En osaa muualle mennä

Kesä on puolessa, ja takana on puolet kesän tapahtumatarjonnasta. Lahden seudullakin on taas ollut sellainen vilske, että kaikkiin tapahtumiin ei ole millään ehtinyt.

Yksi mielenkiintoisimmista on aina Mallusjoen nuorisoseuran Takinkääntöviikko Orimattilassa. Omalaatuinenkin se on, niin kuin esimerkiksi siltä osin, että sen konsertteihin on ilmainen sisäänpääsy.

Toista oli Hollolan keskiaikatapahtumassa. Kun menin sinne tutustumaan avajaispäivänä perjantaina klo 18.15, pääsymaksu oli viisi euroa. Sen vastineeksi pääsi tutustumaan markkinapaikalla oleviin myyntikojuihin. Eivätkä kaikki myyjät edes olleet paikalla, vaan sanottiin, että osa tulee vasta seuraavana päivänä.

Lehdestä olin lukenut ilmoituksen keskiaikatapahtumasta, mutta siitä ei käynyt ilmi, että ohjelmalliset tapahtumat olivat varsinaisesti vasta lauantaina ja sunnuntaina.

Mallusjoella sen sijaan oli täysipainoinen avajaisilta. Kesäorimattilalainen Kaj Chydenius (kuva) oli jo yhdennentoista kerran mukana, ja ohjelmassa oli 27 hänen säveltämäänsä laulua. Tekstintekijöistä kaksi oli paikallakin, Anu Haapa Nastolasta ja Leena Rehula Luhtikylästä. Konsertin laulajat olivat kaikki Orimattilasta lähtöisin: Taru Nyman, Sanna Kemppainen, Suvi-Sini Peltola ja Aatu Kyrö.

Tapansa mukaan Chydenius toi jälleen kuultavaksi uutta tuotantoaan. Lauluista yksitoista oli kantaesityksiä. Niitähän riittää, sillä Chydeniuksen laulutehtaan tuotanto ei pätki – tänäkin vuonna on syntynyt jo yli sata uutta sävellystä.

Nyt tätä sävellystyötä on jatkunut melkein puoli vuosisataa. Ensimmäiseksi aikuisiän sävellyksekseen Chydenius mainitsee Lemminkäisen äidin kehtolaulun vuodelta 1964.

Mallusjoen konsertille oli nimen antanut Leena Rehulan yksi runo: En osaa muualle mennä. Chydeniuskaan ei osaa kesäisin Helsingistä mennä muualle kuin mökeilleen Orimattilaan ja Jyväskylään.

Ensi vuonna Chydenius täyttää 70 vuotta ja silloin on tiedossa 70-vuotisjuhlakonsertti myös Mallusjoella. Jos yhtään osaan ennustaa, niin konsertin talviset versiot kuullaan myöhemmin syksyllä 2009 Kulttuuritalossa Helsingissä ja Teatteri Vanhassa Jukossa Lahdessa.

Tulevana syksynä Jukon ja Chydeniuksen yhteistyö jatkuu kolmella eri produktiolla. Lokakuussa saa ensi-iltansa satuooppera Tyttö, jonka tuuli vei ja lokakuussa on myös lauluilta Elämän laulut, jossa esiintyvät mm. Ismo Kallio, Monna Kamu ja Taru Nyman. Ritva Sorvali esittää Lauluja rakkaudesta joulukuun alussa.

(Jos Kaj Chydenius nyt joutuisi autiolle saarelle ja saisi ottaa mukaansa yhden runon, se olisi Saima Harmajan On maa.)

Milla Mäkinen Savonlinnassa

Lahtelaista laulamista puolestaan kuultiin Timo Mustakallio -laulukilpailussa Savonlinnassa. Loppukilpailuun oli 57 hakijasta kelpuutettu 16, joista nuorimpana sopraano Milla Mäkinen (22). Loppukilpailun ensimmäisessä osassa Milla esitti Griegin Kevätlaulun "Enno ein gong" ja Magdan aarian Puccinin La rondinesta. Illan finaaliin (8 laulajaa) Milla ei kuitenkaan selviytynyt, vaikka tuomarointi olisi perustellusti voinut olla toisenkinlainen tältä osin.

