Lausuntataitelija Antero Mäkelä kuoli pitkäaikaisen sairauden murtamana 26.8. Lahden kaupunginsairaalassa 77-vuotiaana. Diabeteksen takia jouduttiin Mäkelältä amputoimaan toinen jalka, ja viime vuodet hän oli myös sokea. Sotaveteraanien lukemattomissa tilaisuuksissa esiintynyt Mäkelä kuitenkin osasi olla kiitollinen – hän sai elää pitkän elämän, koska sitä ei häneltä väkivalta katkaissut.
Talvisodan syttyessä Antero Mäkelä oli 7-vuotias. Talvisota oli myös hänen sinivalkoisen lausuntaohjelmistonsa keskeisiä aiheita. Vielä viime vuonna hänen voimakastunnelmaisesta Talvisodan tuntoja -lausuntaohjelmastaan tehtiin hienot dvd- ja cd-levyt Isänmaa - suomalaisen sisun sankaritarinoita.
Antero Mäkelän lausujanura oli alkanut jo nuorena, kun hänellä oli ensimmäinen keikkansa Lahden seudun osuusmeijerin piimäjuhlilla 1955. Lausuntaa ja äänenmuodostusta hän oli sitä ennen opiskellut kolme vuotta Viipurin musiikkiopistossa Lahdessa. Lahden konserttitaloa ei ollut vielä rakennettu ja musiikkiopisto toimi Rautatienkadulla vanhaa Kauppahotellia vastapäätä. Opettajana toimi ensin Laina Kalmari ja hänen jälkeensä Kyllikki Krohn. Oman lausuntaensi-iltansa Mäkelä piti 1956, ohjelmassa Juhani Ahoa, Aleksis Kiveä, Eino Leinoa, Toivo Pekkasta ja Unto Seppästä.
Antero Mäkelä oli syntynyt Kalvolassa, mutta jo pienenä hän muutti vanhempiensa kanssa Hollolan Hatsinaan. Viisivuotiaana hän oli oppinut lukemaan.
"Meillä oli vaatimaton koti, mutta kirjoja oli. Jukolan veljeksistä innostuin. Eivät ne asiat niin vaikeita olleet, etteikö niitä jo pienenä poikana olisi osannut ymmärtää. Veljekset lukivat ABC-kirjaa lukkarin koulussa ja minä kotona, ja Männistön muorin kananpesällä kävivät. Kyllä lapsi osaa eläytyä aikuisille tehtyyn tekstiinkin, niin nykyisinkin", sanoi Mäkelä, kun tein hänestä jutun 50-vuotistaiteilijajuhlan alla talvella 2005.
"Aleksis Kiven kuvat ovat selkeitä ja riemukkaita. Kiven tekstissä on henkeä ja tunnelmaa. Kiven tuotanto on seurannut minua noista pikkupoika-ajoista alkaen, ja kyllähän Kivi suuri on."
Kun konserttitalo sitten oli valmistunut, järjestettiin siellä mittava Kivi-ilta. Mäkelä lausui ja paikalla oli mm. Kivi-seuran silloinen puheenjohtaja Paavo Eini.
Läheisestä Kivi-suhteestaan huolimatta Mäkelällä oli ”pinon päällimmäisenä” silti Mika Waltari:
"Kun en koskaan niin paljon Raamattuun ole turvautunut, niin sen on korvannut Waltari. Kun mieltäni on vaivannut jokin sellainen maailman epäoikeudenmukaisuus, johon en ole selitystä löytänyt, olen tarttunut Waltariin."
Iso tekijä Mäkelälle oli myös Väinö Linna. Jo 1950-luvulla Mäkelä esitti Linnan tekstejä WSOY:n kirjaesittelytilaisuuksissa kirjakauppiaille. Hän luki mm. Pohjantähden tekstejä painokoneesta saaduilta liuskoilta ennen ensimmäisen osan ilmestymistä. Linnaan itseensä Mäkelä tutustui Lahden konserttitalossa pidetyssä tilaisuudessa, jossa Linna ja Tuntemattoman sotilaan teilannut arvostelija Toini Havu muka löivät sovinnonkättä. Myöhemmin Mäkelä vieraili myös Linnan kotona Tampereella.
Mäkelän suosikkilistan yläpäässä olivat myös Pentti Haanpää, Veikko Huovinen, Kaarlo Sarkia, Lauri Viita ja Paavo Haavikko. Yhtään ulkomaista kirjailijaa ei Mäkelän listalle mahtunut.
"Minun juureni ovat niin suomalaisissa jalanjäljissä, että en saa pitävää otetta muista kuin suomalaisista. Muut eivät ole suunmukaisia, ovat vieraita", sanoi Mäkelä.
kari.naskinen@gmail.com
Ruotsin ja Suomen yleisurheilumaaottelu eteni ensimmäisenä päivänä aika tasaisesti. Sama tahti on yhteiskunnallisessa kehityksessä. Aikaisemmin molemmissa maissa kehitettiin demarien johdolla hyvinvointivaltiota, nyt molempien maiden porvarihallitukset ovat lähteneet alentamaan palkansaajien veroja, vastaavasti ollaan nostamassa välillisiä veroja, ja tämä systeemi hyödyttää hyvätuloisia.
Tilanteesta Suomessa kertoo nyt se, että tyytyväisiä Vanhasen - Kataisen hallituksen veropolitiikkaan ovat ne, jotka ansaitsevät vähintään 45 000 euroa vuodessa (kuukausipalkka vähintään 3750 euroa). Tämä tulos saatiin Yle Uutisten teettämässä kyselyssä (Taloustutkimus Oy).
Tällainen veropolitiikka lisää entisestään eriarvoisuutta. Valtion taloudellinen tutkimuslaitos on laskenut, miten hallituksen tekemät muutokset vero- ja etuusperusteisiin vaikuttavat tänä vuonna eri tuloluokissa. Kun henkilön tulot ovat 45 000 euroa, on nettohyöty 987 euroa. Vastaavasti 22 000 euron tuloilla hyöty on 410 euroa ja 15 000 euron tuloilla 212 euroa.
Eniten tulot kasvavat toiseksi eniten tienaavan viidenneksen joukossa (+2,1 %) ja vähiten alimmassa viidenneksessä (+0,6 %). Ylimmän viidenneksen nettotulojen kasvu (+1,8 %) jää vähän jälkeen toisesta viidenneksestä, koska tällä ryhmällä on eniten pääomatuloja, eikä niitä koskevia muutoksia ole nyt tehty.
OECD:n raportin mukaan tuloerot kasvoivat Suomessa vuosina 1995 - 2005 erittäin paljon, vain Kanadassa ne kasvoivat enemmän.
Tuoreimman tilaston mukaan Suomessa oli vuoden 2007 lopussa yli 700 000 köyhää. Projektipäällikkö Heikki Viitamäki Valtion taloudellisesta tutkimuslaitoksesta on laskenut, että hallituksen päätöksillä on köyhien määrä kasvanut tänä vuonna 9000:lla. Uusia köyhiä lapsia on nyt 350 ja köyhiä eläkeläisiä 4500.
