Kun kirjaston hyllyssä ei ollut Viktor Jerofejevin romaania Suuri Gopnik (Siltala, 2025), panin sen tilaukseen ja otin hyllystä Jerofejevin ensimmäisen romaanin Moskovan kaunotar (Otava, 1991). Sitä pystyin lukemaan 70 sivua, sillä se oli lähinnä pornoviihdettä. Moskovassa huoraava Irina kastettiin aikuisena ja tuossa tilaisuudessa vanha kirkonpalvelija ”kiskaisi pöksyjen kuminauhaa, jotta pyhä vesi valelisi myös kaikkein pyhimmän”. Urkuri Daton Irina näki kerran toisen naisen kanssa ja urkurin ”sileä perse kohoili huoran päällä”. Parin päivän päästä Suuri Gopnik tulikin Asikkalan kirjastosta ja heti kansikuvana oleva kollaasi osoitti, että Vladimir Putinista on kysymys. Melkein 600-sivuisessa romaanissa ei kertaakaan mainita Putinia nimeltä, mutta häntä tarkoitetaan. Berliinissä asuva emigrantti Jerofejevin kirja on kuitenkin paljon muutakin, se on seikkailua Venäjän lähihistoriassa, kirjailijan värikästä omaelämäkertaa, huumoria, todellisia tai keksittyjä anekdootteja ja ennen kaikkea ironiaa Putinista ja Venäjästä yleensäkin.
Ensin piti selvitettää, mitä tarkoittaa sana gopnik (гопник). Sanakirjojen mukaan se on venäläinen halventavaksi tarkoitettu termi, joka viittaa matalasti koulutettuun, ehkä rikolliseenkin alakulttuurin jäseneen, katujen huligaaniin. Gopnikeihin yhdistetään lorvailu, väkivaltaisuus, suvaitsemattomuus ja pienempiensä kiusaaminen. Yllään hänellä on usein Adidas-verkkarit. He viettävät aikaa kadulla kyykkyasennossa tupakoiden, juoden vodkaa ja syöden auringonkukansiemeniä. Mahdollisesti sana juontuu neuvostoajalta lyhenteestä GOP (Gorodskoje Obshtšestvo Prizrenija, köyhien ja kodittomien majoituspaikat), joiden asukkaat olivat usein marginaaliin ajautuneita. Jerofejev on haastatteluissa sanonut, että gopnikilla hän tarkoittaa kirjassaan kaduilta valtaan noussutta johtajaa. Jerofejevin mukaan sana tuli Venäjän arkipuheeseen ja kulttuuriin 1980-90-luvuilla.
Romaani on välillä rasittavan hajanainen, sinkoilee lyhyillä otsikoiduilla luvuillaan sinne tänne, mutta pitää sentään mielenkiinnon yllä muistuttamalla riittävän tiheästi oikeiden ihmisten mukanaolosta. Henkilökokoelma on laaja Iivana Julmasta Vladimir Vysotskiin ja Pussy Riotista Valeri Gergijeviin. Oikeista tapaamisistaan ihmisten kanssa Jerofejev kertoo esim. Ronald Reaganin käynnistä Moskovassa 1998 perestroikan kunniaksi: amerikkalaisten järjestämään tilaisuuteen oli kutsuttu myös Jerofejev, joka hetken aikaa oli melkein kahden Reaganin kanssa; muutaman sanan vaihdettuaan Reagan oli kysynyt kirjailijalta: ”Missä minä olen? Mikä maa tämä on?” Näköjään presidentti sairasti Alzheimerin tautia jo tuolloin.
Jo
15-vuotiaana Viktor Jerofejev oli tutustunut Vjatsheslav
Molotoviin,
kun perhe oli kesät datshalla Moskovan pohjoislaidalla, ja
naapurissa siellä mökkikylässä vietti kesiään myös Molotov,
Slava-setä. Tuli sinne aina vanhalla ZIM-limusiinilla, jonka
nimilyhennys tuli tutusti autotehtaan nimestä Zavod imeni Molotova.
Kerran
Viktor kysyi Slava-sedältä: ”Mikä oikein on semmoinen Molotovin
cocktail?” Slava-setä kääntyi hieman Viktoriin päin ja sanoi
kädellään huitaisten: ”Se nyt on semmoista hölynpölyä.”
SUURI
GOPNIK HALUAA
JÄÄDÄ
VOITTAJATSAARIKSI
”Sputnik
oli kaikille tuttu, mutta nyt tulee Gopnik”, kirjoittaa Jerofejev.
Hänestä on tullut elävä ikoni. Hän tekee itsestään
tarunomaista seikkailijaa, joka ratsastaa villeillä hevosilla
ylävartalo paljaana, laskeutuu merenpohjaan etsimään aarteita,
tekee
viisi maalia jokaisessa lätkäottelussaan, soittaa pianoa ja aidon tsaarin tavoin hän julistaa voiton Ukrainasta pyhäksi. Hän on aikamme sankari, Venäjän maailmanmestari. Hän
haluaa jäädä historiaan voittajatsaarina. Eikä
Suuren Gopnikin todellisuuteen tappio mahdukaan.