Eipä silti, kyllä tuomarit kovan luokan ammattimiehiä olivat, Tom Krause ja oopperajuhlien uusi taiteellinen johtaja Jari Hämäläinen. Eivät he valinneet finaaliin myöskään sopraano Ida Wallénia (29), joka on tehnyt uraa kohta kymmenen vuotta Saksassa ja ehtinyt laulaa jo Savonlinnan Taikahuilussakin.

Milla Mäkinen opiskeli Lahden konservatoriossa 1993 - 2007, ja nyt hän opiskelee Lahden ammattikorkeakoulussa opettajanaan Sirkka Parviainen. Toissa vuonna Milla Mäkinen lauloi Giannettan roolin Lahden oopperayhdistyksen Lemmenjuomassa, ja viimeiset kolme vuotta hän on myös laulanut Savonlinnan oopperajuhlakuorossa.

kari.naskinen@gmail.com

Kauppila, Nurmi, Skinnari, Viljanen, Rehula - teidän paikkanne ei ole valtuustossa

Viikkouutisten demaripakinoitsija "Kaupungintalon porttivahti" kiinnitti huomiota Lahden Kokoomuksen ideologiseen kärkihankkeeseen lähestyttäessä kunnallisvaaleja: sataman lokit on saatava häädetyksi.

Näin tosiaan näyttää olevan. Kun on seurannut lehtien yleisönosastoja, niin kokoomuslaisten suurin huolenaihe Lahdessa ovat lokit. Eivät kiinnosta ala-asteen luokkakoot, lääkärille pääsyt tai vanhustenhuolto, kuten porttivahti kirjoitti.

Käyn usein satamassa. Siellähän ne lokit ovat aallonmurtajalla, ja taitaa olla alkukesä, kun ne pitävät kovaa ääntä. Joku on kuulemma saanut valkoisen lokinpaskankin olkapäälleen. Kokoomuksen lokeista pitämä meteli on kuitenkin ylimitoitettu, mutta sen joutuu ymmärtämään vaalien läheisyyden takia.

Valtuustovaalit ovat vajaan kolmen kuukauden kuluttua. Ehdokkaiksi ovat Lahden seudullakin lähdössä myös kaikki kansanedustajat.

Kumma, ettei tätä asiaa saada järjestykseen. Kansanedustajilla luulisi olevan aivan tarpeeksi töitä eduskunnassa ja palkkaakin saa riittävästi, mutta siitä huolimatta heidän pitää ängetä myös valtuustoihin.

Eihän EU-parlamenttiinkaan valittava saa olla samanaikaisesti oman maansa eduskunnassa. Sama systeemi olisi saatava koskemaan eduskuntaa ja valtuustoja.

Kansanedustajille valtuustotyöskentely ei ole mitään muuta kuin vaalityötä seuraavia eduskuntavaaleja varten. Pitää olla ainakin paikallisesti esillä, jos vaikka sattuisi eduskuntatasolla olemaankin näkymätön. Eivätkä kokouspalkkiotkaan ihan mitättömiä ole.

Jonkinlaista kieroutunutta vallanhimoakin tähän liittyy. Esimerkiksi Matti Vanhasen kohdalla on kysymys myös sairaalloisesta narsismista. Pääministerin työ- ja naiskiireet ovat takuulla sitä luokkaa, että hyvin voisi jättää valtuustopaikkansa Nurmijärvellä jonkun oman kunnan asioihin perehtyvän täytettäväksi.

Vanhanen on Suomen ensimmäinen pääministeri, jolle ei tämä valtiollinen vakanssi riitä, vaan pitää olla mukana myös kunnanvaltuustossa.

Lahden lähihistoriassa on demarien Ulla Juurola ollut ainoa kansanedustaja, joka tultuaan valituksi eduskuntaan on jättäytynyt pois kaupunginvaltuustosta.

kari.naskinen@gmail.com

Jos ei hyvällä, niin pakolla

Lahdesta Helsinkiin jalkapalloa pelaamaan siirtynyt Ville Taulo sanoo ESS:n Katu-lehdessä, että äänestäminen ei ole hänen juttunsa. Yhden poikkeuksen hän on kuitenkin joutunut tekemään, sillä HJK:n kapteenia valittaessa oli kaikkien pelaajien pakko äänestää.

Äänestämättömyydellään kehumisella Ville Taulo liittyy siihen rokkilaulajien ja nuorison muiden esikuvien laumaan, joka yhteen ääneen toitottaa vastenmielisyyttään yhteiskunnalliseen toimintaan.

