Ryhmäteatterissa Helsingissä menee näytelmä Päällystakki. Tanskalaisten omistukseen siirtyneen pankin uusi fuusiojohtaja Björn Storbjörn (Taisto Oksanen, oik) antaa potkut Akaki Akakijevitshille (Martti Suosalo, vas). Pankin henkilöstöpolitiikan mukaan henkilöstön muodostavat tästä eteenpäin pätkätyöläiset. Teatterin ulko-ovelta näkyy Kokoomuksen mainostoimiston iso juliste, jossa kielletään ihmisiä ruokkimasta lamaa. Eikä säästää saa, vaan kaikki liikenevä on pantava tuhlaukseen.
Akakista tulee työtön. Kun on työtön, on hylkiö. Näytelmän ohjelmalehtisessä nimittäin muistutetaan Suomen yrittäjät ry:n edellisen puheenjohtajan Eero Lehden lausunnosta Kauppalehdessä viime vuoden helmikuussa: ”Työmarkkinoiden näkökulmasta työttömät eivät ole enää kenttäkelpoisia”.
Nyt tarvitaan kuitenkin työttömiäkin. He eivät saa panna isoja työttömyyskorvauksiaan säästöön pahan päivän varalle, koska paha päivä on jo nyt. On ymmärrettävä elinkeinoelämää, ja sillä menee nyt huonommin kuin viime vuonna. Jos yrityksen liikevoittoa jäi viime vuonna osinkojen jakamiseen 50 miljoonaa euroa, niin nyt on uhkana, että tänä vuonna tuo summa ei ole enää kuin 40 miljoonaa euroa. Yrityksiä on autettava.
Älä ruoki lamaa, älä säästä, neuvoo Kokoomuksen mainostoimisto. Yrityksiä tämä ei kuitenkaan koske. Ne saavat säästää ja vähentää tällä perusteella työntekijämääräänsä. Yritys on aina tärkeämpi kuin yksittäinen ihminen, ja siksi yritysten etu on pantava etusijalle. Viesti on myös, että syyllisiä lamaan ovat ennen kaikkea ihmiset, eivät yritykset.
Taantumalama on myös hyvä tekosyy sille, että väkeä pannaan pihalle, vaikka ei niin tarvetta olisikaan.
Älä ruoki lamaa, älä säästä, neuvovat mainostoimiston kampanjalle ilmaista ilmoitustilaa antaneet sanomalehdetkin. Itse ne tosin säästävät siirtämällä työntekijöitään kenttäkelvottomiksi.
Sami Keski-Vähälän ja Esa Leskisen näytelmä kertoo ”työelämän huonontumisen lyhyen historian”, kuten myös professori Juha Siltala sennimisessä kirjassaan (Otava, 2004).
”Työelämän huononeminen on näytelmän kehys, mutta pääaihe on kapitalismi ja kuolevaisuus”, sanoo näytelmän ohjannut Leski-nen. ”Ihminen on perimmiltään uskonnollinen eläin, mutta enää ei ole kollektiivista uskontoa, joka palvelisi sen kaltaisia tarpeita. Siksi näenkin nykykapitalismin uskonnon korvikkeena. Kuvio on nyt vain se, että talous ei enää palvelekaan ihmisiä, vaan kaikki palvelevat sitä. Kukaan ei enää kysy, mitä hyötyä on jatkuvasta kasvusta, ajatellaan vain, että sitä pitää olla. Viesti ekonomisteilta on aina sama: pitää tehdä lisää uhrauksia.”
Näitä uhrauksia on määrätietoisesti tehty jo vuosia, mutta nyt painetaan kaasua. Työmarkkinoille on saatu pysyvä väliaikaisuus, vakituinen sijaisuus ja jatkuva epäjatkuvuus.
Siltala kirjoitti näistä aiheista viimeksi Kirjastolehdessä (1/2009): Turbokapitalismi syyttää lamasta työhalutonta kansaa, kilpailu-kyvyttömiä yliopistoja ja rapakuntoista nuorisoa - sen jälkeen, kun ensin on vedätetty yritysten hetkellisiä odotusarvoja optioiden maksimoimiseksi henkilöstöä vähentämällä, tuotekehittelyä karsimalla ja epäonnistuneita yritysvaltauksia tekemälllä.
Ryhmäteatterin ajankohtaisnäytelmän repliikit muuttuvat näköjään tilanteen mukaan. Katsoin näytelmän eilen torstai-iltana, ja silloin esillä oli jo hallituksen suunnitelma siirtää ihmisten eläkeikä kahdella vuodella eteenpäin. Mitähän tekemistä tällä päätöksellä on nyt päällä olevan laman torjumisen kanssa? Vaikutukset näkyvät tarkoitetulla tavalla vasta vuosien kuluttua, mutta epätoivottavat vaikutukset jo lähikuukausina, kun alle kuuskymppiset hakeutuvat kiihtyvällä vauhdilla eläkeputkiin – tai eivät ne tietenkään epätoivottavia ole yritysten kannalta.