Matti Vanhanen kävi lauantaina Lahden torilla kehumassa, miten ruuan hinta nyt laskee. Kovastipa laskeekin, sillä ruuan alv-prosentin alentaminen näkyy kauppalaskussa noin neljän prosentin verran. Kahdenkympin ostoslaskussa se on 80 senttiä. Eikä tämäkään ole kuin silmänlumetta; Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Reija Lilja sanoo, että ruuan hinta on ennen tätä noussut lyhyessä ajassa yli neljä prosenttia. Suomessa ruoka onkin viime vuosina kallistunut selvästi eniten OECD-maista.Jos ei oteta huomioon niitä yli 45 000 ansaitsevia, ovat suomalaiset entistä tyytymättömämpiä hallituksen tapaan johtaa Suomea. Erityisesti eläkeläiset arvioivat hallitusta aiempaa ankarammin. Yle Uutisten tutkimuksen mukaan 51 % ihmisistä on tyytymättömiä hallituksen toimintaan taloustilanteen parantamiseksi. Viime vuoden lopulla tyytymättömiä oli 36 %. Noin 60 % pitää hallituksen tapaa toimia taantuman aikana epäselvänä. Viime vuoden lopussa tätä mieltä oli 53 %.
kari.naskinen@gmail.com
Neuvostoliitossa oli erilaisia ministeriöitä noin sata. Yksi niistä oli Kadonneiden junien ministeriö. Sen tehtävänä oli oikaista rautatielogistiikassa tehtyjä virheitä, joiden takia kokonaisia junia yksinkertaisesti katosi. Tällaisista "hauskuuksista" kertoo professori Tauno Tiusanen kirjassaan Elämä rautaesiripun varjossa - toisinajattelijan päiväkirja (Edita, 2009). Tiusanen on juuri eläkkeelle siirtynyt taloustietelijä, jonka erikoisalana on ns. vertaileva taloustiede. Tämä tieteenhaara syntyi kylmän sodan aikakaudella lännessä, ja vertailtavina olivat tietenkin läntinen markkinatalous ja kommunistinen talousjärjestelmä.
Tiusanen sanoo erikoistuneensa vertailevaan taloustieteeseen siksi, että kommunistit olivat julistautuneet maailman parhaiksi talousjohtajiksi. Tiusanen ei tätä oikein uskonut. - "Kommunistisen yksinvallan propaganda perustui väitteelle, että demokratiasta on vapaaehtoisesti luovuttu, koska keskusjohtoinen järjestelmä takaa pitkällä aikavälillä ylivertaisen elintason." Esimerkiksi NKP:n uudessa ohjelmassa 1960 todettiin, että Neuvostoliitto ohittaa USA:n elintasossa vuonna 1970. Samalla ennustettiin, että Neuvostoliitto siirtyy "täyskommunismiin" 1980, jolloin raha poistuu kokonaan; jokainen neuvostokansalainen tekee työpäivän valtiolle ilmaiseksi ja poimii matkallaan kotiin kaikki haluamansa tuotteet valtiollisesta tavaravarastosta ilmaiseksi.
Vertailevan taloustieteen keskeinen tutkimuslaitos oli Glasgowin yliopisto, ja alan paras tieteellinen julkaisu oli yliopiston julkaisema Soviet Studies. Tiusasella oli professuuri Glasgowissa viisi vuotta, minkä jälkeen, runsaat kymmenen vuotta sitten, hän muutti Lahteen aloittaessaan professorina Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa (tuotantotalouden, erityisesti teollisuusyritysten kansainvälisten toimintojen professori). Kutsun professoriksi oli esittänyt yliopiston silloinen rehtori Juhani Jaakkola, joka myös on lahtelainen. Nykyisin miehet tapaavat joko Mariankadun Sinuhessa tai torikahvilassa.
Tiusasen kirja on valaisevaa luettavaa, ja hauskakin. Tiusanen kertoo värikkäästi myös siitä, millaista oli elämä suomettuneessa Suomessa. Tiusasellakin ehti olla kolme omaa "kotiryssää", ja selvää oli, että Tiusanen oli Kokkolan palloseuran (KGB) tiukassa seurannassa. Tiusanen kirjoittaa myös Neuvostoliiton satelliittivaltioista rautaesiripun sillä puolen. Kokemusta Tiusasella on, sillä jo 1966 hän muutti Nürnbergiin, jatkoi sitten Müncheniin, Zürichiin ja Wieniin; rautaesirippu oli vieressä ja sen punaisella puolella Tiusanen vieraili usein tekemässä vertailevaa tutkimustaan. Suomeen Tiusanen palasi 1975, tohtoriksi hän väitteli Glasgowissa 1990.
Tiusanen on kirjoittanut kommunistisista yhteiskunnista yli 20 kirjaa. Otanpa tähän nyt joitakin näytteitä uusimmasta kirjasta:
- Itäsaksalainen trubaduuri Wolf Biermann kutsui Saksaa ihmiskunnan takapuoleksi, joka oli kahteen osaan jaettu. Myös takapuolen peräaukko, Berliini, oli keskeltä halki ja karvoja symboloivalla piikkilangalla ympäröity.
- Berliinin muuri rakennettiin 1961. Siihen käytetyillä rakennusmateriaaleilla olisi voitu rakentaa 20 000 asuntoa valtavasta asuntopulasta kärsivälle kansalle.
- Itäsaksalainen agentti tuli päällikkönsä puheille ja ilmoitti, että edellisenä yönä oli murtauduttu sisäministeriöön. Markus Wolf [Stasin ulkomaanvakoiluosaston johtaja] kysyi huolestuneena, mitä oli varastettu. Alainen vastasi, että kaikki vaalitulokset seuraavien 30 vuoden ajalta olivat hävinneet.
- Miksi kommunistiset poliisit aina liikkuivat kolmisin? Yksi heistä osasi kirjoittaa ja toinen lukea. Kolmas katsoi päälle, että nämä kaksi intellektuellia eivät pakene maasta.
- "Prahan kevään" nimikkeellä tunnettu murros [1968] aiheutti silloisessa Tshekkoslovakiassa hurmoksen, jonka kaltaista olen nähnyt vain suurissa jalkapallokaupungeissa kotijoukkueen voittaessa.
- Jos suomettuneessa Suomessa halusi tietää, mitä maailmalla ei ole tapahtunut, kannatti lukea Tiedonantajaa.
- Suomessa oletettiin, että Neuvostoliitto ei voi hajota, koska sillä on yya-sopimus Suomen kanssa.
kari.naskinen@gmail.com
Jääkiekkoilija Erkki Laine ei ollut taikauskoinen. Hänen pelinumeronsa oli aina 13. Ehkä se olikin hänen onnennumeronsa. Pelipaita ei kuitenkaan ollut Ekillä päällä, kun hän viikonvaihteessa menehtyi veneonnettomuudessa.
Lahden kaikkien aikojen parhaiden jääkiekkoilijoiden listalla Erkki Laine kuuluu aivan kärkeen. Maalintekijänä Laine oli ylivertainen. Hänen kaksi maaliaan Kanadan verkkoonkin olivat osaltaan ratkaisemassa sitä, että Suomi sai ensimmäisen olympiamitalinsa Calgaryssa 1988.
Erkki Laine oli urheilija, joka aina muisti kotikaupunkinsa. Ruotsissa, Saksassa ja Sveitsissä ammattilaisena pelattuaan hän joka kerta palasi Reippaaseen, vaikka tällaiselle maalitykille olisi ottajia SM-liigassa ollut muitakin. Tästä huolimatta hän teki taas sopimuksen Reippaan kanssa, vaikka Lahden jääkiekkoilussa varsinkin 1980-90-luvuilla oli krooninen rahapula – pelaajien palkkasaatavien kanssa oli vähän niin ja näin, ja Laine kyllä tiesi tämän.
”Lahdessa on koti ja vanhat kaverit. Tänne on aina ollut hyvä palata”, sanoi Erkki Laine Iltalehden haastattelussa syksyllä 1992, kun yksi Reipas oli tehnyt konkurssin ja toinen alkoi rimpuilla SM-liigassa.
Laine on Lahden SM-liigatilaston kaikkien aikojen ykkönen pistepörssissä. Kahdeksan liigakauden aikana hän teki Reippaan joukkueissa 185 maalia ja antoi 124 maalisyöttöä (yhteensä 309). Ekin kausikohtainen ennätys oli 41 + 15 = 56; nämä lukemat syntyivät SM-liigassa 1982-83, jolloin pelattiin 36 ottelukierrosta. Tämän ennätyksen rikkoi vasta kaudella 2007-08 Pelicansin Matias Loppi: 18 + 40 = 58, mutta ottelukierroksia oli peräti 56.
