Kun ihmiset ovat yhteiskunnallisesti aktivoituneet ja alkaneet entistä enemmän käyttää kansalaisille suotuja oikeuksia, on se joillakin tahoilla koettu uhkana. Lahdessakin on lähinnä Kokoomuksen taholta vaadittu, että esimerkiksi kaavavalitusten tekemistä tulisi rajoittaa. Sitäkin mieltä ollaan, että erilaisten kunnallisten aloitteiden tekemiselle olisi asetettava tiukempia suitsia. Perusteiksi sanotaan, että "turhat" valitukset ja aloitteet vain työllistävät virkamiehiä ja hidastavat dynaamista kasvupolitiikkaa.Nykyinen porvarihallitus on tehnyt esityksen asemakaavavalitusten vaikeuttamiseksi tietyin hallintomenettelyin. Lisäksi kiinteistöpohatta Toivo Sukari (Kok) on esittänyt, että valittaja joutuisi maksamaan sakon, jos valitus ei johtaisi mihinkään.
Demokraattisen järjestelmän kannalta tällaiset ehdotukset ovat tylyjä. Kuten Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg on sanonut, hallituksen ja Sukarin esitysten toteutuminen söisi tavallisen kuntalaisen ja maanomistajan oikeusturvaa. - "On tärkeää, että rahasta ei tule kynnystä sille, uskaltaako mennä oikeuteen", sanoo Hallberg.
Kunnallisvalituksista tutkimuksen tehnyt julkisoikeuden professori Eija Mäkinen kirjoittaa Kuntalehden uusimmassa numerossa (5.8.), että valituksilla on merkittävä vaikutus: ne pakottavat kiinnittämään huomiota laillisuuskysymyksiin. Hallberg painottaa sitä, että valitusoikeudella on ennaltaehkäisevä vaikutus, koska se pakottaa huolellisempaan suunnitteluun ja karsimaan epäasiallisia intressejä.
Mahdollisuus tehdä kunnallisvalituksia on oleellinen osa kunnallista itsehallintoa. Valitusmahdollisuus on kuntalaisen tärkeä oikeus valvoa oman kuntansa toimielimiä.
"Oikeusvaltiossa asianosaisella pitää olla oikeus päästä tuomioistuimeen. Tätä perustuslaillista oikeutta ei voida poistaa", sanoo Eija Mäkinen Joensuun yliopistosta.
Eija Mäkisen tutkimuksen tulokset eivät viittaa siihen, että valituksia tehtäisiin runsaasti tai tarpeettomasti.
Kuntajohtajien puheenjohtaja Arto Lepistö haluaisi tiukentaa myös ehtoja valtuustoaloitteiden tekemiselle. Hän vaatii, että tällaisen aloitteen allekirjoittajia pitäisi olla vähintään kolmannes valtuutetuista. Lisäksi hän esittää, että talouspainotteiset aloitteet olisi käsiteltävä aina talousarviokokouksessa. Näin homma hoituisi pois yksinkertaisesti nuijankopauruksella, kuten Lepistö toteaa: "Tällöin lukuisiin aloitteisiin voitaisiin vastata, että talousarvio ei sisällä määrärahoja aloitteen toteuttamiseen" (Kuntalehti 17.6.).
Näin ollaan demokratialta nakertamassa pohjaa alta pois. Kuntaliiton johtavan lakimiehen Heikki Harjulan sanoin tosiasia joka tapauksessa on, että "valtuustoaloite on demokratian työkalu".
Mitähän sanottaisiin, jos joku ehdottaisi, että eduskunta-aloitteiden määrää pitää rajoittaa? Ehkä Sukarin keino olisi, että jokainen aloite maksaisi ja kertyneet varat käytettäisiin Kokoomuksen ja Keskustan vaalirahoitukseen.
kari.naskinen@gmail.com