Päätoimittaja Heikki Hakala kirjoittaa tämän päivän Esalaisen jutussaan otsi-kolla "Pankkikriisin opit". Hakala ihmettelee, että pääministeri Matti Vanhanen kehuskelee Britannian, USA:n ja EU:n ottaneen oppia siitä, miten hienosti pankkikriisi 15 vuotta sitten hoidettiin Suomessa."Pääministeri tässä nostaa kissan häntää yksinkertaisesti siitä syystä, ettei sitä kukaan muu nostaisi", kirjoittaa Hakala.
Todellisuudessa jos tätä häntää oikeasti nostaisi, sieltä paistaisi vastaan kissan paskanen perse. Ei Suomessa nimittäin pankkikriisiä hoidettu niin kuin nyt ollaan kriisiä maailmalla hoitamassa. Silloin aikoinaan kriisi hoidettiin Suomessa Esko Ahon (Kesk) ja Iiro Viinasen (Kok) hallituksen toimesta täysin toisella tavalla kuin vastaavassa tilanteessa Norjassa, jossa samanaikaisesti kun yhteiskunta tuli hätiin, myös pankkien omistajat kantoivat oman vastuunsa.
Jos nyt halutaan hakea mallimaata, se oli Norja, ei Suomi. Meillä valtio vain löi pankeille miljardeja puhtaana käteen, kun taas Norjassa pankit kattoivat valtaosan tappioistaan omilla pääomillaan. Kun myöhemmin asiat olivat taas kunnossa, valtio sai takaisin antamansa tuen ja Norjan pankit palautettiin takaisin yksityisomistukseen.
Suomessa käytettiin pankkitukeen nykyrahassa laskien noin 8 miljardia euroa. Pankkien omistajat sitä vastoin eivät kantaneet minkäänlaista riskiä, mikä yritystoimintaan normaalisti kuuluu.
Suomen malli oli huono myös Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tuoreen vertailun perusteella: Suomessa pankkikriisi tuli maksamaan 12,8 prosenttia bkt:sta, Ruotsissa 3,6 prosenttia ja Norjassa 2,7 prosenttia.
Esko Ahon hallituksen toteuttama pankkituki oli kohtalokas myös toisella tavalla. Koska tuki annettiin pankeille vastikkeetta, se houkutteli pankkeja ajamaan elinkelpoisia, laman takia tilapäisiin maksuvaikeuksiin joutuneita yrityksiä konkursseihin. Jos pankkituki olisi annettu Norjan mallin mukaisena uutena osakepääomana (entisten pankkien omistajien pääoma ensin nollaten), ei Suomessakaan olisi syntynyt houkutinta terveiden yritysten tahalliseen kaatamiseen.
KYMMENEN MILJARDIA
VEROJA ANTEEKSI
Antti-Pekka Pietilän keväällä ilmestyneessä kirjassa Pankkikriisin peitellyt paperit kerrotaan yhdestä pankkien pelastamiseen liittyvästä tapauksesta, mikä tätä ennen oli jäänyt oikeastaan huomaamatta: pankit saivat lahjaksi myös anteeksiannon maksamattomista veroistaan. Verottajan mukaan pankit olivat jättäneet maksamatta leimaverot liikkeelle laskemistaan sijoitustodistuksista.
Valtiovarainministeri Viinanen sai helmikuussa 1993 Verohallituksen laskelmat, joiden mukaan kymmeneltä vuodelta maksamatta jääneiden leimaverojen yhteissumma oli 10 miljardia markkaa (yli 1,5 miljardia euroa). Viinanen pelästyi, että eihän tästä nyt tule yhtään mitään, ja yhdessä valtiovarainministeriön valtiosihteerin Eino Keinäsen kanssa hän päätti, että nämä verot on pakko pyyhkiä yli.
Anteeksiannosta laadittiin pikaisesti lakiesitys, mikä eteni jo keväällä eduskuntaan. Pietilän mukaan kansanedustajat olivat tietämättömiä tämänkin ongelman laajuudesta. Hallituksen lakiesityksessä todettiin, että lainmuutoksella ei ollut taloudellisia vaikutuksia - ja läpi meni. Eduskunta hyväksyi lain juhannuksen lähestyessä kansanedustajien loman alla ilman sen suurempaa huomiota.
Että se siitä "Suomen mallista", jota Vanhanen nyt kehuu.
kari.naskinen@gmail.com