Jos olisin Matti Vanhanen, sanoisin Ville Tauloa "typeräksi". Vanhasen mielestä Jutta Urpilainen on typerä, koska on pääministerin kanssa eri mieltä ruuan arvonlisäveron alentamisesta. Vanhanen istuisi hyvin Lahden kaupunginvaltuustoon, jossa tämäntapainen kielenkäyttö on normaalia.

Ville Taulon äänestämättömyyttä ei kuitenkaan pojan tuossa iässä (22) tarvitse välttämättä pitää typeryytenä, vaan lapsellisena ajattelemattomuutena. Ville Taulot, Ville Valot ja Ville Vallattomat eivät vain touhujensa tohinassa tule ajatelleeksi, mitä tapahtuisi, jos kukaan muukaan ei vaaleissa äänestäisi.

Huonoon suuntaan äänestysaktiivisuus joka tapauksessa on mennyt. Kun vuonna 1980 äänestysprosentti kunnallisvaaleissa oli 78, oli se viime kerralla vuonna 2004 vain 59.

Yksi ratkaisu olisi äänestyspakon määrääminen. Sellainen on ainakin Australiassa, Belgiassa, Hollannissa, Luxemburgissa ja Kreikassa. Jos kaikesta huolimatta ei äänestä, saa sakon. Sen verran pieni sakko kuitenkin on, että se ei suuria merkitse. Kuitenkin jos äänestämättä jättämisestä joutuisi maksamaan vaikka 50 euroa, niin kyllä se monen panisi äänestämään.

Ammattilaisjalkapalloilijaa viiskymppisen menettäminen ei luultavasti hetkauttaisi, mutta Ville Taulon kannattaisi ilman sakonuhkaakin äänestää vaikka Vasemmistoliiton Matti Kauppilaa. Näin siksi, että Villen isä Timo Taulo toimii Kauppilan mainos- ja vaalipäällikkönä. Vaalien jälkeen Kauppila nimittäin tutkii tarkkaan äänimääräänsä ja pohtii, miten hyvää työtä Timo Taulo on tehnyt.

Vakiintuneita, liikkuvia ja nukkuvia

Kunnallisalan kehittämissäätiön tuoreessa tutkimuksessa (TNS Gallup) kartoitettiin ihmisten äänestystottumuksia. Sen mukaan tietyn yhden puolueen ehdokasta äänestäväksi eli ns. vakiintuneeksi äänestäjäksi itsensä luokitteli noin 49 % suomalaisista. Vaihtelevasti eri puolueiden ehdokkaita äänestävänä itseään piti 41 %. "Nukkuviksi" tunnustautui vain 9 %.

Vakiintuneiden äänestäjien osuus kasvaa iän myötä siten, että vanhimmista ihmisistä puolueuskollisia on 68 %.

Vanhimpien ohella vaikeita poliittisesti käännytettäviä ovat johtavat toimihenkilöt ja eläkeläiset. Poliittisella kentällä ”betonoiduimpia” ovat SDP:n, Vasemmistoliiton ja Kokoomuksen kannattajat. Liikkuvien äänestäjien osuus kohoaa suurimmaksi vihreiden kannattajakunnassa.

kari.naskinen@gmail.com

Henkilöauto ei ole kaupunkiliikennettä varten

Päijänteenkadun ja parin muun kadunpätkän parkkipaikkojen muuttaminen maksullisiksi oli oikea toimenpide. Näin pitäisi menetellä kauttaaltaan niillä kaduilla, jotka ovat kilometrin säteellä torista ja joilla vielä on ilmaisia kadunvarsipaikkoja. Myös linja-autoaseman takana oleva parkkialue tulisi muuttaa maksulliseksi.

Jos on varaa pitää autoa, on oltava sen verran killinkejä taskunpohjalla, että pystyy maksamaan parkkeeraamisesta.

Nyt kun yksityisautoilun voimakas lisääntyminen on jo ongelma, tulee käyttää kaikki kevyet keinot autoliikenteen rajoittamiseksi Lahdenkin keskustassa. Kovemmat pakkokeinot ajokieltoineen ja tietulleineen ovat vuorossa myöhemmin.

