Laakkosen autoliikkeen vieressä Joensuussa on iso ostoskeskus. Kerran autoliikkeen miehet huomasivat, että mitä ihmettä, Reino Laakkonen tuli ostoskeskuksen ovesta alushoususillaan. Laakkosella oli pätevä vastaus ihmettelyyn: "Katohan sielä oli pesulassa erikoistarjous, niin mie jätin housut pessuun."Suurliikemies Reino Laakkonen kuoli neljä vuotta sitten 72-vuotiaana. Hannu Mähösen hänestä tekemä elämäkertakirja on nimeään myöten kuvaus todellisesta nuukailijasta: Turhoo kulunkii. Turhia kulunkeja ei Reino Laakkonen tehnyt. Kirja on täynnä kuvauksia Laakkosen nuukuudesta ja siihen liittyvistä tempauksista. Vaikka Laakkosen autoliikkeet edustavat myös Audeja, ei Reino Laakkonen ollut audimies. Hän ajoi aina pienillä Volkswageneilla, koska "Audi syöpi niin mahottomasti".
Kerran Reino Laakkonen keskeytti palaverinsa Joensuun KOP:n johtajan kanssa. Laakkonen oli katsonut kelloaan ja todennut: "Nyt pittää lähtee äkkiä. Anttilassa on kananmunniin alennusmyynti ja se männöö kohta kiinni."
Aamun lehdestä Laakkonen leikkasi tarjouskupongit talteen. Jos kuponkia vastaan sai alennuskahvia tai jotakin muuta vain yhden kappaleen asiakasta kohti, leikkasi Laakkonen toisesta lehdestä toisen kupongin ja otti jonkun automyyjän mukaansa tarjouksia ostamaan.
Reino Laakkonen oli kova metsämies. Yhdellä reissulla häneltä oli jäänyt limsapullo johonkin taloon; seuraavana aamuna hän soitti talonväelle ja pyysi, että "jos teillä on kaupunkiin assiita, niin voisitta tuuva sen limpparipullon tullessanne".
Talvella 1989 Reino Laakkonen kävi seuraamassa Lahden MM-hiihtoja KOP:n kutsumana. Laakkonen oli vähän myöhästynyt, jolloin kustuvieraille varatut toppatakit olivat jo ehtineet loppua, tai ainakin Reinolle sopiva koko. Kisojen jälkeen Laakkonen soitti useita kertoja pankinjohtajille Lahteen, että jokohan takki kohta tulee, kun sellainen oli luvattu toimittaa Joensuuhun jälkikäteen. KOP sopi Luhdan kanssa, että Laakkoselle tehdään MM-kisatakki erikseen, ja heinäkuussa hän kävi hakemassa takkinsa.
Tarkan markan politiikka tuotti tietenkin tulostakin. Ei tarvinnut pankkiherrojen armoilla olla. - "Aina pittää olla sen verran rahhoo, että voipi maksaa velat pois, jos pankit alakkaa vittuilla."
Autobisneksen lisäksi Laakkosen suku omistaa mm. Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy:n, joka julkaisee sanomalehti Karjalaista. Side tähän yhtiöön syntyi jo sota-aikana, kun Laakkosten poikien isä Tauno Laakkonen oli toimittanut halkoja lehtitalolle. Sen omistaja Kosti Aaltonen oli antanut maksun osana parikymmentä kirjapainon osaketta.
Lehtitalon hallitukseen Reino Laakkonen tuli 1974. Perehtyessään tähän toimialaan häntä ihmetyttivät liian korkeat palkat, ja erityisesti hän kummasteli sitä, "tarvihtooko niitä toimittajjii olla niin mahottoman paljon".
Reino Laakkosen omistajuus lehdessä näkyi kuitenkin parhaiten siinä, että häntä ei juuri löytynyt Karjalaisen sivuilta, ei hyvässä eikä pahassa. Matalaa profiilia Reino Laakkonen piti myös Karjalaisen 130-vuotisjuhlissa. Pari helsinkiläistä johtajaa oli vuolaasti kiitellyt komeista juhlista ja hyvästä tarjoilusta, mihin Reino oli sanonut, että "kiitoksia vuan, mutta millonkahan myö nämäkkii rahat suohaan takasii".
Kirjapaino-omistus lähti siis pienestä osakekaupasta, ja myöhemmin tämä oli yksi Reino Laakkosen isoja toimialueita. Kuollessaan hän omisti noin 80 pörssiyhtiön osakkeita. Suurin omistus oli perunalastuja valmistavan Chipsin osakkeissa. Laakkonen sijoitti Chipsiin, ”koska perunaa on syöty aina, eivätkä venäläiset muuta syökkään, kun niillä ei palijo muuta ole”.
Vuonna 1994 Reino ja nuorin veli Yrjö Laakkonen ostivat Kytäjän kartanon Hyvinkäältä, lääniä lähes 5000 hehtaaria. Hintaa tuli nykyrahassaa yli 12 miljoonaa euroa. Kartano oli tullut kuuluisaksi sen jälkeen, kun sen omistaja Kai Vähäkallio oli kesällä 1972 murhannut kolme luvatta kartanon maille leiriytynyttä nuorta poikaa. Vankilasta päästyään Vähäkallion mielenterveys oli retuperällä ja hän teki itsemurhan. Leski ja kaksi poikaa eivät enää pärjänneet kartanon kanssa, vaan se ajautui konkurssiin.
Muutaman kuukauden vankilarangaistukset saivat myös veljekset Reino, Yrjö ja Erkki Laakkonen. He kärähtivät 1980-luvun puolivälissä, kun eivät maksaneet veroja S-osuuskauppojen säästökassojen maksamista ylikoroista. Säästökassat olivat painottaneet, että toiminta on valtiovarainministeriön alaista eikä korkoja tarvitse ilmoittaa. Tilanne kuitenkin muuttui, kun keskustapuolueen pitkäaikainen valtakausi ministeriössä päättyi; kymmenkunta suurimpia talletuksia tehnyttä tuomittiin.
Pankkimaailma oli Reino Laakkoselle muutenkin tuttu. KOP:n Joensuun konttorin valvojana hänet kutsuttiin tietenkin KOP:n satavuotisjuhliin Finlandia-talolle. Kutsukirjeessä mainittiin tilaisuuden asuksi smokki. Laakkonen meni Joensuussa pankinjohtajan puheille, että kyllä se on pankin asia ostaa hänelle smokki, koska kerran kutsuvatkin ja näin määräävät. Selvisi kuitenkin, että smokki ei ollut pakollinen, joten Reino saattoi mennä juhliin mustassa puvussa.
kari.naskinen@gmail.com