internet olisi jo silloin ollut olemassa?
Jungnerista päästään kätevästi tuleviin eduskuntavaaleihin. On jo sanottu, että ne käydään internetissä, vaikka siellä ei vielä näissä vaaleissa voi äänestää. Kun vaalirahoitus on käynyt aikaisempaa vaikeammaksi, on kampanjoita toteutettava netissä.
Facebookin käyttäjiksi on rekisteröitynyt lähes 1,5 miljoonaa suomalaista. Lisäksi ovat käytettävissä ainakin Twitter, Youtube, Flickr, Audioboo.com ja hieman ”vanhanaikaisempi” internetin kotisivusysteemi.
SDP on aloittanut verkossa nettikoulutuksen, jonka aiheena on yhteisöpalvelu Facebook. Viime kuussa käytiin läpi perustoimenpiteet ja eilen illalla pidettiin jatkokurssi. Puoluevaltuuston viime kokoustakin pidettiin osaltaan netissä. Hyvä näin, sillä politiikantekoon tarvitaan nyt uusia eväitä.
Kunnallisvaaleissa 2008 demarit olivat huonosti esillä internetissä. Antti Kalliomäen (SDP) huomio oli, että netissä demareista kyllä puhutaan, mutta demarit itse eivät puhu. Aktiivisimpia bloggaajia ja muutenkin nettiä hyödyntäviä ovat edelleen vihreät ja kokoomuslaiset. Kunnallisvaalien alla nähtiin, että netti on jo merkittävä poliittisen keskustelun areena, ja merkitys vain kasvaa. Suosituimmissa poliittisissa blogeissa vierailee päivittäin tuhansia lukijoita.
Internetin merkitys maailmanlaajuisesti on jo valtava. Jungnerin mainitsemat renessanssinerot ja muut johtajat ovat kusessa, kun yliopisto-opiskelijoiden ja muiden nuorten hunsvottien synnyttämä sosiaalinen media on ottanut ison roolin maailmanmenossa. Esimerkiksi WTO:n, IMF:n ja Maailmanpankin kokousten yhteydessä järjestetyt isot mielenosoitukset on saatu aikaan netin avulla. Nettiä hyödyntäen isoja tapahtumia voidaan järjestää hyvin vähällä byrokratialla ja hierarkialla.
Tuhokapitalismin noususta paljon puhunut ja kirjoittanut Naomi Klein kertoo havainnollisia esimerkkejä tällaisista tapahtumista. Kun zapatistit ovat kapinoineet Meksikon köyhimmässä osavaltiossa Chiapsissa, on USA:n armeijan yhteistyöelin Rand-tutkimuslaitos nimittänyt kapinointia ”kirppuparven sodaksi”. Siihen on sotilasasiantuntijoiden mukaan vaikea vastata, koska sillä ei ole keskitettyä johtoa eikä komentorakennetta. Zapatistien kirppuparvi on monipäinen, joten sen kaulaa on vaikea katkaista. (Vastarintaa ja vaihtoehtoja, WSOY 2003)
Mikroprosessoreita valmistavan Intelin teettämän tutkimuksen mukaan naiset luopuvat kahdeksi viikoksi mieluummin seksistä kuin internetistä. Kehitys ei kuitenkaan lopu internettiin. Seuraava iso asia on ubiikki. Se tulee latinan ubique-sanasta, joka tarkoittaa ”kaikkialla läsnäolevaa, kaikkialle ulottuvaa”. Ubiikkiyhteiskunnassa kaikki on sidoksissa toisiinsa - televisio, internet, kännykkä, ne ovat kietoutumassa yhdeksi yhteiseksi käyttöliittymäksi.
Eikä tämä tähän jää. Tulevaisuudessa ihmisen elimistökin voidaan integroida ubiikisti. Ihon alle voidaan sijoittaa pienenpieniä tietokonesiruja, joiden avulla pystyy kontrolloimaan omaa terveydentilaansa. Sitten vain katsotaan omalta tietokoneelta, paljonko on verenpainetta ja kolesterolia jne.
kari.naskinen@gmail.com
Ensimmäiseen Turkissa järjestettyyn mäkihyppykilpailuun osallistui myös Anssi Koivuranta. Hän on myös kansainvälisten talousasioiden erikoistuntija. Tämän päivän Helsingin Sanomissa Koivuranta sanoo Erzerumin kaupunkiin rakennetusta hyppyrimäestä, että se on rakennettu kebabeista tienatuilla rahoilla.
Tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaisten sosiaalityöntekijöiden asenteet köyhiä kohtaan ovat tylymmät kuin muissa pohjoismaissa. (STT 28.12.2010)
Paras näkemäni elokuva vuonna 1961 oli Akira Kurosawan Rashomon, paholaisen temppeli (kuva). Kun nyt on loppumassa vuosi 2010, on vuorossa 50. vuosilistan tekeminen, siis vuoden kymmenen parasta elokuvaa.
On taas saatu verokortit ensi vuoden ennakonpidätysperusteista. Kun aikaisemmin syksyllä oli lehdistä luettu viime vuoden verotustietoja, niin yhteenvedoksi pystyin tälläkin kertaa toteamaan, että minä olen raskaammin verotettu kuin esimerkiksi Aatos Erkko ja Harald Relander. Maksan eläkkeestäni veroa 31 prosenttia, mutta Erkko omista tuloistaan vain 28 prosenttia ja Relander 27 prosenttia. Se kuitenkin lohduttaa, että olen veronmaksajana samaa tasoa 31 prosentin Björn Wahlroosin kanssa.