Reippaan paras maalintekijä Laine oli neljänä kautena, ja ennätys siis 41 maalia kaudella 1982-83. Pelicansin paras maalintekijä on 2000-luvulla jäänyt kausittain 14-23 maaliin, vaikka otteluja pelataan nykyisin huomattavasti enemmän kuin Laineen aikoina.
Erkki Laine nousi Kiekkoreippaan edustusjoukkueeseen kaudelle 1975-76. Se oli se ikimuistoinen kausi, minkä päätteeksi Kiekkoreipas nousi ”Divarista” SM-liigaan – Erkki Laineen maalilla. Karsintaottelussa oli vastustajana Kärpät. Ottelu pelattiin Oulussa, ja jatkoajalla Eki iski ratkaisukiekon lähes siniviivalta maaliin Ari Hellgrenin längistä.
Se oli epätyypillinen maali Laineen tekemäksi. Hän ei ollut kova lämärienvetäjä, vaan suurin osa hänen maaleistaan syntyi rannelaukauksilla tai taiturimaisesti aika läheltä maalia.
”Pahimpia vastustajia, mitä minulla on koskaan ollut”, sanoi maalivahti Jukka Tammi tämän päivän Ilta-Sanomissa.
Taitokiekon edustajana Erkki Laine oli parhaasta päästä. Pelaajauransa loppuvaiheissa hän jo muutaman kerran otti kantaa siihen, että taitokiekkoa oltiin hävittämässä ”kahvaamisen” ja muiden epäpuhtaiden pelitapojen takia. Mikään omien mielipiteidensä julistaja Laine ei kuitenkaan ollut, eikä muutenkaan tehnyt itsestään numeroa.
A-maaotteluita Laine pelasi 64. Ulkomailla hän pelasi Leksandissa, Färjestadissa, Berliinissä ja Davosissa. Kun mukaan lasketaan kaikki nämä sekä Reippaan edustusjoukkueen ja A-maajoukkueen pelit (798), saadaan Laineen pistepörssilukemaksi 517 + 302 = 819. Ruotsin Elitserienissä Erkki Laine saavutti kaksi mestaruutta (Färjestad 1986 ja 1988) ja voitti maalikuninkuuden kaksi kertaa.
kari.naskinen@gmail.com
Vaalirahoituskähinässä on ollut tyypillistä, että yhdelle ja samalle asialle on saatu monessa tapauksessa erilaisia selityksi. Niin on myös käynyt, että muisti on palautunut "vähitellen". Otetaan nyt tuoreena esimerkkinä Kokoomuksen vaalipalatsi Lahden torilla viime syksyn kunnallisvaalien alla:
Hankkeen pääorganisaattorina toiminut yrittäjä Pasi Tinnilä kertoi Uudessa Lahdessa 10.9.2008, että "rahoittajina on ollut 15 lahtelaista yritystä ja 10 tavarantoimittajaa, jotka ovat toimittaneet tavaroita nettohinnalla. Jokaisen lahjoituksen arvo on ollut alle 1700 euroa, joten sitä ei tarvitse ilmoittaa."
Eilen 24.8.2009 Kokoomuksen kunnallisjärjestön puheenjohtaja Reijo Mäki-Korvela sanoi Etelä-Suomen Sanomissa, että järjestön suurin yksittäinen menoerä kunnallisvaaleissa kohdistui torin vaalimökkiin, joka tuli maksamaan puolueelle 7000 euroa.
"Maksoimme mökistä sen omistajalle täyden vuokran, samoin toripaikasta kaupungille", sanoi Mäki-Korvela.
kari.naskinen@gmail.com
Kun Mikkelin kaupunginjohtajana 12 vuotta ollut Jyrki Myllyvirta haki Lahden kaupunginjohtajaksi, hän sanoi, että "en pitäisi epälojaalisena, jos ihminen näin pitkän työrupeaman jälkeen harkitsee jotain uutta" (ESS 11.3.2007). Nyt Myllyvirta hakee pois Lahdesta kahden vuoden työrupeaman jälkeen - ei ole sitoutuminen järin suurta.
Perimmäinen syy Myllyvirran poislähtöhaluun lienee kuitenkin se, että kuntatalous on nyt painunut historiallisen vaikeaan tilanteeseen, ja painuminen vain syvenee ensi vuonna. Kaupunginjohtajan hommat eivät herkkua ole. Tosin näistä samoista asioista on kysymys Kuntaliitossa, joka on kuntien edunvalvontajärjestö. Se ei kuitenkaan ole samalla tavalla uppoavassa veneessä kuin yksittäiset kunnat tällä hetkellä.
Kunnat ovat ajautuneet yleisen laman seurauksena vaikeuksiin, joita Myllyvirran oman puolueen valtiovarainministeri Jyrki Katainen ei yhtään helpota. SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen vaati jo viime syksynä valtiolta 600 miljoonan euron lisäpottia kuntien valtionavustuksiin, mutta Katainen kieltäytyy edelleen, koska hänen mielestään kuntien talousvaikeudet ovat niiden itsensä aiheuttamia. Jos Jutta Urpilaisen ehdotus hyväksyttäisiin, se tietäisi Lahdelle 10-12 miljoonan euron avustusta valtiolta. Tämä summa jos saataisiin, ei Lahdessa tarvitsisi pohtia veroprosentin nostamista 19:sta 19,5:een.
Kuntien itsensä aiheuttama? Lyhyen kommentin tähän antoi Kuntien takauskeskuksen toimitusjohtaja Heikki Niemeläinen:
"Kuntatalouden huononeminen ei johdu kunnista, vaan siitä, että kuntatalous on toimeksiantotaloutta" (HS 8.8.). Valtio määrää, mitä palveluita kuntien on asukkailleen järjestettävä, mutta ei anna riittävästi rahaa.
Valtio väistää törkeästi vastuutaan, sillä jo perustuslain mukaan julkinen hallinto eli valtio ja kunnat ovat yhteisvastuullisesti velvollisia huolehtimaan perusoikeuksien toteutumisesta. Erityislaeilla nämä tehtävät on siirretty kuntien tehtäviksi, mutta ei valtio voi kuitenkaan rahoitusvastuustaan luistaa, jos tilanne kunnissa menee mahdottomaksi. Vanhasen - Kataisen hallitus ei perustuslakia noudata.
Vasemmistoliiton uusi puheenjohtaja Paavo Arhinmäki kävi tänään Lahden satamassa puhumassa. Hän kertoi olleensa eilen Vihdissä, jossa käydään kunnallisvaalikampanjaa uusittavien vaalien takia.
"Kokoomus oli Vihdissäkin Kataisen johdolla pitämässä toivotalkoitaan, kävivät kävelyttämässä vanhainkodin asukkaita. Tätä on Kokoomuksen politiikka: käydään yhtenä aamupäivänä vuodessa kävelyttämässä vanhuksia, ja samanaikaisesti tehdään politiikkaa, jolla supistetaan kuntien mahdollisuuksia hoitaa vanhuksia. Seuraavat neljä vuotta Vihdin vanhuksetkin joutuvat katselemaan seiniä, kun ei ole tarpeeksi hoitohenkilökuntaa kävelyttämään; Kokoomuksen toivotalkooväki tulee taas neljän vuoden kuluttua", sanoi Arhinmäki.
