Naureskeltiin, kun Joensuussa demarien puoluekokouksessa Mikael Jungner julisti SDP:n myös rakkauden puolueeksi. Naurua ja rakkautta maailmassa saisi vain olla enemmän. Tommy Tabermann (kuva) kirjoitti rakkaudesta ja toimi myös SDP:n kansanedustajana. Jos hallitusohjelmissa ja muissa poliittisissa linjanvedoissa noudateltaisiin enemmän Tabermannin linjoja, olisivat asiat paremmin.Opiskelin aikoinaan Tampereen yliopistossa yhtä aikaa Tommyn kanssa. Kolmas läheisessä kaveripiirissämme oli Markku Möttönen, josta tuli toimittaja Yleisradion Keski-Suomen alueradioon. Politiikasta me enimmäkseen keskustelimme, ja välillä kirjoitimme yleisönosastoon SKDL:n piirilehteen Hämeen Yhteistyöhön. Minä kuitenkin jätin opiskelut kesken kevättalvella 1969, kun sain työpaikan SDP:n piirilehdestä Hämeen Kansasta.
Joskus kymmenen vuoden kuluttua tapasin Tommyn Helsingin rautatieasemalla. Kyselin, että mitenkäs sinusta rakkausrunoilija tulikin, kun vallankumoustahan meidän piti tehdä. Tapansa mukaan Tommy naureskeli ja vastasi jotain siihen malliin, että suurinta vallankumousta on rakastaa niin paljon, ettei kenellekään jää aikaa mihinkään muuhun, ei edes vallankumouksen tekemiseen.
Täytyihän minun hyväksyä tuo ajattelu, ja tyytyväinen piti olla tietenkin siitä, että Tommyn ensimmäinen runokirja oli omistettu Rosa Luxemburgille, Saksan kommunistisen puolueen perustajalle.
Kun Tommy Tabermann viime viikolla kuoli vaikeasti sairastettuaan, tuli mieleen, että kyllä Tommy sai rakkausrunoillaan paljon enemmän hyvää aikaan kuin mitä Markku ja minä yhteensä näiden 40 vuoden aikana - Markun ja minun kanssa samaan ryhmään kuuluu tässä mielessä myös opiskelukaverimme Maarit Raunio, Etelä-Suomen Sanomien pääkirjoitustoimittaja.
"Olen sinussa nyt
kuin vesi vedessä,
jo puhkeavat meissä lumpeet."
(Tähtiä kämmenellä, W+G 1977)
kari.naskinen@gmail.com