Kaupunginteatterin musikaaliensi-illan jälkeen sanoin Lahden Messut Oy:n toimitusjohtajalle Jussi Eerikäiselle, että kannattaisi houkutella mustalaisleiri messuhalliin, niin pääsisi oikeaan ympäristöön. Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen on teatteria tönköimmillään. Musiikki vielä menettelee, mutta esitys kokonaisuudessaan on kankea.Suurin syy on ohjauksessa ja koreografiassa, jotka on suunnitellut Tiina Brännare. Ei tietoakaan eläväisestä mustalaisleiristä. Kun lavan etualalla kaksi ihmistä keskustelee tai laulaa, koko muu porukka seisoo taustalla kuin kivipatsaat. Vaikka en tunne mustalaisten leirielämää, niin oletan sen olevan muuta kuin rautakankimaista jäykkyyttä.
Muistan hyvin musikaalin suomalaisen kantaesityksen Jyväskylässä 1988. Meno oli vilkasta, ja musiikkinumerot soljuivat sulavana osana näyttämön tapahtumia. Puhumattakaan Emil Lotianun Neuvostoliitossa ohjaamasta elokuvasta (1976), jossa meininki oli yhtä hurjaa kuin Moldovan jalkapallostadionilla, kun Suomi kävi ottamassa selkäänsä EM-karsintaottelussa.
Musikaalin juoni on niin simppeli, että koko esitys pysyy pystyssä tai kaatuu musiikkinumeroiden myötä. Lahdessa kuusimiehinen orkesteri toimii hyvin, mutta varsinkin pääpari laulaa kuin koulun kevätjuhlassa. Sävyjä ei ole - johtuneeko sitten siitä, että sähköinen äänentoisto muuttaa kaiken muusiksi. Äänentoisto oli myös liian kovalla; istuin 15. penkkirivillä ja ainakin sinne ämyrit lykkäsivät ääntä kuin rokkikonsertissa. Juuri tämän takia tuli mieleen, että tällaisiahan ne messu- ja jäähallimusikaalit ovat. Teatteri taas on periaatteessa taidelaitos.
Parhaiten näyttelijöistä onnistuvat ne, joiden ei tarvitse laulaa, paitsi että laulajistakin tekee hyvää työtä teatterin oma näyttelijä Lumikki Kouki (kuva). Hyvää näytelmässä on myös näyttämötekniikka, jota vastikään onkin remontoitu muutamalla miljoonalla eurolla. Lopun taiketemppukin onnistuu erinomaisesti. Minna Välimäen lavastus toimii myös. Sen sijaan Matti Seppänen on suunnitellut mustalaisten puvut överiksi. Ei siellä Moldovan syrjäkylillä varmaankaan sata vuotta sitten kaikki pukeutuneet joka päivä kuin olisivat häihin lähdössä. Kyllähän mustalaiset koreastikin pukeutuvat, mutta ei kai siellä leirinuotiolla aina ykköset päällä istuskella.
kari.naskinen@gmail.com