Venäläisen Anton Tshehovin (1860 - 1904) mestariteoksen Kirsikkapuiston ensi-ilta Teatteri Vanhassa Jukossa Lahdessa.
Kohtaus 1: Näyttelijä tulee kulissien raosta näyttämölle takaperin, takapuoli paljaana, persreikään on työnnetty heinänkorsi.
Kohtaus 2: Toinen miesnäyttelijä tulee näyttämölle ilman housuja.
Kohtaus 3: Näyttämölle tulee nainen ja alkaa älytön englanninkielinen rokkimusiikki.
Kohtaus 4: Kolme naista alkaa pyöriä toistensa päällä, puhuvat jotain, mutta vuorosanoista ei saa mitään selvää.
Viidettä tshehovilaista kohtausta en jäänyt odottamaan, varttituntia enempää en viitsinyt "näytelmää" katsoa. Vanha Juko on selvästi menettämässä otettaan uuden sukupolven otettua teatterin haltuunsa. Ensimmäinen kerta, kun lähdin Jukosta pois kesken esityksen.
Pannaan tähän vielä teatterin 15-vuotisen historian muistoksi sen kymmenen parasta esitystä:
Jari Juutinen: Kekkonen! eli totuus Suomesta (2002)
Jari Juutinen: Lahti eli totuus Suomesta (2003)
Jari Juutinen: Minä olen Adolf Eichmann (2005)
Mikko Niskanen, Juha Luukkonen: Kahdeksan surmanluotia (2010)
Kristian Smeds: Jääkuvia (2004)
Raija-Sinikka Rantala: Optimisti (2008)
Jarmo Lampela: Tämä hyvä elämä (1997)
Jari Juutinen, Mika Lehtinen: Levolle laske luojani (1999)
Jarkko Mikkola: Hyppää pois, suomalainen huumenäytelmä (2001)
Arto Paasilinna, Kristian Smeds: Jäniksen vuosi (2006)
kari.naskinen@gmail.com