Kaupunkirakennetta on kehitettävä niin, että se ei houkuttele henkilöautoilla ajamiseen. Jos uusia parkkipaikkoja kuitenkin tarvitaan, ne on rakennettava keskustan reuna-alueille, mistä sitten sujuvilla joukkoliikenneyhteyksillä tai jalan tullaan ydinkeskustaan.

Lahden teknisen lautakunnan ja viraston on myös noteerattava autoistumisen aiheuttamat ongelmat. Sen ei enää pidä kaavoittaa uusia omakotitontteja sellaisiksi, että niille sallitaan kaksi autopaikkaa. Autojen määrän kasvun hillitsemiseksi on tehtävä kaikki voitava.

Asuntorakentamisessa puolestaan olisi otettava huomioon, että sijoitetaan vuokrakerrostaloja nykyistä enemmän keskustaan. Vuokra-asuntoja tarvitsevat pienituloiset, joilla ei ole varaa omiin autoihin, ja siksi heidän on päästävä asumaan mahdollisimman lähelle keskustaa ja sen palveluja. Esimerkiksi jos Ranta-Kartanon uusi kaava toteutuu, pitäisi linja-autoaseman taakse rakentaa pelkästään vuokra-asuntoja.

Keskusta-asumista on myös tiivistettävä. On rakennettava isompia taloja. Pientaloasumista olisi rajoitettava niin, että se ei olisi sallittua kilometriä lähempänä toria.

Auto on maailman parhaita keksintöjä, mutta senkin kanssa leikkimistä pitää rajoittaa. Ilmastonmuutoksen torjumisestakin on kysymys. Vaikka Lahti tai Suomi ei ratkaise mannerjäätikön sulamista, niin oma osuutemme meidänkin on täällä tehtävä.

¤ ¤ ¤

Jos otetaan maapallon kaikki hiekkarannat, niin äärettömässä maailmankaikkeudessa on yhtä paljon aurinkoja, tähtiä, planeettoja ja muita vastaavia kuin on näillä hiekkarannoilla hiekanjyviä! Tässä kokonaisuudessa maapallo on kuin pieru Linnunradan galaksissa. Eikä Lahden toriparkilla tai linja-autoseman parkkipaikoilla ole enempää merkitystä kuin näkymättömällä pölyhiukkasella.

Jos kaikki olisi mennyt hyvin, olisi maapallolla saattanut olla elävää tulevaisuutta vielä muutama miljardi vuotta, mutta nykymenolla loppu tulee ehkä jo tuhannen vuoden kuluttua. Ihminen autoineen ja tehtaineen on nimittäin peto, joka tuhoaa oman elinympäristönsä. Ei sillä tietenkään suurta väliä ole, mutta kun kerran on tällaisena sattuman oikkuna elämä maapallolle saatu, niin jonkinlainen moraalinen velvollisuus olisi siitä huolehtiakin.

kari.naskinen@gmail.com

Pesäkallio 25, Orimattila 23, Heinäsuo 15, Honkalinna 13

Tänä kesänäkin toimii noin 300 kesäteatteria. Kysymyksessä on erilainen teatteri kuin talviteatteri. Helppo arvaus on, että näistä kesänäytelmistä on kevyitä hupailuja 290. Poikkeuksia on vähän. Suomenlinnassa pyörii toista kesää Tuntematon sotilas, mutta yleisesti ottaen ei kesällä pureuduta ainakaan vakavassa mielessä yhteiskunnallisiin ongelmiin eikä käsitellä dramaattisia ihmissuhteita.

Kesäteatteria tehdään paljolti harrastajavoimin. Tämä antaa esityksille leppoisan, kotikutoisen leiman. Aina ei äänenkäyttökään riitä, ja kun vielä puissa tuuli suhisee tai sade ropisee katsomon kattoon, jää repliikeistä osa kuulematta.

Kesäteatterissa yleisökin toimii eri tavalla kuin talvella. Tyypillistä esimerkiksi on, että aina aplodeerataan, kun tapahtuu jotain sellaista, mikä on yleisön mieleen. Taputetaan enemmän näytelmän juonenkäänteille kuin näyttelemiselle.

Kesäteatteri tarjoaa myös esityspaikkojensa osalta mahdollisuuden erilaiseen teatteriin kuin talvella sisällä. Voi käyttää ajoneuvoja. Heinäsuolla kuuluu näytelmään taksiauto, Orimattilassa auto ja mopo, ja Jyväskylässä Teatteri Eurooppa Neljä tuo näyttämölle maansiirtotraktorinkin. Honkalinnassa tyydytään kuitenkin vain rollaattoriin ja pyörätuoliin.