Jerofejev
kirjoittaa myös, että Venäjä ei mahdu neulansilmästä Eurooppaan
eikä eurooppalaisuuteen. Ryyppäämme vodkaa ja rakastamme
Ferrareita, mutta eurooppalaisia meistä ei tule. On
vaikea uskoa, että Eurooppa-henki joskus tarttuisi kansaan. Tai
pitää odottaa uutta Pietari
Suurta pakollisina
Eurooppa-mielisine reformeineen, mutta sellaista ei ole
näköpiirissä.
Nyt meneillään oleva sota syntyi
oudosti ja sen seuraukset ovat oudot. Venäjän piti pysäyttää
Naton laajeneminen, mutta tulos oli päinvastainen, kun Suomi ja
Ruotsi liittyivät Natoon. Ukrainasta taas tuli käytännössä koko
Euroopan puolustaja. Metafyysinen sota johdattaa uskonnollisten
tekstien pariin, eikä niissä apokalyptisissa taisteluissa pidetä
pelkurimaisia tulitaukoja. Niissä taistellaan viimeiseen mieheen, ja
Venäjällä on enemmän sotilaita, jotka pelkäävät enemmän
upseereitaan kuin kuolemaa. Se auttaa taistelussa.
Jerofejevin viihderomaani julkaistiin Saksassa 2023. Jos suomennos on alkuperäisen
mukainen, näki Jerofejev tilanteen tuolloin sellaisena, että jos
Suuri Gopnik kaikesta huolimatta joutuisi
huonoon tilanteeseen nurkkaan ahdettuna, hän heittäisi Kiovaa
atomipommilla ja asettaisi Länneen vaikeaan asemaan.
Jerofejev
esittää kolme vaihtoehtoa, mutta ilman atomipommia:
1. Suuri
Gopnik lähtee, mutta kirjailija ei ennusta, mitä sen jälkeen.
2.
USA ja Kiina sanovat yhteen ääneen: Jo riitti!
3. Ukrainan
täydellinen uuvuttaminen.
Rauhaa
ei siis synny helpolla.
KAKSI
KERTAA ERO
KIRJAILIJALIITOSTA
Viktor
Jerofejev ei ole mikä tahansa kirjailija. Hän on tullut piireihin
isänsä, suurlähettiläs Vladimir
Jerofejevin mukana.
Lapsuutensa Viktor asui perheen kanssa Pariisissa. Isä oli jo toisen
maailmansodan aikana ollut niissä hommissa Tukholmassa
suurlähettiläs Aleksandra
Kollontain
avustajana.
Tukholmasta hän tuli Kremliin Josif
Stalinin
henkilökohtaiseksi ranskan kielen tulkiksi.
Viktor
Jerofejev valmistui Moskovan yliopistosta 1970 ja teki
tohtorinväitöksen Fjodor
Dostojevskista ja
ranskalaisesta eksistentialismista. Neuvostoliiton aikana hän toimi
nuorten kirjailijoiden Metropol-lehden päätoimittajana, mutta
erotettiin väärien mielipiteidensä takia kirjailijaliitosta, mistä
samalla seurasi isän uran katkeaminen. Myöhemmin kirjailija
otettiin liittoon
takaisin, mutta erotettiin jossain vaiheessa uudestaan. Berliinissä
hän on asunut keväästä 2022.
Ei
ihme, että 2005 perustettu Demokraattinen
fasisminvastainen nuorisoliike (Naši)
on
näyttävästi tuhonnut Jerofejevin porno- ja pilkkakirjoja. Eikä
tämä uusikaan kirja poikkea linjasta, vaikka sen jaksaakin lukea
loppuun asti. Leninkin
saa
tästä osansa: ”Lenin piti suukottelua ilman erektiota
porvarillisena hapatuksena ja kohotti ohikiitävän intohimon
avioliiton ankeuden yläpuolelle”. Nyky-Venäjästä
Jerofejev taas tietää, että naiset kokevat saavansa "naimisesta" suurimman nautinnon, jos onnistuvat piereskelemään sen
aikana.
Muutenkin
Jerofejev panee kaiken venäläisen matalaksi, koko kansa joka iikkaa
myöten on huonoa ainesta, roskasakkia. Tässä
ei tietenkään ole järkeä, mutta kirjanmyyntiä se
edistää. Tai
ehkä Juri
Gagarin ja
Laika
saavat
hyväksynnän, koska heitä ei kirjassa mainita. Presidiumiksi tämän kaksikon täydentää tekoäly-Sputnik.
kari.naskinen@gmail.com