Papit valmistelevat saarnojaan selaamalla Raamattua ja pyrkien sitomaan löydöksensä nykypäivään. Minun raamattuni on jo yli kymmenen vuoden ajan ollut Kristian Smedsin näytelmätuotanto. Pari viikkoa sitten kävin taas vahvistamassa uskoani katsomalla Helsingissä Joel Keskisen monologiesityksen Smedsin rajusta yhteiskunnallisesta näytelmästä Huutavan ääni korvessa. Siksi tämä joulusaarna pohjautuu soveltaen tähän Smedsin näytelmään, joka sai kantaesityksensä Kajaanissa syksyllä 2001.
Kun on julkkis, pitää olla oma kielikin. Parin viime vuoden aikana on ainakin televisiossa näyttäytyvien nuorten kielenkäyttöön tullut erikoinen tapa. Suomen kielen teonsanoja ei haluta taivuttaa oikein, vaan käytetään jonkinlaista stadilaista slangia. Esimerkiksi jyväskyläläinen jääkiekkokommentaattori Sinuhe Wallinheimo (kuva) MTV3:n studiossa sanoo, että Suomen "pitää pelaa paremmin" ja "täytyy hyökkää aggressiivisemmin". Selostajan kanssa touhuava Mika Kortelainen säestää: "suomalaisten täytyy taklaa kovemmin".
Olen nyt viikonpäivät ollut sisällä Twitterissä. Se on samankaltainen systeemi kuin Facebook, mutta eräällä tavalla asiallisempi. Twitterissä ei tarvitse ruikuttaa kenenkään "kaveriksi" pääsemistä eikä myöskään ottaa ketään omaksi kaverikseen. Twitterissä ei lässytetä aivan turhanpäiväisiä asioita, vaan seurataan maailmanmenoa yleisemmällä tasolla. 
Kuntalaki sanoo yksiselitteisesti, että ylin päätösvalta kunnassa kuuluu valtuustolle. Käytännössä näin ei ole. Valtuustoilla ei enää ole edes täyttä budjettivaltaa, jota on hajautettu valtuustotasolta alaspäin, siis kaupunginhallitukselle, lautakunnille ja virkamiehille. Kun Lahden kaupunki kymmenen vuotta sitten perusti ns. sisäisen pankin, delegoitiin sijoitus- ja rahoitustoimen asioista päättäminenkin kaupunginjohtajalle.
Urheiluselostajat Bubi Wallenius ja Niki Juusela ehdottivat, että vuoden parhaan urheilijan valitsisi aina joku yksittäinen asiantuntija, kuten tehdään myös kirjallisuuden Finlandia-palkinnon ja kuvataiteen Ars Fennica -palkinnon kanssa. Jos näin meneteltäisiin, ei tulos olisi sen parempi tai huonompi kuin nykysysteemilläkään, jossa valinnan tekevät Urheilutoimittajain liiton jäsenet äänestämällä.
Kun on nyt muutaman talven kuullut Jarmo Punkkisen (kuva) kommentointia hiihtokilpailuissa, ei enää tänä talvena jaksaisi. Sama koskee muitakin urheilulähetysten ns. asiantuntijakommentaattoreita. Tällainen kommentaattori näköjään tyhjentää itsensä yhden kilpailukauden aikana niin, että seuraavalla kaudella ei ole mitään sanottavaa - paitsi että niitä samoja vanhoja juttuja jauhetaan ja meidän on niitä kuunneltava.
Sekin on nyt kokeiltu, Facebook. Eilen liityin ja tänä aamuna erosin. Erikoinen systeemi. Eilispäivän aikana ehdin päästä mukaan sellaiseen Facebook-kimppaan, jossa olivat lapseni ja pari muuta lähisukulaista. Sitten klikkailin ns. kavereikseni joitakin muitakin, ja päivän mittaan alkoi tulla lisää pyyntöjä päästä kaverikseni. Ei siinä mitään, sehän tuntui hauskalta. Yksi pikkuserkku Kanadastakin oli jo mukana, ja hänelle suunnittelin kirjoittavani jotakin jääkiekosta.
Lahden kaupungin itsenäisyyspäivän vastaanotto Sibeliustalolla jäi minulta kesken, kun jouduin ambulanssikyydillä päivystykseen. Yhtäkkinen humaiskohtaus vei jalat alta. Ensiensiapu oli tasapuolisen hyvää, sillä siitä huolehtivat paikalla olleet alan ammattilaiset, kaupunginvaltuutettu Katja Ilmoniemi (SDP) ja entinen valtuutettu Satu Väihkönen (Kok). Kaupunginsairaalassa lääkäri teki perusteellisen tutkimuksen, sydänfilmi otettiin ym. Ei mitään vikaa. Olisin vielä ehtinyt palata Sibeliustalolle, mutta en voinut, koska olin vetänyt vahingossa solmioni suoraksi, enkä osaa solmion solmua tehdä.
Pelicansin alamäki on jyrkentynyt valmentajanvaihdoksen jälkeen. Mika Toivolan aikana Pelicans voitti 15 ottelustaan 4, tasan pelattiin 4 kertaa ja tappiota tuli 7. Pasi Räsäsen valmennuksessa on 15 ottelusta tullut 3 voittoa ja 12 tappiota. Varsinkin maalinteko on Räsäsen aikana vaikeutunut.
Blogi tulee englanninkielisistä sanoista web (verkko) ja log (lokikirja). Olen nyt kaksi ja puoli vuotta pitänyt tätä omaa blogiani, ja vanhana lehtimiehenä olen huomannut, että juttuni blogissa ovat erilaisia kuin ne olivat lehdessä. Vaikka teen blogikirjoitukseni samoilla periaatteilla kuin lehtikirjoitukseni yli 40 vuoden aikana, on tilanne nyt toisenlainen. Olen havainnut kirjoittavani nyt vapautuneemmin.