Väiajallakin toimitaan toisella tavalla. Ei osteta sherryä ja leivosta, vaan grillimakkaraa.

Sitten arvostelut Lahden seudun kesäteattereista, pisteet 0:sta 3:een:

• Juoni: Pesäkallion Tukkijoella 3, Orimattilan Tankki täyteen 1, Heinäsuon Afrikan morsian 2, Honkalinnan Vilttiketju 1.
• Ajankohtaisuus: Orimattila 1, Heinäsuo 2, Honkalinna 2.
• Hauskuus: Pesäkallio 2, Orimattila 3, Heinäsuo 3, Honkalinna 2
• Näyttelijäntyö: Pesäkallio 3, Orimattila 3, Heinäsuo 1.
• Näyttämökuva: Pesäkallio 2, Orimattila 3, Heinäsuo 1, Honkalinna 2.
• Musiikki: Pesäkallio 3.
• Liikenneyhteydet Lahdesta: Pesäkallio 1, Orimattila 1.
• Parkkipaikka: Pesäkallio 3, Orimattila 3, Heinäsuo 1, Honkalinna 1.
• Katsomo: Pesäkallio 3, Orimattila 3, Heinäsuo 1, Honkalinna 1.
• Väliaikatarjoilu: Pesäkallio 3, Orimattila 2, Heinäsuo 2, Honkalinna 2.
• Esityksen pituus (yli kaksi tuntia kovilla penkeillä riittää): Pesäkallio 2, Orimattila 3, Heinäsuo 3, Honkalinna 2.
• YHTEENSÄ: Pesäkallio 25, Orimattila 23, Heinäsuo 15, Honkalinna 13.

Näkemättä ovat vielä ainakin Nastolan ja Artjärven esitykset, mutta palataan niihin myöhemmin.

¤ ¤ ¤

Elokuvateattereissa kesä on nykyisin samanlainen kuin talvikin. Luoti lähtee pyssynsuusta hidastettuna ja porautuu kohteen otsaan, josta veri lentää hidastettuina suihkuina. Viimeksi jaksoin katsoa Wanted-nimistä elokuvaa kymmenen minuuttia ja palasin katsomaan televisiosta kunnollista jännäriä.

Nykyiset rikos-, vakoilu- ym. jännityselokuvat ovat sellaisia, että pääasia niissä on väkivalta. Televisiosta tulee vuoden mittaan kymmenittäin parempia vanhoja elokuvia, ja myös nykyiset tv-sarjat ovat parempia: Erikoisjoukkue, Foylen sota, Hiljainen todistaja, Kettu, Komisario Lynley, Kriminalistit, Murha mielessä, Todistettavasti syyllinen, Tähtimerkkimurhat, Ylikomisario Morse. Columbokin tulee uusintoina, ja Maxin kortilla näkee vanhoja sarjoja Pyhimyksestä alkaen kanavalla "MTV3 Sarja". Pitkistä elokuvista Beckit ja Wallanderit ovat myös laatuluokkaa.

Onko teatterielokuvat suunnattu vain kehittymässä oleville uusille rikollisille ammatinvalintamielessä?

kari.naskinen@gmail.com

Lahden kaupunkiseutu hyvässä kehityksessä ilman kuntaliitoksiakin

Kuntaliitto on arvioinut, miten hyviä eri kaupunkiseutujen kehittämissuunnitelmat ovat. Arviointi liittyy kunta- ja palvelurakenneuudistuksen (Paras-hanke) seurantaan. Lahden seutu pärjää tässä vertailussa hyvin:

1. Joensuun seutu 38 pistettä


2. Helsingin seutu 36 pistettä


3. Tampereen seutu 36 pistettä


4. Lahden seutu 34 pistettä


5. Jyväskylän seutu 33 pistettä


6. Oulun seutu 31 pistettä


7. Turun seutu 29 pistettä


8. Kouvolan seutu 29 pistettä


9. Kuopion seutu 22 pistettä


10. Hämeenlinnan seutu 22 pistettä

Arvioinnissa on mukana kaikkiaan 18 kaupunkiseutua, ja maksimipisteet olisivat 48. Pisteytyksessä on arvotettu mm. yhdyskuntarakenteen eheytymiskehitys (maankäytön, asumisen, liikenteen ja palveluiden järjestämisen yhteensovittaminen) sekä ihmisten arjen sujuvuuden varmistaminen.

