Itsekkyyden lisääntyminen ja ihmisten kaikenlainen yksityis-tyminen on johtanut siihen, että ns. kansalaisyhteiskunta ei enää toimi samalla tavalla kuin ennen. Professori Matti Klinge sanoi, että ihmiset eivät enää halua olla kansalaisia - "riittää, kun on oma itsensä, yksityinen kuluttaja". Ei kuluttajan tarvitse edes äänestää.Klinge puhui Lahden kansanopiston ja Historian ystäväin liiton kesäsemi-naarissa, joka tällä kertaa antoi kolmen päivän aikana hyvän kuvan siitä, millainen on suomalaisuuden omakuva.
Muutos on ollut iso. Kun kansalaisyhteiskunta alkoi kehittyä Ranskan vallankumouksen jälkeen, se teki ihmisistä oman yhteiskuntansa tärkeitä osia. Enää ei ollut vain niin, että alhaalta anottiin ja ylhäältä annettiin, jos annettiin. Klinge sanoi, että Suomessa muutos kohti kansalaisyhteiskuntaa tapahtui 1800-luvun puolivälistä alkaen. Silloin alkoi rakentua se uudenlainen ihmisten Suomi, johon oleellisena osana kuuluivat kokoontumis- ja sananvapaus, näihin liittyen vapaaehtoiset kansalaisjärjestöt ja sanomalehdistö sekä parlamentaarinen toiminta (demokratia).
Syntyi kansalaisyhteiskunta, ihmistenvälinen suhdejärjestelmä. Hyvä määritelmä kansalaisyhteiskunnasta on, että se tarkoittaa kaikkea vapaaehtoisesti järjestäytynyttä inhimillistä toimintaa ja niitä instituu-tioita, jotka eivät kuulu julkiseen sektoriin eivätkä kaupalliseen toimintaan. Suomessa tätä inhimillistä toimintaa edustivat ensimmäisinä vapaapalokunnat, raittiusyhdistykset, työväen-yhdistykset ja urheiluseurat.
Tällaisen kansalaisyhteiskunnan kehitys on nyt loppunut. Yhdistys-toiminta ei enää kiinnosta. On uudenlaisen kansalaisyhteiskunnan ja -toiminnan aika. Nyt toimitaan suoremmin. Tämän uudenmallisen kansalaisvaikuttamisen alkupamaus oli 1979, kun Koijärvi-liikkeen aktivistit pyrkivät estämään järven pintaa laskevan ojan syventämisen. Voidaan puhua myös laittomasta ei-parlamentaarisesta toiminnasta, kansalaistottelemattomuudesta.
Yhdistystoimintaa ei myöskään tarvita, kun nykyisin ajetaan jotakin asiaa. Voidaan esimerkiksi kerätä kansalaisadressi ja yrittää tällä tavoin vaikuttaa päätöksentekoon. Sen sijaan mielenosoituksiin ei nykyisin tunnuta vaivautuvan.
VEDENJAKAJA
OLI 1960-LUKU
Mielenkiintoisen rajapyykin asetti seminaarissa Jyväskylän yliopiston historian professori Ilkka Nummela. Hän sanoi, että suomalaisen yhteiskunnan kehityksessä isoin vedenjakaja oli 1960-luku:
"Silloin loppui agraarioptimismi ja ihmisten asuttaminen maaseudulle. Väestöä ei enää sidottu maatilatalouteen. Tuli moottorisaha, ja teollinen Suomi alkoi kehittyä."
Maalaisliittokin muuttui 1965 Keskustapuolueeksi, ja 1969 luotiin pellonvarausjärjestelmä vilja- ja voivuorien vähentämiseksi (ryhdyttiin maksamaan tukipalkkioita peltojen paketoinnista). Monet syrjäseutujen rintamamiestilat, joiden pellot oli raivattu vain pari vuosikymmentä aikaisemmin, joutuivat luopumaan niiden viljelystä, kun sotasukupolvi ei enää jaksanut jatkaa tilanpitoa ja lapset olivat muuttaneet taajamiin tai Ruotsiin.
Ammateissa toimineista suomalaisista 1800-luvun lopulla hankki leipänsä maataloudesta yli 80 prosenttia. Nyt tämä osuus on vain muutama prosentti.
Suomalaisuuden omakuva muuttuu edelleen kovaa vauhtia. Kohta puolet suomalaista asuu Keravan eteläpuolella.
kari.naskinen@gmail.com