Takaisin Myllyvirtaan. Olisi pettymys, jos Myllyvirta lähtisi. Lahti joutuisi taas johtajuuskriisiin. Siitä olisi kysymys, jos kaupungin poliittinen organisaatio näinä hankalina aikoina olisi taas kyynärpäitä myöten samassa tilanteessa kuin 2-3 vuotta sitten. Juuri kun Myllyvirta on päässyt kunnolla sisään Lahden kuvioihin - ja on hoitanut tonttinsa hyvin - olisi harmillista, jos taas pitäisi alkaa kaikki alusta jonkun keltanokan kanssa. Uusi kunta -hankkeen kannaltakin olisi myönteinen asia, jos Myllyvirta olisi mukana vetämässä sitä, koska hänellä on kokemusta vastaavanlaisesta, onnistuneesta operaatiosta Mikkelin seudulta.
kari.naskinen@gmail.com
Berliinin MM-kisoissa on ollut suomalaisia urheilijoita, joiden ainoa tarkoitus on ollut "oman juoksunsa tekeminen". Mitä tällaisilla on kisoihin asiaa? Kilpailuihin pitää aina mennä kilpailemaan toisia vastaan, tavoitteena voitto tai ainakin mitalisija tai pistesija. Jos kisojen tarkoitus olisi vain vertailla näiden "omien juoksujensa tekijöiden" aikoja, niin yhtä hyvin tälaiset kisat voisi järjestää helpommin: jokainen juoksisi "oman juoksunsa" kotonaan ja ilmoittaisi tuloksensa kansainväliselle liitolle, joka sitten jakaisi mitalit parhaille.
Ei MM-kisoja järjestetä sen takia, että Jukka Keskisalo (kuva) tai Jarkko Kinnunen pääsisi tekemään omia ennätyksiään. MM-kisoihin mennään kilpailemaan muiden kuin itsensä kanssa.
Keskisalo oli Berliinissä typerin esimerkki tästä. Jättäytyi heti muiden juoksijoiden taakse, kohta eroa oli kymmeniä metrejä, mutta valmentajat, tv-selostajat ja juoksija itse olivat pelkästään tyytyväisiä, koska kierrosajat olivat sitä mitä pitikin tässä Keskisalon "omassa juoksussa". Harjoitelkoon kotonaan.
P.S. Juoksua ei tehdä, vaan juostaan.
kari.naskinen@gmail.com
Kokoomusta ei maailmanmeno hätkäytä. Vaikka viime aikojen tapahtumat ovat todistaneet, että säätelemätön markkinatalous on kriisiherkkä ja tarvitsee avukseen valtiollisia toimia, pyrkii Kokoomus Suomessa eroon valtion omistamista yhtiöistä. Tuoreimmillaan Stora Enson ja VR:n tapaukset todistavat, että Kokoomus ei välitä pätkääkään siitä, mitä tapahtuu - pääasia, että valtionyhtiöt leimautuvat kaikkein törkeimmiksi työnantajiksi. Näin tehdään samalla omaa vaalipolitiikkaa: katsokaa nyt, hyvät ihmiset, millaisia nämä vasemmiston hyysäämät valtionyhtiäöt ovat, ei tällaisia tarvita, kun ne eivät edes pidä työntekijöistään huolta.
Sosialistit ovat 150 vuotta tienneet, että tuotantovälineitä on pidettävä kansallisessa omistuksessa. Ei välttämättä kaikkia, mutta niin, että suhdanteille herkkä markkinatalous ei pääse häiriötilanteissa romuttamaan työelämää sillä tavoin kuin juuri nyt Suomessa tapahtuu. Muutkin ovat huomanneet, että kun valtio on mukana isoissa yhtiöissä ainakin strategisella osuudella, tämä säätelee ja samalla rauhoittaa markkinoita. Suomessa Kokoomus ajattelee toisin. Valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Jyri Häkämies (kuva) ei pane tikkua ristiin, kun valtion yhtiöt heittävät tuhansia työntekijöitään pihalle ja aiheuttavat joillekin paikkakunnille hirveitä katastrofeja.
Jos valtiovalta haluaisi, se pystyisi milloin tahansa estämään mitä tahansa omistamissaan yhtiöissä. Kokoomus ei kuitenkaan halua. Eikä näköjään Keskusta uskalla puuttua asiaan, vaikka VR:n ja Stora Enson joukkoirtisanomiset eivät mitenkään ole linjassa heikon pääministerin Matti Vanhasen vaatiman työurien pidentämisen kanssa.
Häkämiehen ja Kokoomuksen strategia joka tapauksessa toimii: nyt kaikki näkevät, että valtio on kelvoton työnantaja, ja kannattaa äänestää vain Kokoomusta, koska sen ohjelmassa on valtion omistuksen hävittäminen kaikesta yritystoiminnasta.
kari.naskinen@gmail.com
Populaarikulttuurin ja ihmisten käyttäytymisen tutkija Markku Koski kirjoitti Etelä-Suomen Sanomissa (18.8.) siitä kovaäänisestä melskaamisesta ja huutamisesta, mitä ympäristömme on täynnä:
"Nykyään suomalainen huutaa, siis muuallakin kuin metsässä. Ruben Stiller huutaa, radiojuontajat, ostos-tv:n ja ruutuvisojen helppoheikit ja iisilissut huutavat. Ravintoloissa huudetaan toisten päälle, urheiluselostajat, räppärit ja hevilaulajat eivät muuta teekään kuin huutavat."
Urheilukilpailuissa yleisön pitääkin huutaa, mutta nykyisin varsinaisia huutajia ovat urheilijat itse. Varsinkin heittolajien urheilijat, sekä miehet että naiset, huutavat kuin viimeistä päivää. Tässä ei kuitenkaan ole kysymys huutamisesta ja meluntuottamisesta sinänsä, vaan siitä, että urheilija haluaa kaiken huomion kohdistuvan itseensä. Oman suorituksensa jälkeen urheilija karjuu eläimellisesti ja vaatii huomioita osakseen - "vittu vittu perkele vittu näittekö mitä tein".
Urheilija ajattelee, että juuri hänen pitää nyt olla kaiken keskipisteenä. Tätä kuvaa se, että urheilija panee käden korvalleen ja antaa ymmärtää, että hän ei oikein saa tarpeeksi kannustusta. Tyypillisenä esimerkkinä kiekonheiton Berliinissä voittanut Robert Harting, jonka mielestä MM-kisayleisö ei riittävästi hurrannut hänelle.
Markku Koski sanoi, että "huutamisesta ei kuulu välttämättä edes ääntä, myös kirjoitus voi huutaa ja melskata". Myös ilmeet ja eleet voivat melskata. Tästä taas on esimerkkinä Usain Bolt, maailman paras yleisurheilija tällä hetkellä, mutta henkiseltä kehitykseltään kaukana Tyson Gayn perässä. Suomalaisista bolttimaista oman itsensä korostamista harrastaa eniten Tommi Evilä.
Oman huutajien ryhmänsä muodostavat ne tenniksenpelaajat, jotka jokaista lyöntiöön voimistavat kovaäänisellä ähkäisyllä. "Tämä on minun tapahtumani, minä teen mitä minä haluan", ajattelevat nämä Wimbledonin älykääpiöt.
Milloinhan muuten urheiluruutujen ja sellaisten toimittajat Suomessa huomaavat, että Wimbledon ei ole "Vimpeldon"? Entä milloin kaiken tietävä hienohelma Tapio Suominen malttaisi jättää selostukset Antero Mertarannalle - voisi keskittyä enemmän kaljunsa ja korvarenkaittensa kiillottamiseen.
kari.naskinen@gmail.com
Berliinin satanen oli ainutlaatuinen kilpailu. Ainoa kerta yleisurheilun historiassa, kun jo ennen kilpailua on tiedetty, että nyt syntyy uusi maailmanennätys. Tämäniltaisissa 200 metrin välierissä nähdään, tuleeko sama toistumaan huomenna torstaina loppukilpailussa. Todennäköisesti esitys jatkuu.
Usain Boltin juoksu 100 metrin finaalissa näytti siltä, että vieläkin on varaa parantaa. Mikähän se raja on? Nyt Bolt teki ME-tulokseen suuremman parannuksen kuin siihen on koskaan aikaisemmin tehty sähköajanoton aikana (vuodesta 1968): 0,11 sekuntia; tätä ennen suurin parantaja oli Maurice Greene vuonna 1999: 0,05.
Vielä tuosta Boltin ajasta lähtee paljonkin, kunhan esimerkiksi tuuli on kohdallaan. Nyt myötätuulta oli 0,9 m/s, mutta säännöt sallivat myötätuulen olevan maksimissaan 2 m/s. Tuulella on merkityksensä, mistä kertoo sekin, että maailmanennätystä ei koskaan ole tehty vastatuuleen.
