Ennen esityksen alkua Paavo Honkimäki tulee katsomon eteen ja kertoo joistakin käytännön asioista. Esimerkiksi kännykät pitää sulkea - tämä ei kuitenkaan koske Siemens-puhelimia, koska ne eivät kuitenkaan toimi.Kesäteatterissa on oltava hauskaa. Tänä kesänä on hauskaa riittänyt, kun kelitkin ovat suosineet tätä suomalaisen "taide-elämän" suurta harrastajakatselmusta. Tosin Honkimäen edustama Teatteri Eurooppa Neljä ei ole harrastajateatteri, kuten ei myöskään Ryhmäteatteri, jonka Cyrano de Bergerac -esityksestä Suomenlinnasta tuo kuva on.
Valtaosa kesäteattereista toteutetaan paikallisten harrastelijoiden avulla. Jälki on sen mukaista. Hauskuus ei synny näytelmien sisällöstä, vaan siitä, miten huonosti tutut kyläläiset näyttämöllä esiintyvät. Koska kysymyksessä ovat komediat, täytyy kaiken olla hauskaa, väkisin väännettynä. Jokainen roolihenkilö muokataan sellaiseksi, että pöllömpikin katsoja tajuaa, että tässä on nyt hauska tyyppi. Hauskuutta ja hassuutta voidaan korostaa vaikkapa tekemällä henkilöstä ylilihava paidan alle tungetun tyynyn avulla, ja kompasteleminen on myös takuuvarma naurunsytyttäjä. Pierusta ja muista alapään jutuista lohkominen kuuluu myös asiaan.
Joka kesä olen käynyt katsomassa 5-10 kesäteatteriesitystä, joista valtaosa on näitä kylien puskateattereita, kaikkein halpahintaisinta soopaa. Joka kesä myös sanon, että ei enää ensi kesänä. Jokin kumma vetovoima noilla puujalkavitseillä ja puujalkanäyttelmisellä kuitenkin on, ja taas kierrän kesäteattereita. Ei tulisi mieleenkään lähteä talvella teattereihin katsomaan sellaista soopaa. Eikä kesäteatteriesityksestä viitsi edes väliajalla lähteä pois, koska tekijöiden joukossa on usein tuttuja - mitä sille makkaranmyyjällekin seuraavan kerran nähdessämme sanoisi, jos olisi jättänyt näytelmän kesken.
En siis ole vaatimassa kesäteattereihin Shakespearea tai Beckettiä. Sen sijaan toivoisi, että siitä älyttömästä ylinäyttelemisestä ja ylikarrikoinnista edes vähän luovuttaisiin. Pesäkallionkin Tulitikkuja lainaamassa on paikoin kiusallista katsottavaa älyttömän pöhköilyn takia. Sama koskee Honkalinnaa, jossa ns. näyttelijät ovat varmaankin Päijät-Hämeen huonoimmat. Heinäsuolla taas on viime vuosina erikoistuttu kaksimielisten juttujen kanssa vöyhkäämiseen, ja tämä alkaa jo tuntua kuluneelta. Toisaalta Heinäsuolla pitää aina käydä, koska pitää nähdä, millä tyylillä Heikki Mantere tällä kertaa hyppää näyttämön vieressä olevaan lampeen; vaikka Heinäsuolla esitettäisiin My Fair Lady, siinä mentäisiin uimaan.
Lahden seudun kesäteattereista ykkösenä pysyy Orimattila, jossa nyt esitetään Sirkku Peltolan yhteiskunnallisten komedioiden sarjaa jatkavaa näytelmää Yksiöön en äitee ota! Nimi tosin on kummallinen, koska äiti asuu heti näytelmän alussa tyttärensä yksiössä. Sirkku Peltolan teksti on tutun maukasta, ja ohjaaja Tommi Kainulainen on saanut näyttelijänsä pysymään aisoissa. Varsinaiseen mestarisuoritukseen yltää äiteetä esittävä Markku Pajala.
kari.naskinen@gmail.com