torstai 21. lokakuuta 2010

Jääkiekko, ykköslaji

Suomalaista jalkapalloilua kuvaa se, miten meneteltiin Jari Litmasen patsashankkeessa. Ammattilaistaiteilija Satu Loukkolan tekemä luonnos hylättiin ja valittiin tekijäksi harrastelijaveistelijä Reijo Huttu. Tulos on sen mukainen, yhtä tönkkö kuin Stuart Baxterin maajoukkueen esitykset EM-karsinnassa.

Lehtien urheilutoimittajat kuitenkin yrittävät tehdä jalkapallosta jotakin suurta ja ihmeellistä, vaikka siihen ei edellytyksiä näillä leveysasteilla ole. He haluavat esiintyä jalkapalloihmisinä, koska jalkapallo on maailman suurin urheilulaji. Heille jääkiekko on junttien laji, mutta meille penkkiurheilijoille se on ykköslaji.

Jääkiekon SM-liigan runkosarjassa viime kaudella oli yhden sarjakierroksen (7 ottelua) katsojamäärä keskimäärin 34 804. Se oli liigapaikkakuntien asukasmäärästä 1,79 %. Jalkapalloliigassa vastaava katsojaosuus oli 0,93 %. Näitä lukuja korkeammalle päästiin pienten paikkakuntien pesäpallossa: 2,34 %.

Jääkiekon etuna on mm. se, että se kestää myös television. Suomalainen jalkapallo ei. Kun eilen ja toissa päivänä katsoi telkkarista ottelut Real Madrid - AC Milan ja Barcelona - Kööpenhamina, ei enää oikein ole mieltä lähteä katsomaan nollakelissä Suomen jalkapalloliigan otteluita. Jääkiekossa tällainen vertailu on armelias: MM-kisojen ottelut eivät varsinaisesti eroa mitenkään SM-liigan otteluista. Päinvastoin jotkut voivat perustellusti ajatella, että lähdenpä hallille katsomaan tuota mielenkiintoiselta näyttävää urheilulajia.

Se on sitten toinen asia, millä tasolla Suomen maajoukkue pelaa. MM-kullasta on jo 15 vuotta. Viime kevään MM-kisojen aikana valmentaja Jukka Jalonen moitti pelaajiensa huonoa kuntoa, ja tämän vahvistaukseksi maajoukkuepelaaja Mikko Mäenpää paljasti, ettei pysty juoksemaan 12 minuutin Cooperin testissä 3000:ta metriä!

Suomessa jääkiekko on ykkönen siinäkin mielessä, että se on ainoa laji, jossa osataan bisneksenteko. Osataan jo niin hyvin, että alkaa ärsyttää. Muutama vuosi sitten erätaukoja pidennettiin oluenmyynnin lisäämiseksi ja tänä syksynä on jokaiseen erään tullut kaksi mainostaukoa, vaikka Urho-tv ei näihin katkoksiin mainoksia saakaan myydyksi. Kun pelit muutenkin venyvät usein jatkoajan ja rankkarikilpailun takia, muodostuu ottelujen kokonaisaika turhan pitkäksi.

Raha kuitenkin ratkaisee. Jääkiekossa se on viisauden alku. Summat ovat isoja. Kun Lukko viime talvena myi maalivahtinsa Petri Vehasen Venäjälle, hinta oli 800 000 euroa.

Pelaajien palkat ovat korkeat, keskiansio viime kaudella 75 000 euroa. Tällä kaudella ovat isopalkkaisimmat Jokerien Esa Pirnes 350 000, Kärppien Jani Viuhkola 340 000, Kärppien Kamil Kreps 320 000 ja Lukon Kurtis McLean 320 000 euroa. Jalkapalloliigassa kaikkein kovapalkkaisimmat saivat viime vuonna 80 000 euroa, FC Lahden Rafael noin 60 000 euroa.

Junttiudestaan jääkiekko ei tietenkään eroon pääse, ei edes rahalla, siinä jalkapalloväki on oikeassa. Tuorein vahvistus asialle oli Pelicansin pääomistajan ja valmentajan Pasi Nurmisen haastattelu kaupunkilehti Uudessa Lahdessa 6.10., tässä otteita Nurmisen lausunnoista:

”Kyllä mä ihmettelen tätä saatanan SM-liigaa. Kiekotonta pelaajaa ei muka vittu saa estää, mutta joka pelissä meidän kärkikarvaaja otetaan estämällä pois. Aivan vittu käsittämätöntä paskaa. On väärin rangaista meidän taitopelaajaa – ja mä korostan nyt saatana taitopelaajaa.”


Tosin Baxter todisti Unkari-ottelun jälkeen kuuluvansa samaan junttiporukkaan Nurmisen kanssa.

kari.naskinen@gmail.com