Ihmisen fyysiset rajat alkavat kuitenkin muuten tulla vastaan. Tuskin satasta pystyy alle 9 sekunnin juoksemaan. On otettava huomioon, että jalkojen on kuitenkin joka askeleella käytävä maassa. Vaikka Boltin meno on kuin matalalentoa, niin matkantekoa "hidastaa" se, että 41 kertaa matkan aikana jalka käy maassa (0,08 sekuntia/kerta).
Boltin huippunopeus on noin 45 km/t. Sen hän saavuttaa 60-80 metrin kohdalla. Tällä nopeudella ihminen ei vielä ole evoluutioporukkamme nopeimpia alkuunkaan. Maassa liikkuvista nopein on gepardi 120 km/t. Muita hyviä menijöitä ovat esimerkiksi antilooppi 85 km/t, englanninvinttikoira 80 km/t, leijona 80 km/t, strutsi 80 km/t, jänis 75 km/t ja emu 65 km/t. Ravihevonenkin juoksee Jokimaalla yli 50 km/t, mutta laukkaamalla hevonen pääsee lähes 90 km/t. Vedessä nopein on purjekala 110 km/t ja ilmassa muuttohaukka, joka pystysuorassa syöksyssä tulee maata kohti melkein 400 km:n vauhdilla.
Se on yllättävä tieto, että vaikka norsu häviää niukasti Boltille, niin Kalevan kisoissa norsu olisi loppukilpailussa (40 km/t).
kari.naskinen@gmail.com
Tämän päivän Etelä-Suomen Sanomissa on ruma kuva Aino-Kaisa Saarisesta. Rumaksi kuvan tekee hiihtäjän pusero, joka on yläosastaan peitetty tökeröillä sponsoreiden liikemerkeillä. Nykyisin urheilijat eivät voi syödäkään kuin lippalakki päässä, koska milloin tahansa voi joutua kuvattavaksi ja silloin on lätsässä olevan mainoksen näyttävä.
Onneksi kansanedustajien ja kaupunginvaltuutettujen ei toistaiseksi tarvitse menetellä yhtä hölmösti. Poliitikkojen tukemisesta pitää joka tapauksessa tehdä nyt selvät säännöt, ja sellaiset, ettei jää mitään harmaalle alueelle. Turha on pohtia sitä, onko yksittäisen tukisumman ilmoittamisraja 1700 vai 2000 euroa - ainoa oikea tapa olisi noudattaa tässäkin nollatoleranssia eli kaikki tuet julkisiksi.
Tuollainen parin tonnin raja on muutenkin turha, sillä sitä voidaan kiertää monella tavalla. Lahdessakin on monta firmaa, joilla on useita tytäryhtiöitä. Kun tällaisen firman emoyhtiön johtaja päättää tukea jotakin poliitikkoa vaikkapa kymppitonnilla, hän ohjaa rahat pieninä summina eri tytäryhtiöittensä kautta, eikä ilmoitusvelvollisuus täyty.
Aina ei ole edes kysymys rahasta, kun jo riippuvuus syntyy. Kun poliitikko kuuluu tiettyyn hyvä veli -piiriin, niin ei siinä piirissä veljeä jätetä, ei kunnan kaavoitusasioissa eikä muissakaan. Kun saa joka joulu hyvä veli -konjakkipullon ja kesällä nautitaan hyvä veli
-rapuillallinen, eivät laskennalliset etuisuussummat ole lopultakaan kovin isoja, mutta riippuvuus on syntynyt.
Varsinkin pikkupoliitikoista on hienoa kuulua tällaisiin "verkostoihin". Hivelee itsetuntoa, kun tuntee olevansa jonkun yritysjohtajan kaveri näennäisesti. On polleeta kehaista muille, että oltiin tuossa Kempin Pertsan (nimi keksitty) kanssa matsia katsomassa aitiossa tai Paanasen Jaskan (nimi keksitty) kanssa Jazztorilla, oli siellä Heikkilän Tanekin (nimi keksitty).
Lahden kaupunki on aikeissa kieltää kaikenlaisen vaalirahoituksen omistamiltaan yhtiöiltä. Hyvä niin, mutta miten on yhtiöiden muunlainen sponsorointi? Kyseenalaista on esimerkiksi Lahti Energia Oy:n urheilusponsorointi. Se tukee ainakin FC Lahti Oy:tä, Pelicans Oy:tä ja Namika Lahti ry:tä yhteensä yli 100 000 eurolla (arvaus). Eivät kaikki sähkölaskunmaksajat ole sitä mieltä, että näin pitää menetellä. Jotkut haluaisivat, että energiayhtiön ylimääräisiä rahoja ohjattaisiin muillekin järjestöille, ja varsinkin niin, että tukea saisivat muutkin kuin urheilun parissa toimivat yhtiöt.
Energiayhtiön taholta valitetaan jatkuvasti sitä, miten se on talousvaikeuksissa kaupungin kassaan vuosittain tuloutettavien rahojen takia. Ensin pitäisi lopettaa tuollainen valikoitu sponsorointi.
Jos kaupunki haluaa sponsoroida seuroja normaalien toiminta-avustusten lisäksi, näistä asioista pitäisi päättää kaupunginvaltuustossa.
kari.naskinen@gmail.com
Lahden edellinen kaupunginjohtaja Tarmo Pipatti hehkutti kerran yhdessä seminaarissa OECD:n aluekehityskomitean raporttia, missä Lahden seutu oli merkitty kuuluvaksi Helsingin metropolialueeseen. Nyt Lahden kaupungin strategiapäällikkö Santtu von Bruun ennustaa, että Suomessa on noin 20 vuoden kuluttua vain 5-7 elinvoimaista suurta kaupunkiseutua. Ne syntyvät sinne, missä on osaavaa työvoimaa ja vetovoimaiset markkinat, ja jossa hallitaan globalisaation mukanaan tuomat muutokset. Lahden seutu kuuluu tähän elinvoimaisten ryhmään vain sillä edellytyksellä, että se on osa pääkaupunkiseudun metropolialuetta.
Santtu von Bruun toimi ennen Lahteen tuloaan Kuntaliiton tulevaisuustutkijana ja kaupunkipolitiikan erityisasiantuntijana. Kuntalehden uusimmassa numerossa hän esittelee ajatuksiaan uudenlaisesta Suomesta. Hän ei puhu kuntaliitoksista, vaan verkostoista. Lahden olisi päästävä mukaan siihen kaikkein tärkeimpään verkostoon, jonka maantieteellinen säde Helsingistä katsoen olisi reilut sata kilometriä. Tämän alueen sisälle mahtuisivat Lahden lisäksi myös Hämeenlinna, Kotka ja Salo.
"Suomi tarvitsee skaalaetuja ja verkostometropoli olisi keino näyttäytyä suurempana kuin olemme. Verkostometropoli olisi keino koota eteläisen Suomen voimavarat", sanoo von Bruun.
Samaa mieltä on jo pitkään ollut aluemaantieteen professori Perttu Vartiainen: Helsinki lähikaupunkeineen ja -kuntineen muodostavat liian pienen yksikön eurooppalaisessa mittakaavassa. Ovat liian heikkoja tuottamaan tulevaisuuden megaluokan päätöksiä. Helsingin metropolialueen kartta tulisi piirtää uusiksi. Idässä alue ulottuisi Kotkaan, lännessä Hankoon ja pohjoisessa siihen kuuluisivat koko Päijät-Häme ja Kanta-Häme.
Lahden kannalta OECD:n, von Bruunin ja Vartiaisen näkökulma on oikea. Jos Lahti haluaa olla mukana kunnon eurooppalaisessa kehityksessä, on liittouduttava kaikessa mahdollisessa Helsingin kanssa, koska se on Suomen napa, ainoa edes jonkinlainen metropoli näillä Euroopan takamailla.
