Elvyttäminen on hyvä termi. Tehokkaalla elvytyksellä voidaan lähes kuollut virkistää elämään. Kataisen-Vanhasen hallituskin elvyttää. Se sanoo elvytyspakettinsa suuruudeksi 3000 miljoonaa euroa. Valtion rahaa näissä elvytystalkoissa ei kuitenkaan ole kuin 300 - 500 miljoonaa euroa laskentatavasta riippuen.Perusidea on, että valtio kylvää elvytyssiemenen ja muut hoitavat lopun. Esimerkiksi homekoulujen korjaamiseen kerrotaan olevan elvytysrahaa 77 miljoonaa euroa. Todellisuudessa valtio antaa näihin remontteihin rahaa vain 7 miljoonaa, ja sitten toivotaan, että kunnat eri puolilla maata satsaavat omia rahojaan 69 miljoonaa euroa.
Hallituksen elvytyshöttöpaketti tukeutuu siis siihen ajatukseen, että homman hoitavat kunnat ja yksityinen sektori, joille pankit lainaavat elvytysrahaa.
Demarien puoluesihteeri Ari Korhonen on perustellusti sanonut, että jos ensiapukurssin elvytysohje olisi yhtä hatara kuin Suomen hallituksen, olisi syytä pelätä elvytyksen onnistumista.
Veronalennuksetkin, noin 1800 miljoonaa euroa, lasketaa elvy-tykseksi. Päätökset niistä on kuitenkin tehty siinä vaiheessa, kun hallitus vielä kielsi koko taantuman.
Kaiken lisäksi veronalennukset kohdistuvat erityisesti suurituloisille, mikä ohjaa rahavirtoja pikemminkin säästämiseen kuin kulutukseen. Jos puhtaana käteen jäävä tulo kasvaisi köyhemmillä ihmisillä, raha käytettäisiin kulutukseen, koska köyhille ei jää rahaa säästämiseen.
Kuntien tilanne on vaikea. Kela-maksun poistosta kunnille syntyvä hyöty tulee täysimääräisenä vasta ensi vuonna. Edessä olevaa kuntien verotulojen laskua Kela-maksun poisto ei kompensoi. Tämän takia kunnat joutuvat nostamaan veroprosenttejaan, paine on keskimäärin kaksi prosenttiyksikköä.
IDEOLOGINEN
VALINTA
Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistukija Heikki Taimio kirjoittaa PT:n verkkosivulla, että Kataisen politiikka saattaakin tähdätä ensisijaisesti aivan muihin päämääriin kuin elvytykseen. Se voi perustua joidenkin erityisryhmien etuihin tai tiettyyn ideologiaan. Taimio vertaa tilannetta siihen, mikä oli, kun USA:n presidentti Ronald Reagan 80-luvulla teki elvytysohjelmansa:
"Se sisälsi mittavat veronkevennykset, joiden hän väitti maksavan itsensä takaisin. Tuloksena oli kuitenkin valtiontalouden valtava alijäämä. Politiikan todellisena tavoitteena sanottiinkin olleen ajaa alas valtion roolia taloudessa, ja paisuvaan alijäämän vedoten voitiinkin sitten vaatia suuria menoleikkauksia."
Reaganin yksi sanonta olikin: ”Valtio ei ole ratkaisu, vaan se on ongelma.” Näinä päivinä kuitenkin nähdään, että valtio on ainoa ratkaisu, jos amerikkalaiset esimerkiksi haluavat tulevaisuudessakin ajaa Cadillaceilla ja Dodgeilla - ja ruotsalaiset Saabeilla.
Myös George W. Bush alensi rikkaiden veroja. Yhdysvalloistakin löytyy silti myös sellaisia ekonomisteja, jotka eivät ymmärrä tällaista elvytystä. Yksi heistä on talousnobelisti Paul Krugman, joka on ihmeissään siitä kuinka tällainen pimeys on voinut syntyä.
Suomessakin tällaisia kriitikoita sentään on. Suomen pankin rahoitusmarkkinaosaston entinen päällikkö, valt. tri Heikki Koskenkylä sanoo hallituksen tehneen strategisen virheen elvytyksen suuntaamisessa: "Painoa on pantu liikaa rahoituksen saatavuuteen, vaikka päähuomio olisi tullut kohdistaa kotimaisen kysynnän elvytykseen, jota ilman rahoituksen kysyntä vähenee voimakkaasti".
kari.naskinen@gmail.com