Ei Venäjä vielä ole yhtä hyvä kuin Neuvostoliitto parhaimmillaan, mutta sen nämä MM-kisat todistivat, että Punakone on nyt palannut – toinen maailmanmestaruus peräkkäin ja ensi vuonna olympiakulta.Ryssävihaa lietsoville suomalaisille maan-puolustusjärjestöille tämä oli tietenkin myrkkyä. Television kiekkoasiantuntijoitakin Venäjän voitto otti päähän. Antero Mertarantakin toisti ottelun viime hetkillä kymmenen kertaa, että aikaa on kuusi sekuntia tehdä maali, kuusi sekuntia, kuusi sekuntia on aikaa tehdä maali. Ei tullut mieleen hokea, että vielä kuusi sekuntia on pidettävä maali puhtaana, vain kuuden sekunnin päässä on mestaruus.
Jääkiekon kotimaa, jääkiekon kotimaa, sitähän Kanada on, mutta parempaa jääkiekkoa on viimeiset 50 vuotta pelattu Euroopassa. Neuvostoliitto/Venäjällä on nyt 25 mestaruutta ja Kanadalla 24. Kanadan mestaruuksista 15 tuli niihin aikoihin, jolloin Neuvostoliitto ei vielä MM-kisoihin osallistunut; silloin Kanadan kovimpia vastustajia oli mm. Englanti, joka voitti mestaruuden 1936.
Jääkiekko kuului oleellisena osana myös Neuvostoliiton ja Suomen suhteisiin. Kun maiden välille syntyi noottikriisi 1961, värväsi Nikita Hrushtshev entisen maajoukkuevalmentajan Anatoli Tarasovin (kuva) taivuttelemaan Urho Kekkosen yhteistyöalttiimpaan mielen-tilaan. Taivuttelu tapahtui siperialaisessa saunassa baniassa ja Hrushtshev oli lopputulokseen tyytyväinen. Näistä tapahtumista on kertonut poliittisen historian tutkija, valt. tri Markku Jokisipilä:
Kun Kekkonen oli neuvottelemassa asiasta Hrushtshevin kanssa, järjesti Siperian sotilaspiirin komentaja, kenraali Gleb Baklanov Kekkoselle saunareissun Siperian sotilaspiirin jääkiekkojoukkueen harjoituskeskukseen. Novosibirskin SKA:ta valmensi tuohon aikaan neuvostokiekon isä Anatoli Tarasov, joka oli saanut potkut Puna-koneen päävalmentajan tehtävistä, koska CCCP oli joutunut Squaw Valleyn olympiakisoissa 1960 tyytymään vain pronssia. Baklanov ajatteli, että persoonaltaan räiskyvässä ja maanläheisessä Tarasovissa oli Kekkoselle hyvä saunakaveri. Niinpä sovittiin, että Tarasov lähtisi baniaan Kekkosen mukaan. Hänen tuli kertoa olevansa Novosibirskissä jääkiekkovalmentajana ja tulleensa tunnettuna venäläisen saunan asiantuntijana opastamaan Suomen presidenttiä banian saloihin. Tarasov ei kuitenkaan puhunut jääkiekosta sanaakaan, vaan esiintyi paikallisena asukkaana. Kiuas kihisi ja juttu luisti.
Kun Kekkonen ja Hrushtshev myöhemmin jatkoivat keskusteluaan, oli Kekkonen erinomaisella tuulella. Kekkonen osoitti yhteistyöhaluaan kaikin tavoin ja kehui Neuvostoliittoa. Hän kiitteli venäläistä vieraan-varaisuutta ja mainitsi nimenomaisesti visiittinsä paikalliseen saunaan. Maljapuheessaan hän ylisti neuvostokansan kulttuurista kehittynei-syyttä, josta oli saanut oivan osoituksen saunakumppaniltaan, eräältä paikalliselta. Kekkonen kertoi keskustelujen tämän kanssa liikkuneen mitä erilaisimmissa aiheissa niin kulttuurin, historian, taiteen kuin urheilunkin alalla. Kekkonen totesi olleensa täydellisen äimistynyt miehen valtavasta tietomäärästä.
”Jos kaukaisessa Siperian kylässä eli tällaisia ihmisiä, on Hrushtshevin pakko olla oikeassa - Neuvostoliitossa todella on tapahtunut kulttuurin vallankumous”, kiteytti Kekkonen.
Hrushtshev kuunteli ylistyspuhetta ihmeissään, hänellä kun ei ollut selvää kuvaa siitä, millaisessa seurassa Kekkonen väliaikana oli saunonut. Tyytyväisenä vieraansa tunnelman kohoamisesta hän kuitenkin vastavuoroisesti kohotti maljansa.
Mielenkiintoinen yksityiskohta Tarasovin uralla on se, että hänen vaelluksensa epäsuosion alhossa päättyi 22.11.1961, päivää ennen kuin Kekkonen saapui Novosibirskiin. Tuolloin hänet nimitettiin takaisin vanhaan pestiinsä Moskovan ZSKA:n päävalmentajaksi ja myös Punakoneen valmentajaksi. (Lähde: jokisipila.blogspot.com)
Neuvostoliiton maajoukkueen valmentajana Tarasov saavutti 9 maailmanmestaruutta ja 3 olympiakultaa, ja ZSKA voitti 17 Neuvostoliiton mestaruutta.
kari.naskinen@gmail.com