Isot asiat ratkaistaisiin metropolin keskuspaikoilla, mutta terveyskeskuksista, katujen asvaltoinnista ja muista pienemmistä asioista päätettäisiin paikallisemmin. Näinhän se isommassa mittakaavassa menee jo EU:ssa. Linjat vedetään Brysselissä ja tilpehööritason asioista päättävät kunkin jäsenmaan eduskunnat. Motkotusta tulee kansalaisilta, mutta näin se paremmin toimii. Vahva EU on Euroopan ainoa mahdollisuus pärjätä maailmassa. Vahva Helsinki on Suomen ainoa mahdollisuus pärjätä Euroopassa.
Kuntalehdessä (6.8.) on sopivasti myös katsaus 40 suurimman kaupunkiseudun kehitystilanteeseen. Kun indikaattoreina ovat väestönkasvu, työttömyysaste ja rakennuslupien määrä, ovat parhaissa kehitysasemissa alkuvuoden tilanteen mukaan Porvoon ja Helsingin kaupunkiseudut. Lahti saa indeksiluvun, joka on taulukon puolivälin alapuolella. Kaikkein huonoimmat kaupunkiseudut näillä mittareilla mitaten ovat Varkaus, Savonlinna, Kajaani, Joensuu ja Imatra.
kari.naskinen@gmail.com
Lahden teknisen- ja ympäristötoimialan hallintojohtaja Jouko Seppälä sanoi eilen Lahden Radiossa, että sotaveteraanien ilmaisliput ja tämän kuun alussa voimaan tulleet opiskelijoiden halvemmat bussiliput poistuvat vuodenvaihteen jälkeen. Myös kaupunkilipun hinta nousee viisi euroa.
Onko Seppälä ollut haastattelua tehtäessä kännissä tai jotakin muuta vastaavaa? Seppälän mainitsemista asioista ei nimittäin päätä Seppälä eikä kukaan muukaan virkamies. Nämä asiat kuuluvat kaupungin tekniselle lautakunnalle ja kaupunginvaltuustolle.
Vai onko kysymys siitä, että teknisen viraston virkamiehet uhkailevat ja kiristävät? Seppälän mukaan rahaa ensi vuodelle on 800 000 euroa vähemmän kuin tänä vuonna. Kaupungin ensi vuoden talousarviota ei kuitenkaan vielä ole tehty.
Seppälän möläytys on törkeää taktikointia. Kaupungin kaikki hallintokunnat joutuvat säästökuurille, mutta ei ole Seppälän asia lähteä uhkailemaan juuri sellaisella asialla, mistä kaupungin päättäjät ovat saaneet eniten kiitosta pitkiin aikoihin. Lahden sisäisessä linja-autoliikenteessä otettiin 1.8. käyttöön uusia, kaupungin tukemia lipputuotteita. Sisäisessä liikenteessä on nyt tasataksa eli koko kaupungin alueella on sama matkan hinta: myös Ahtialaan pääsee samalla kertamaksulla (2,90 euroa, ennen 3,40 euroa) ja samanhintaisilla sarjalipuilla kuin tähän asti muualle kaupungin alueelle. 40 matkan sarjalippu maksaa 77,70 euroa ja 20 matkan sarjalippu 38,90 euroa. Käytettävissä on edelleen myös edullinen 30 päivän lippu (53 euroa), joka oikeuttaa rajattomaan määrään matkoja 30 päivän aikana.
Nuorison (12-19-vuotiaat) ja opiskelijoiden käytettävissä on 90 päivää voimassa oleva 40 matkan lippu, jonka hinta on 50 euroa eli yhden matkan hinta on 1,25 euroa. Lasten lipun alaikäraja nousi neljästä seitsemään vuoteen.
Seuraavan vaiheen pitäisi olla, että eläkeläiset päästettäisiin matkustamaan lasten lipulla, tai mieluummin ilmaiseksi.
Kaupungin tavoitteena on valtuuston hyväksymän strategian mukaisesti panostaa joukkoliikennejärjestelmän kehittämiseen ja matkustajamäärien kasvuun, mikä mahdollistaisi taas palvelutason parantamisen. Seppälä ei ole perehtynyt kaupungin strategiaan.
kari.naskinen@gmail.com
"
Yhdysvalloissa kansa on raivoissaan siitä, että pankkiirit korjaavat voitot ja käärivät ylisuuret palkkiot taskuihinsa." (HS 9.8.)
Suomessa järjestelmä on demokraattisempi. Osa yritysten voitoista ohjataan Kokoomukselle ja Keskustalle, jolloin ne palautuvat hyödyttämään meitä kansalaisia. Nyt vain pitäisi täydentää tavaroiden tuoteselosteita niin, että ostaja tietäisi, mille puolueelle osa hänen maksamastaan tavaran hinnasta ohjautuu. Kun esimerkiksi käy ostoksilla Tarjoustalossa, tulisi vessapaperipakkauksen tuoteselosteessa olla prosenttijakauma siitä, miten puoluetuki jakautuu. Saman pitäisi koskea Iskun pöytiä, Kempin hitsausvehkeitä, Oilonin öljypolttimia, Sinuhen pullia, Stalan tiskipöytiä, Etelä-Suomen Sanomien tilausmaksua jne. Osaisi välttää, jos poliittinen tuoteseloste ei tyydyttäisi.
Tarjoustalon omistaja Kyösti Kakkonen on sanonut, että yritysten lahjoittaessa rahaa puolueille on kysymys "maksullisesta arvovalintavaikuttamisesta". Eivät ne huvikseen vaalirahoitusta jakele. Kun Sampo, osaksi valtion omistama vakuutusyhtiö, sponsoroi Kokoomusta 125 000 eurolla, oli Sammon hallituksen puheenjohtajalla Björn Wahlroosilla samat ajatukset kuin Kakkosella: "Yritykset eivät ole hyväntekeväisyysorganisaatioita", sanoi Wahlroos viime vuonna Mainontapäivän tilaisuudessa Helsingissä. Vaikuttamisesta kysymys on.
Tuttu asia tämä on Lahdessakin. Kun 15 lahtelaista yritystä antoivat Kokoomukselle viime kunnallisvaalien alla torille pystytetyn lasipalatsin, sanoivat yrittäjät, että "mukaan lähteneet lahjoittajat haluavat positiivisia päätöksiä. - - - Sen minkä kunnallispolitiikkaan panostat, saat takaisin." (Uusi Lahti 10.9.2008) Käytännön esimerkkinä yrittäjät mainitsivat toriparkkihankkeen, jonka osalta he odottavat nyt Kokoomukselta myönteistä kannanottoa.
Törkeintä tässä tuoreimmassa vaalirahapaljastuksessa on, että Kokoomusta ovat rahoittaneet myös valtionyhtiöt. Valtion omistamia yhtiöitä pyöritetään veronmaksajien rahoilla, ja sitten kun voittoa syntyy, siirretään osa voitoista Kokoomukselle.
kari.naskinen@gmail.com
YLE Uutisten teettämän mielipidekyselyn (Taloustutkimus Oy) mukaan suomalaiset haluaisivat kohdistaa verotaakkaa nykyistä enemmän varakkaille ja hyvätuloisille. Myös hyvätuloiset hyväksyvät sen, että kansalaisia verotetaan tulojen mukaan. Tutkimustulos on selvä: hyvätuloisten ja paljon pääomaa hallitsevien veroja halutaan korottaa.
Kansalaismielipide ei siis vastaa nykyisen hallituksen eikä varsinkaan Kokoomuksen veropolitiikkaa, jonka lähtökohtana on pyrkimys mahdollisimman kattavasti tasaveroon. Kokoomukselle tämä on ideologinen linjaus: kaikkien pitäisi maksaa veroja saman pidätysprosentin mukaan, koska nykyinen progressiivinen tulovero sortaa rikkaita. Tätä linjaa vetää nyt myös Jyrki Kataisen johtaman valtiovarainministeriön verotyöryhmä, jonka kaavailemien uudistusten keskeisenä sisältönä on verotuksen painopisteen siirtäminen työn verotuksesta kulutuksen verottamiseen, ja kulutuksen verottaminen on aina tasaverottamista.
