Dokumentaariselta vaikuttavia elementtejä on Tannassakin, vaikka se sisällöltään onkin juonellinen rakkauselokuva. Valtaosa näyttelijöistäkin on saaren asukkaita. Osa tarinaa on Deanin kuvaus, mikä tuo mieleen television hyvät luontodokumentit.
Oleellisin osa luontoa on elokuvan juonen kannalta elävä tulivuori Yahulin, joka nettiselaamisen perusteella taitaa todellisuudessa olla Yasur. Se ei ole mikä tahansa luonnonvoima, vaan ”Hän”. Viimeksi Hän purkautui tammikuussa 2016 – eikö ollut tykännyt siitä, että Häntä oli edellisenä vuonna käyty modernein laittein kuvaamassa?
Tannan alkuperäisväestö jakautuu heimoihin, eivätkä välit aina ole parhaat mahdolliset. Yhtä ristiriitaa pyritään elokuvassa tasoittamaan naimakaupalla kahden heimon välillä. Tapahtumat perustuvat todellisuuteen 1980-luvulla, jolloin tilanne kehittyi hankalaksi, kun naitettava tyttö ei suostunut heimopäälliköiden keskenään tekemään sopimukseen. Tyttö oli ehtinyt syvästi rakastua oman heimonsa poikaan, eikä suostunut mihinkään muuhun ratkaisuun.
Kun poika oli samaa mieltä, niin kärhämähän siitä syntyi. Edes Yahulin ei pysty oikeaa vastausta antamaan. Eipä tietenkään, koska elämää säätelevät ”Kastomin tiet”. Kastom on heimoja yhdistävä kultti, joka käsittää kaiken. Se on uskontoa ja taikuutta ja kaikkea sellaista. Eikä Kastomin tieltä poiketa sivuun jonkin rakkausjutun takia. Jos tyttö ei suostu, edessä on luultavasti heimosota.
Elokuvan loppuratkaisua paljastamatta pitää kuitenkin kertoa, että siinä oli sekä hyvää että huonoa. Oikeassa elämässä oli hyvä ratkaisu se, että Kastomin teistä poistettiin 1987 se kohta, missä heimopäälliköt saivat määrätä nuorten avioliitoista.
Kauniisti kuvattu eksoottinen elokuva sademetsineen ja möyryävine, tulta syöksevine tulivuorineen, mutta ei kuitenkaan tarinaltaan sen kummempi kuin monet muutkaan vastaavanlaiset vaikeiden rakkaustilanteiden kuvaukset.
kari.naskinen@gmail.com