Plussapisteitä on annettu myös kuntaliitossuunnitelmista. Huomionarvoista kuitenkin on, että kymmenestä parhaat arvioinnit saaneesta kaupunkiseudusta vain neljä saa hyvät kuntaliitospisteet. Kokonaan nollille jäävät Helsinki, Tampere ja Lahti, mutta hyvin menestyvät silti vertailussa.

Työttömyys vähentynyt vuoden 1991 tasolle

Tilastotiedot paljastavat, että Lahden tyttömyysaste alittaa tämän vuoden lopussa lamanalkamisvuoden tason. Keväällä 1991 työttömyysaste oli 9 % ja 2008 huhtikuussa se oli 10,6 %. Vuoden 1991 päättyessä Lahden työttömyysaste oli 10,8 %, joten todennäköistä on, että tämän vuoden lopussa ollaan tuon lukeman alapuolella.

Kun mennään vuodesta 1991 taaksepäin, niin sieltä löytyykin sitten sellaisia lukuja, että päästäänköhän sellaisiin koskaan. Vuoden 1990 lopussa työttömyysaste Lahdessa oli vain 2,8 %.

Viimeisten kahden vuoden aikana työttömyysaste on pienentynyt suurista kaupungeista eniten Porissa (3,4 prosenttiyksikkö) ja Lahdessa (3,0).

Mielenkiintoista on havaita, että kaikkien imagokilpailujen voittaja Jyväskylä on työttömyysluvuissakin Lahtea huonompi. Huhtikuun lopussa Jyväskylän työttömyysaste oli 11,2 ja Lahden 10,6.

Juomat maistuvat

Tilastot kertovat, että juomisessakin Lahti on hyvä. Hartwall asetti tavoitteeksi, että markkinoille palannutta Sinistä myytäisiin tänä vuonna miljoona litraa, ja tavoite on jo kesän tässä vaiheessa lähes saavutettu. Lahtelaisten ansiota tämä on, sillä ei Sinistä muualla maassa samalla tavalla kitata.

Lahtelaiset ovat kärjessä muussakin juomisessa. Kun Restel-konsernin ravintoloiden uutuusjuomakampanjassa olivat maalis-huhtikuussa Golden Cap Lime -siideri, Cranberry-lonkero ja Restini-cocktail, niin eniten niitä Lahdessa juotiin. Restelin noin 200 ravintolasta ylivoimaisesti suurimpaan myyntiin pääsi Aleksin ja Veskun kulmassa oleva Wanha Mestari, ja toisena oli Liipolan Villiruusu. Viidentoista parhaan joukossa koko maassa olivat Lahdesta lisäksi Mukkulan Onnen Päivät, Lahdenkadun Erika ja Night Life Cumulus.

kari.naskinen@gmail.com

Urheilumafia kiristää kaupunkeja

Jos Lahteen rakennetaan uusi urheilutalo, siihen pitäisi tehdä ylisuuri 2000 hengen koripallokatsomo. Jos alasarjoissa pelaava LMV haluaisi nousta sarjaportaikossa pykälällä ylöspäin, olisi Kisapuistoon tehtävä uusi pesäpallokenttä.

Tällaisia määräyksiä antavat kaupungeille eri palloilulajien liigaorganisaatiot. Ennen kun puhuttiin liigoista, tarkoitettiin rikollisjoukkioita, nyt nämä jalkapallo-, jääkiekko-, koripallo- ja pesäpalloliigat ovat kaupunkeja kiristäviä järjestöjä - jos ette rakenna stadioneita ja pelikenttiä meidän vaatimustemme mukaisesti, te ette sitten pelaa.

FC Lahtikin voisi vaikka heti siirtää ottelunsa haluamaansa Kisapuistoon, mutta jalkapalloliiga estää tämän. Ennen kuin seura saa ns. liigalisenssin, sillä on oltava liigan yliampuvat vaatimukset täyttävä pelikenttä.