Kokoomus ajaa tietenkin rikkaiden erityisetuja. Mielipidekyselyn perusteella Kokoomus on kuitenkin väärässä, sillä ihmisistä suurin osa on mm. sitä mieltä, että varallisuusvero pitäisi palauttaa ja että pääomatulojen verotusta pitäisi kiristää.
TÄTÄ MIELTÄ OLLAAN
- Varallisuusvero palautettava.
- Pääomatulojen verotusta (nyt 28 %) pitäisi kiristää, vaikka se saattaisikin vaikeuttaa yritysten rahoitusta.
- Mitä enemmän perheessä on lapsia, sitä kevyempää pitäisi verotuksen olla.
- Lapsilisiä korotettava ja pantava ne samalla verolle, jolloin pienituloiset hyötyisivät enemmän lisistä.
- Työtuloja ei pitäisi verottaa kevyemmin kuin eläkkeitä.
- Liikenneverot pitäisi kerätä mieluummin polttoaineveroilla kuin autoverolla ja vuotuisilla auton käyttömaksuilla.
- Vapaan autoedun verotusta pitäisi kiristää tuntuvasti. Yksittäisistä verotuskohteista nousi tämä selvimmin esille. Autoedun verotuksen kiristäminen on kansalaisten mielestä kaikkein suositeltavinta. Ihmiset ajattelevat, että vapaan autoedun saaneilla on myös varaa maksaa hieman enemmän tästä edustaan.
- Jos Suomessa otetaan käyttöön tietullit tai tienkäyttömaksut, pitäisi suosia maaseudulla ja haja-asutusalueilla asuvia.
- Asuntolainakorkojen verovähennysoikeutta ei pidä poistaa.
- Ammattiliittojen jäsenmaksujen verovähennysoikeutta ei pidä poistaa.
- Työmatkakulujen verovähennysoikeutta ei pidä rajoittaa.
Harmi, ettei kysytty, mitä mieltä ihmiset olisivat kunnallisveron muuttamisesta progressiiviseksi, koska se olisi oikeudenmukaisempi kuin nykyinen tasavero (Lahdessa 19 % jokaiselta). Samalla olisi pitänyt kysyä, mitä mieltä ollaan siitä, että pelkillä pääomatuloilla elävät eivät maksa ollenkaan kunnallisveroa, mutta käyttävät kuitenkin kunnallisia palveluja.
KOLMENLAISET VEROPERUSTAT
Suomessa on käytössä kolmenlaisia veroperustoja. Ne eroavat toisistaan seuraavilla tavoilla:
1) Ansiotuloverotus, progressiivinen verokanta: suurituloiset maksavat tuloistaan suuremman osuuden kuin pienituloiset. Tämä sopii pohjoismaiseen hyvinvointivaltioajatteluun, koska se on oikeudenmukainen. Tosin progressiivisuus on sillä tavalla vajaa, että se loppuu jo 64 500 euron kohdalla. Siitä ylöspäin vuositulot voivat olla kuinka korkeat tahansa, mutta veroprosentti ei enää nouse 30,5 prosentista.
2) Pääomatuloverotus, suhteellinen verokanta: suurituloiset maksavat saman osuuden mutta absoluuttisesti enemmän kuin pienituloiset. Suhteellinen vero ei ole niin oikeudenmukainen kuin progressiivinen vero, koska sen vaikutus tulojen uusjakoon on lievempi.
3) Kulutuksen verotus, tasaverokanta: suurituloiset maksavat ostoksistaan veroa yhtä paljon kuin pienituloiset. Hyvinvointivaltioajattelun näkökulmasta tämä on kaikkein vähiten tuloja jakava veroperusta. Koska pienituloisilla menee suurempi osuus tuloista välttämättömään kulutukseen kuin suurituloisilla, voidaan kulutusveroa pitää itse asiassa regressiivisenä: köyhät maksavat veroa suuremman osuuden tuloistaan kuin rikkaat. Kokoomus haluaa lisätä valtion verotuloja kiristämällä esimerkiksi liikenne-, energia-, tupakka-, alkoholi-, liikevaihto-, arvonlisä- ja muita sellaisia veroja, joiden korotukset siirtyisivät suoraan hintoihin. Välillisten verojen nostaminen koskettaa kaikkia ihmisiä samalla tavalla, mutta suhteellisesti eniten kaikkein köyhimpiä, joiden ostovoima on heikoin.
kari.naskinen@mail.com
Jokohan Lahti alkaa olla ainoa kaupunki, jossa ei ole kävelykatua? Lanunaukiotynkä ei sellainen ole, eikä Rautatienkadusta sellaista tule, vaikka suljettaisiin kokonaan liikenteeltä. Kävelykatua ei voi väkisin tehdä. Siksi ainoa kävelykaduksi Lahdessa kelpaava on Aleksanterinkatu, koska se on kaupungin vilkkain ja paras katu.
Aleksista pitäisi alkaa tehdä kävelykatua vaiheittain. Ensin se muutettaisiin joukkoliikennekaduksi (linja-autot ja taksit), koska yksityiseen henkilöautoliikenteeseen ei Aleksia tarvita. Kun tähän totuttaisiin, poistettaisiin kadulta kaksi ajokaistaa ja muutettaisiin katu yksisuuntaiseksi niin, että linja-autoliikenne jatkuisi nykyiseen malliin. Lopulta poistettaisiin linja-autotkin Aleksilta; ne siirrettäisiin Vapaudenkadulle, josta puolestaan tehtäisiin kaksisuuntainen joukkoliikennekatu.
Tällä tavoin meneteltiin aikoinaan Jyväskylässä, jossa nyt on Suomen paras kävelykatu. Lahden kaupunginvaltuutetut ja teknisen lautakunnan jäsenet ovat moneen kertaan käyneet tutustumassa Jyväskylään, mutta edes tätä kävelykatuideaa eivät ole enää muistaneet, kun ovat palanneet Lahteen.
Yksi vaihe kävelykaduksi muuttamisessa olisi, että Aleksi suljettaisiin yksityisliikenteeltä markkinapäivinä ja muulloinkin, kun kaupungin keskustassa on joitakin tapahtumia. Vappunahan tämä jo toimii oikein hyvin. Varsinkin markkinoille olisi eduksi, jos Aleksanterinkatu voitaisiin ottaa käyttöön myyntikojuja varten. Joukkoliikennekatuna Aleksi voisi olla myös vilkkaimpina kesäpäivinä perjantaisin ja lauantaisin aamusta ainakin kolmeen iltapäivällä.
Keskustan liiketoiminnalle kävelykatu olisi valtava piristysruiske. Näin on käynyt joka paikassa, missä näin on menetelty.
kari.naskinen@gmail.com
Valtiovarainministeriön budjettiesitys ensi vuodelle on täysin riittämätön peruspalvelujen turvaamiseksi. Kuntien palvelutuotanto heikkenee merkittävästi kasvavan työttömyyden ja vähenevien verotulojen takia, mutta budjettiesitys ei tuo asiaan riittävää korjausta. Tämän takia kuntien velkataakka ja veronkorotuspaineet lisääntyvät, ja kunnissa joudutaan miettimään yhä uusia säästökohteita. Vähintään joka kolmas kunta suunnittelee ensi vuodeksi lomautuksiakin kaiken muun kurjuuden lisäksi.
Vanhasen - Kataisen hallitus on totaalisesti epäonnistunut. Sen ainoa poliittinen linjaus on ollut verojen alentaminen. Tästä se ei ole suostunut tinkimään, vaikka hallitus teki tämän ohjelmallisen päätöksensä jo vuonna 2007, jolloin elettiin voimakasta nousukautta. Nyt sitten Katainen sanoo, että veroja on pakko kiristää vuosina 2011-12 valtion liiallisen velkaantumisen takia. Näin asia varmasti onkin - Vanhanen ja Katainen panevat liriin jo seuraavaa hallitusta.