Tänä iltana näytelmässä on esillä varmaan jo Keskustan eduskunta-ryhmän perussuomalaisen puheenjohtajan Timo Kallin mielipide siitä, että eläkeiän nostamisella torjutaan maahanmuuttoa Suomeen.
kari.naskinen@gmail.com
Akakista tulee työtön. Kun on työtön, on hylkiö. Näytelmän ohjelmalehtisessä nimittäin muistutetaan Suomen yrittäjät ry:n edellisen puheenjohtajan Eero Lehden lausunnosta Kauppalehdessä viime vuoden helmikuussa: ”Työmarkkinoiden näkökulmasta työttömät eivät ole enää kenttäkelpoisia”.
Nyt tarvitaan kuitenkin työttömiäkin. He eivät saa panna isoja työttömyyskorvauksiaan säästöön pahan päivän varalle, koska paha päivä on jo nyt. On ymmärrettävä elinkeinoelämää, ja sillä menee nyt huonommin kuin viime vuonna. Jos yrityksen liikevoittoa jäi viime vuonna osinkojen jakamiseen 50 miljoonaa euroa, niin nyt on uhkana, että tänä vuonna tuo summa ei ole enää kuin 40 miljoonaa euroa. Yrityksiä on autettava.
Älä ruoki lamaa, älä säästä, neuvoo Kokoomuksen mainostoimisto. Yrityksiä tämä ei kuitenkaan koske. Ne saavat säästää ja vähentää tällä perusteella työntekijämääräänsä. Yritys on aina tärkeämpi kuin yksittäinen ihminen, ja siksi yritysten etu on pantava etusijalle. Viesti on myös, että syyllisiä lamaan ovat ennen kaikkea ihmiset, eivät yritykset.
Taantumalama on myös hyvä tekosyy sille, että väkeä pannaan pihalle, vaikka ei niin tarvetta olisikaan.
Älä ruoki lamaa, älä säästä, neuvovat mainostoimiston kampanjalle ilmaista ilmoitustilaa antaneet sanomalehdetkin. Itse ne tosin säästävät siirtämällä työntekijöitään kenttäkelvottomiksi.
Sami Keski-Vähälän ja Esa Leskisen näytelmä kertoo ”työelämän huonontumisen lyhyen historian”, kuten myös professori Juha Siltala sennimisessä kirjassaan (Otava, 2004).
”Työelämän huononeminen on näytelmän kehys, mutta pääaihe on kapitalismi ja kuolevaisuus”, sanoo näytelmän ohjannut Leski-nen. ”Ihminen on perimmiltään uskonnollinen eläin, mutta enää ei ole kollektiivista uskontoa, joka palvelisi sen kaltaisia tarpeita. Siksi näenkin nykykapitalismin uskonnon korvikkeena. Kuvio on nyt vain se, että talous ei enää palvelekaan ihmisiä, vaan kaikki palvelevat sitä. Kukaan ei enää kysy, mitä hyötyä on jatkuvasta kasvusta, ajatellaan vain, että sitä pitää olla. Viesti ekonomisteilta on aina sama: pitää tehdä lisää uhrauksia.”
Näitä uhrauksia on määrätietoisesti tehty jo vuosia, mutta nyt painetaan kaasua. Työmarkkinoille on saatu pysyvä väliaikaisuus, vakituinen sijaisuus ja jatkuva epäjatkuvuus.
Siltala kirjoitti näistä aiheista viimeksi Kirjastolehdessä (1/2009): Turbokapitalismi syyttää lamasta työhalutonta kansaa, kilpailu-kyvyttömiä yliopistoja ja rapakuntoista nuorisoa - sen jälkeen, kun ensin on vedätetty yritysten hetkellisiä odotusarvoja optioiden maksimoimiseksi henkilöstöä vähentämällä, tuotekehittelyä karsimalla ja epäonnistuneita yritysvaltauksia tekemälllä.
Ryhmäteatterin ajankohtaisnäytelmän repliikit muuttuvat näköjään tilanteen mukaan. Katsoin näytelmän eilen torstai-iltana, ja silloin esillä oli jo hallituksen suunnitelma siirtää ihmisten eläkeikä kahdella vuodella eteenpäin. Mitähän tekemistä tällä päätöksellä on nyt päällä olevan laman torjumisen kanssa? Vaikutukset näkyvät tarkoitetulla tavalla vasta vuosien kuluttua, mutta epätoivottavat vaikutukset jo lähikuukausina, kun alle kuuskymppiset hakeutuvat kiihtyvällä vauhdilla eläkeputkiin – tai eivät ne tietenkään epätoivottavia ole yritysten kannalta.
Tänä iltana näytelmässä on esillä varmaan jo Keskustan eduskunta-ryhmän perussuomalaisen puheenjohtajan Timo Kallin mielipide siitä, että eläkeiän nostamisella torjutaan maahanmuuttoa Suomeen.
kari.naskinen@gmail.com