Tällaiset mafiamaiset kiristyskeinot kohdistuvat aina kaupunkeihin ja niiden veronmaksajiin, koska seuroilla itsellään ei monessakaan tapauksessa ole taloudellisia mahdollisuuksia täyttää näitä lisenssivaatimuksia.

Tämä kiristysjärjestelmä on yksi osoitus siitä, että huippu-urheilu todellakin on yhteiskunnan syöpä.

Lahdessa tällaisen kiristyksen uhriksi on jouduttu myös kansainvälisen FIS-mafian pakotteiden takia. Tyypillinen, konkreettinen esimerkki on maauimalan takana rinteessä oleva mäkihyppykatsomo. Sen FIS määräsi rakentamaan vuoden 2001 dopingkisoja varten.

Tässä tapauksessa osasyy oli kuitenkin Lahden itsensä. Ei kiinteää betonikatsomoa olisi tarvinnut rakentaa, vaan selvitty olisi väliaikaisella putkikatsomollakin.

Koska Lahti edelleen hakee hiihdon MM-kisoja, pitää alistua siihen, että FIS:n vaatimustaso vain kasvaa.

Miksi kunnat ovat tähän alistuneet? Bisnesmuotoinen kilpaurheilu ei kuulu kunnallisiin peruspalveluihin. Kuinkahan paljon on jokamiehen liikuntaharrastuksiin satsaamisesta jouduttu tinkimään siksi, että urheilumafiat ovat kiristäneet rahaa huippu-urheilulle? Nämä mafiamaksut ovat epäilemättä syöneet jo muutaman uimahallin rakentamiskustannukset.

Tästä tuli mieleen, että uuden uimahallin voisi rakentaa Kisapuistoon. Koska FC Lahdella jo on mafialisenssivaatimukset täyttävä areena Lahden dopingstadionilla, tulisi Kisapuisto ottaa laajempia veronmaksajapiirejä hyödyttävään käyttöön.

kari.naskinen@gmail.com

Ulkoistaminen on yksityistämisen esirippu

Lahti on edelläkävijä terveyskeskustoiminnan ulkoistamisessa. Muut ottavat jo mallia. Ulkoistamisella tarkoitetaan sitä, että kunta ostaa asukkailleen tarjoamia palveluita yksityiseltä sektorilta. Kehityksen suunta on selvä: seuraava vaihe on siirtyminen puhtaasti sellaiseen järjestelmään, missä kukin hankkii palvelunsa suoraan yksityisiltä palveluntarjoajilta.

Askel tähän otetaan, kun sosiaali- ja terveysministeriön suunnittelema palveluseteleiden käytön laajentaminen toteutetaan. Kotikunnaltaan ostamansa setelin kanssa potilas voi mennä mihin tahansa lääkäriin tai lääkärikeskukseen, ja jos yksityinen palvelu maksaa enemmän kuin palvelusetelin arvo on, kunta maksaa loput.

Tuntuu näin pikaisesti hyvältä systeemiltä. Ruotsissa tällainen järjestelmä on toiminut vuodenvaihteesta lähtien. Siellä kehitys on muutenkin ollut nopeampaa, mitä tulee kunnallisen terveydenhoidon yksityistämiseen. Tukholman terveyskeskuksista jo puolet on yksityisten omistuksessa, ja Tukholman omalääkäripalveluista puolet on yksityisten hoidossa.

Nyt Ruotsissa kuitenkin pelätään, että kaikki terveyskeskukset eivät pysty jatkossa toimimaan. Kun toiminta perustuu puhtaasti liiketaloudellisiin periaatteisiin, on todennäköistä, että terveyskeskus- ja lääkäripalvelut keskittyvät, jolloin lähiterveydenhoito heikkenee.

Ulkoistaminen on esirippu yksityistämisen edessä. Kuntalaisista tuntuu tällä hetkellä, että sama se, mistä palvelut saa, kunhan sujuvasti saa eikä maksa hänelle itselleen enempää kuin kunnan terveyskeskuksessa. Kokonaistaloudellisesti vaara kuitenkin uhkaa. Kun ulkoistaminen tai yksityistäminen on viety riittävän pitkälle, kunnan kustannukset kasvavat, koska se ei enää ole maksujen määrittäjä. Kunta jää terveydenhoidon markkinoilla vain maksajan rooliin, kun hintapäätökset tehdään muualla. Tämä näkyy sitten paineena kuntataloudessa.