Kataisen veropolitiikkaan kuuluu se, että tuloverotusta ei kuitenkaan kiristetä. Tämä olisikin kokoomuslaiselle ideologialle kauhistus, koska valtion keräämä tulovero palkoista ja muista ansioista on ainoa progressiivinen veromuoto. Siksi halutaan siirtyä voittopuolisesti rikkaampia suosiviin välillisiin veroihin ja maksuihin. Kokoomuksen peruslähtökohta on, että peruspalveluihin kerättäisiin rahat ensisijaisesti kunnallisveroilla, jotka eivät ole progressiivisia.
Lahdessa tilanne ei ole niitä pahimpia, mutta jyrkkä muutos on täälläkin menossa. Kaupungin vuosikate (tulojen ja menojen erotus) oli kolmen viime vuoden aikana yhteensä 142 miljoonaa euroa. Varsinkin vuodet 2007 ja 2008 olivat ennätyksellisen hyviä. Nyt näyttää siltä, että tänä vuonna vuosikate jää noin 20 miljoonaan euroon.
Lahden tilannetta huonontaa 90-luvun laman tavoin kasvava työttömyys. Se huitelee jo 15 prosentissa. Koko maassa työttömien määrä ylittänee ensi vuonna 300 000:n rajan. Kataisen - Vanhasen hallituksen toimet tässä tilanteessa ovat riittämättömiä. Pelkät toivotalkoot eivät paljon auta.
Lahden rahatoimiston talousraportissa tammi-toukokuulta todetaan, että Lahden valtionosuudet jäävät 400 000 euroa alle talousarvion. - "Hallitus on kuitenkin varautunut valtionapujen tilapäiseen lisäämiseen, mikä kuitenkin edellyttää maltillista kunta-alan palkkaratkaisua", sanotaan raportissa toiveikkaasti.
Näin kiristys menee. Ennen eduskuntavaaleja Katainen lupasi Kokoomuksen puheenjohtajan ominaisuudessa, että Kokoomus järkkää Sari Sairaanhoitajalle ja kaikille muillekin matalapalkkaisille kunnon palkankorotukset. Nyt valtiovarainministerinä Katainen vaatii kuntakentältä palkkamalttia vastineeksi valtionavuille.
Peruspalvelujen turvaamiseksi kuntien valtionosuuksiin tulisi saada vähintään 250 miljoonan euron korotus Kataisen budjettiesitykseen verrattuna; nyt se pitää sisällään vain indeksitarkistukset ja muut lakisääteiset muutokset. Jo tänä vuonna tarvittaisiin lisätalousarvioon 100 miljoonaa euroa.
kari.naskinen@gmail.com
Näyttelijä Tommi Korpela sanoo herkuttelevansa sillä ajatuksella, että eläkepäivinä häntä odottaa valtava aarteisto maailmankirjallisuutta, jota ei ennen sitä ehdi lukea. Tosin häntä arveluttaa se, että esimerkiksi venäläisissä klassikoissa alkaa tapahtua vasta sivulla 300. (HS 9.7.)
Turha sitä on eläkepäivinäkään yrittää, jos on lukijana samalla tavalla lyhytjännitteinen kuin Korpela sanoo olevansa. Yrittänyt olen. Minäkin tartuin jo toisen kerran elämässäni James Joycen Odysseukseen (Tammi, 1964); joskus 20 vuotta sitten olin päässyt 50 sivua, nyt jäin 150:een, enkä kolmatta kertaa yritä. On varmaan maailman kuuluisin huono kirja.
Keinotekoista itsensä "sivistämistä" tällainen maailmankirjallisuuden klassikoiden pänttääminen muutenkin on. Mitä järkeä on varsinkaan eläkevuosinaan kahlata läpi Cervantesin, Dostojevskin, Goethen, Proustin tai Tolstoin puuduttavia erämaita, kun niistä mahdollisesti löytämiään viisauksia ei enää ehdi omassa elämässään hyödyntää. Vai mistä on kysymys? Sosiologi Anna Kontula sanoo, että esimerkiksi Dostojevskiin turvautuvat nykyisin lähinnä teiniangstissaan rypevät nuoret intellektuellit, jotka haluavat näyttää fiksuilta raitiovaunussa (HS 9.7.).
Joitakin aikoja sitten tein huomattavasti paremman löydön, englantilaisen Kevin Wignallin (kuva) poliittisen dekkarin Kuka on Conrad Hirst? (Arktinen Banaani, 2009). Se kertoo palkkamurhaajasta, joka itselleenkin yllätykseksi saa selville, että häntä välikäsien kautta tehtäviin palkannut taho onkin CIA. Interpolin miehet lohduttavat palkkamurhaajaa: "Mutta eikö se ole hyvä asia? Tiedätte nyt, että ette ole rikollinen."
Vastaavanlaiseen tilanteeseen joutuu Robert Ludlumin agenttisankari Jason Bourne, joka muistinmenetyksensä takia ei tiedä, missä mennään.
Conrad Hirst tappaa ammatikseen. Tätähän CIA:n toiminta osaltaan on ollut; lukemattomiin poliittisiin murhiin CIA on palkannut ulkopuolisia tappajia, yhteistyötä on tehty mafiankin kanssa. Eikä murhakaan ole rikos, kun sen tekee CIA.
Wignallin kirjasta tulee mieleen Joseph Conradin Pimeyden sydän (Otava, 1968) ja sen norsunluukauppias Kurtz. Hirst ja Kurtz eivät ole vain pimeyden, vaan yksiselitteisesti pahuuden sydämessä. Sattumaako: Kurtzista kirjoitti Conrad, ja Wignall kirjoittaa Conradista.
Wignall kuvaa Hirstin pahuutta niin kylmän taidokkaasti, että tämä kirja voisi ilmestyä laaturomaanien Keltaisessa kirjastossa siinä missä Graham Greenenkin vakoilutarinat.
Kun olin osunut tällaiseen helmeen, kävin ostamassa samassa Banaani-pokkarien sarjassa ilmestyneet kaksi muuta kirjaa. Niistä skotlantilaisen Allan Guthrien Viimeinen suudelma on aika tavanomainen rikosjännäri, mutta yhdysvaltalaisen Duane Swierczynskin Keikkakuski on taas huippu; Keikkakuski edustaa kovaksikeitetyn kioskikirjallisuuden perinnettä parhaimmillaan.
Arktinen Banaani on 1995 perustettu kustantamo. Se perustettiin sarjakuvien välitysmyyntiä harjoittavan Valiosarjat Oy:n aputoiminimeksi kustannustoimintaan. Sen tunnettuja sarjakuvakirjoja ovat mm. Viivi ja Wagner sekä B. Virtanen.
Banaani-pokkareissa ilmestyvät seuraavaksi James Sallisin Kylmä kyyti ja Scott Phillipsin Jäätävää satoa. Kylmästä kyydistä tehdään parhaillaan elokuvaa, pääosassa Hugh Jackman, ja Jäätävää satoa on jo valmiina Harold Ramisin ohjaamana leffana (John Cusack ja Billy Bob Thornton).
Conrad Hirst on silti yliveto. Eikä tarvitse odottaa 300:aa sivua, kun alkaa tapahtua. Paras lukemani kirja vuosiin.
kari.naskinen@gmail.com
Lausuntataitelija Antero Mäkelä kuoli pitkäaikaisen sairauden murtamana 26.8. Lahden kaupunginsairaalassa 77-vuotiaana. Diabeteksen takia jouduttiin Mäkelältä amputoimaan toinen jalka, ja viime vuodet hän oli myös sokea. Sotaveteraanien lukemattomissa tilaisuuksissa esiintynyt Mäkelä kuitenkin osasi olla kiitollinen – hän sai elää pitkän elämän, koska sitä ei häneltä väkivalta katkaissut.
