Käy vaaliraha-asiassa miten tahansa, varmaa on, että puolueiden ja yksittäisten poliitikkojen saama vaalirahoitus vähenee, luultavasti paljonkin. Jos vaalijärjestelmä kuitenkin säilyy ennallaan, merkitsee se sitä, että vähävaraisimmilla ja vähemmän tuntemattomilla ei enää ole asiaa sen paremmin eduskuntaan kuin valtuustoonkaan. Vaalirahoituksen supistuessa raha vasta ratkaiseekin. Silloin parhaissa asemissa ovat ne, joilla itsellään on varaa satsata eniten vaalimainontaan ja muuhun kampanjointiin. Toinen hyötyjien ryhmä ovat julkkikset, joilla on etulyöntiasema julkisuudessa.Näin tullaan siihen, että parasta olisi siirtyä ns. pitkiin listoihin. Jokainen puolue asettaisi ehdokkaansa siihen järjestykseen, missä järjestyksessä he menisivät läpi puolueen saaman äänimäärän edellyttämän lukumäärän mukaisesti. Näin kampanjointi muodostuisi puolueidenväliseksi, samalla myös asioidenväliseksi enemmän kuin nyt. Vaalirahoitus hoituisi valtion puoluetuella, jota kasvatettaisiin. Pitkät listat pelastaisivat politiikan suuren rahan vallalta ja hömpältä.
Yksi poikkeus pitkien listojen systeemissä voisi olla se, että järjestettäisiin kuitenkin ”pelastustie” niille ison äänimäärän saaville, jotka eivät puolueäänillä menisi läpi. Jos yksityisen ehdokkaan äänimäärä olisi 6-8 prosenttia koko äänimäärästä, tämä riittäisi valintaan. Tämä auttaisi pieniä, ehkä uusia ryhmiä, joilla kenties olisi yksi vahva ehdokas, mutta ei muita keräämässä ääniä. Tämänkaltainen järjestelmä on käytössä suurimmassa osassa länsimaita, Ruotsissakin.
Yksi vaihtoehtoinen vaalijärjestelmä olisi se, että puolueiden ehdokaslistojen sisällä olisi erillisiä ryhmittymiä, kutsutaan niitä vaikka yhteislistoiksi. Esimerkiksi nuorilla ehdokkailla voisi olla puolueen sisällä oma yhteislistansa. Vastaavanlaisia ryhmiä voisivat olla vaikkapa ”SDP:n ydinvoiman vastustajat”, ”Kokoomuksen Naton kannattajat”, ”Keskustan kaupunkilaiset”, ”Vihreiden fundamentalistit” ja ”Vasemmistoliiton ympäristöväki”. Tällaisten yhteislistojen kautta äänestäjän olisi helpompi löytää omaa ajatteluaan vastaava ehdokas ja uskoa tämän mahdollisuuksiin toisin kuin nykymallissa.
Johan meillä presidentinvaaleissa ovat käytössä pitkät listat. Kukin puolue panee listan kärkeen sen henkilön, joka tulee valituksi, jos puolue voittaa vaalit. Toinen vaihtoehto olisi, että puolueet asettaisivat ehdolle useampia nimiä, ja äänestäjät sitten ratkaisisivat, kenestä tulee presidentti.
Pitkiä listoja vastustetaan siksi, että se lisäisi puoluevaltaisuutta. Toisaalta presidentinvaaleista on ainakin yksi esimerkki, mikä todistaa päinvastaista. Kun sosialidemokraattien presidenttiehdokkaaksi 1994 valittiin Martti Ahtisaari, tämä tapahtui demarien jäsenäänestyksessä. Jos valinnan olisi tehnyt puolueen johto, olisi tämän pitkän listan kärkeen sijoitettu Kalevi Sorsa.
Näin muodostettaisiin pitkät listat muissakin vaaleissa. Jäsenäänestyksillä ehdokkaiden järjestys listalla syntyisi.
Nykyjärjestelmä heikentää vaali vaalilta puolueiden asemaa. Kun puolueiden merkitys vähenee, häviää pohjaa koko demokraattiselta systeemiltä.
Puolueiden on äänikilpailussa otettava listoilleen julkkisehdokkaita, joiden sitoutuminen puolueohjelmiin on hataraa. Kuitenkin politiikkaa on tehtävä eli yhteiskunnan asioita hoidettava tiettyjen periaatteiden, ohjelmien pohjalta.
Kauhukuva on, että meillä olisi Lahdessa 59 kaupunginvaltuutettua kukin omilla ”ohjelmillaan”. Näin se varmaan menisi, jos tyhmältä kansalta kysyttäisiin - puolueet poistettaisiin kokonaan ja äänestettäisiin pelkästään henkilöitä. Sen jälkeen päätöksenteko olisi täysin riippumatonta poliittisista linjanvedoista, niitä ei olisi.
Kun valtuusto sitten päättäisi jostakin asiasta, mutta äänestäjä olisi tyytymätön päätöksen, ei voisi syyttää jotakin poliittista valtuustoryhmää, vaan vastuu hajaantuisi päätöksen tehneille yksityisajattelijoille.
Eduskunnassa näitä yksityisajattelijoita olisi 200. Miten muodostettaisiin hallitus, jos puoluejärjestelmä vähitellen romuttuisi? Ilmeisesti eduskunta äänestäisi ministeri ministeriltä, kenet tehtävään valittaisiin.
Pitkät listat tarjoaisivat mahdollisuuden taistella myös ukkoutumista vastaan. Valtuustoonkin saataisiin enemmän nuorison edustajia, kun heitä asetettaisiin pitkillä listoilla läpimenojärjestyksen kärkipäähän. Sitä vastoin haalitaan ehdokkaiksi urheilijoita (Lahdessa Kokoomus) ja muita turhuuksia.
Jos olisi pitkät listat, äänestettäisiin asiaperustein. Demarit ja Kokoomus ja muut kertoisivat, miten aikovat terveydenhoitoa kehittää, mitä ne ajattelevat kouluverkon järjestämisestä jne. Äänestäjä tekisi valintansa tältä pohjalta, ja jos ei olisi tyytyväinen asioiden hoitoon, antaisi äänensä neljän vuoden kuluttua toiselle puolueelle.
Siis politiikka pelastamaan politiikan ja demokratian. Euroviisu- ja Idols-äänestykset ovat asia erikseen.
kari.naskinen@gmail.com