Palveluseteleitä on Suomessa tarkoitus käyttää hyväksi myös erikoissairaanhoidossa. Esimerkiksi kaihi- tai lonkkaleikkaukseen voisi mennä yksityiselle lääkäriasemalle, ja hinnanerotuksen maksaisi kunta.

Ruotsissa ollaan erikoissairaanhoidossakin edetty yksityistämisen suuntaan Suomea vilkkaammin. Tukholman seudun maakuntavaltuusto on jo myynyt S:t Göranin sairaalan kansainväliselle Capio-sairaalakonsernille.

Lahdessakin ruotsalainen malli toimii sikäli, että esiripun takana olevan kaupungin ulkoistamiskumppanin Medone Oy:n omistaa ruotsalainen pörssiyhtiö Attendo Care Holding AB, jonka puolestaan omistaa monikansallinen sijoitusyhtiö Industri Kapital Ltd.

kari.naskinen@gmail.com

Lautakunnalla pyyhitään persettä

Nimimerkki Guuggeli ihmetteli ESS:n verkkolehden keskustelu-palstalla, miten on mahdollista, että vaaleilla valittujen henkilöiden päätökset jätetään huomioimatta virkamiesten taholla?

Syytä on ihmetellä. Nyt on käynyt kaksi kertaa peräkkäin, että isoissa asioissa on virkamies pyyhkinyt lautakunnan päätöksillä persettään. Tämä pyyhkijä on teknisen ja ympäristötoimen toimialajohtaja Timo Ahonen.

Ensin tekninen lautakunta päätti esittää kaupunginhallitukselle, että Vuorikadun koulu myytäisiin Lahden diakoniasäätiölle. Ahonen ei kuitenkaan asiaa vienyt näin eteenpäin, vaan esitti koulun myymistä Lahden kansanopistolle ja Harjulan kansalaisopistolle.

Viime viikolla sama jatkui. Tekninen lautakunta päätti esittää kaupunginhallitukselle, että toriparkin rakentamista lykättäisiin ainakin siihen saakka, kunnes Ranta-Kartanon toteutussuunnitelmissa päästään eteenpäin. Taas Ahonen tyrmäsi lautakunnan ja esitti kaupunginhallitukselle toriparkin rakentamista heti.

Muodollisesti Ahonen ei ole menetellyt väärin. Tällainen valta on kolmelle toimialajohtajalle annettu.

Älytöntä joka tapauksessa. Mitä me niillä lautakunnilla ollenkaan tehdään, kun virkamiehet kuitenkin "tietävät paremmin"? Miksi kannattaa äänestää kunnallisvaaleissa, kun valittujen luottamushenkilöiden sana ei paina mitään?

Ahosen menettely voimassa olevan johtosäännön sallimana on demokratian irvikuva.
Asiaan on mahdollista puuttua lähitulevaisuudessa, kun kaupunginhallitus ottaa kantaa toimialoilla noudatettaviin delegointisääntöihin. Yli 30 kaupunginvaltuutettua on tehnyt aloitteen, missä esitetään, että kaupunginhallitus ottaa toimialaorganisaation perustamisen yhteydessä laaditut delegointisäännöt uudelleen arvioitaviksi ja valmistelee niihin kaupunginvaltuuston päätösvaltaa vahvistavat muutokset. Toimiala- ja johtosääntöuudistusten yhteydessä valtuustolle kuuluvaa toimivaltaa nimittäin siirrettiin lautakunnille.

Tässä on kysymys eri asiasta, mutta samasta johtosäännöstä. Valtuustolta on päätösvaltaa delegointisäännöillä poistettu ja lautakuntien päätösvaltaa on siirretty toimialajohtajille. Antti Holopaisen (Vas) laatimassa aloitteessa sanotaan, että luotu järjestelmä kaventaa vaaleilla valitun valtuuston päätösvaltaa yleisen oikeustajun vastaisesti. "Valtuustolle tulisi palauttaa toimivalta keskeisissä linjaratkaisuissa. Tällaisia asioita ovat ainakin koulujen, terveysasemien ja muiden kuntalaisen kannalta tärkeiden palvelujen lakkauttamisista, supistamisista, perustamista tai palvelualueiden rajoja koskevat päätökset."

Johtosääntö on uusittava ja vaalilla valittujen päättäjien päätösvalta palautettava.

kari.naskinen@gmail.com